Bom fim-semana

Muistini ei tue kuin tuollaista kirjoitustapaa otsikolle. Anteeksi.

Eilen kello 22.17 minä menin sänkyyn lukemaan kirjaa. Eilen kello 23.03 sammutin valot ja sain unen melko heti. Perjantai-ilta! Minä olen sinkku! Ystäväni ovat juhlimassa! Mitä minä tein kotona siihen aikaan ja vielä nukkumassa? Noh, itseasiassa se oli oikein mukavaa. Enää ei väistämättä tule sellaista tunnetta, että jäisin jostain paitsi. Ennen koti-ilta tarkoitti ulkopuolelle jäämistä kaikista hauskoista jutuista. Nyt ei.

Kiistelin eilen yöllä vielä nigerialaisen pojan kanssa ja nyt kulttuurierot ovat todellakin kiristämässä välejä. Hän kyllä yrittää paikkailla asioita jos on tehnyt mielestäni jotain typerää. Jotenkin se ei vain auta. Jos ihmisestä voi mennä maku niin nyt on mennyt.

Olen jo tunnin ollut hereillä enkä ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Siivota pitäisi kovalla tohinalla. Laitoin heti aamulla portugalilaisen radion päälle ja ajattelin hieman fiilistellä. Ja heti tuli Encosta-te a mim(en jaksa laitella oikeita pisteitä). Tuo on sellainen biisi josta tulee väistämättä mieleen viime kevät. AAAAA!!! Portugali, vielä minä täältä sinne tulen!

Rakastan sitä tunnetta, kun ei ole ollenkaan likaista pyykkiä. Viikkaan viimeisiä puhtaita vaatteita kaappiin ja rivit ovat siisteinä. On hassua, että joskus minulla saattaa olla hallitsematon kaaos koko asunnossa, mutta vaatekaappi on tasaisia rivejä myöten kunnossa. Toinen vaatehuoneeni omistaa samalla hetkellä mankeloituja petivaatteita kauniissa pinossa. Kunpa sen saman siisteyden saisi muihinkin osioihin tässä kämpässä.

Viimeisen kahdentoista tunnin aikana on kuulunut mitä kummallisimpia ääniä. Ensinnäkin heräsin yöllä omaan ihmeelliseen vikinääni ja luulin sen olevan kissa. Olin ihan varma, että mutikset on tuoneet jotain afrikaneläimiä mun kämppään vaikka eivät täällä ole ikinä käyneetkään. Aamulla kuului kummallista etnistä hoilotusta jostain asunnosta. Se kuului kummallisen selvästi joten en tiennyt kuuluiko se oikeasti ulkoa. Samaan aikaan alakerran pappa huudatti televisiotaan. Nyt hän koputtelee patteria. Olen muutamana yönä myös herännyt siihen, että luulen olevani aivan jossain muualla ja ihmettelen miksei minulla ole vaatteita. Vessaankin lähdin peitto päällä, kunnes tajusin että ei täällä ketään muita ole.

Ulkona on ihana aurinkoinen syysilma!