wannabe

Voi hyvä elämä taas.

Olen tässä pari päivää hikoillut salilla ja kuluttanut Di:tä pois. Olen todellakin ohi koko miehen suhteen. Tai siis haluaisin kyllä hänet, mutta tuntuupa ex kiinnostavan enemmän niin antaa sitten olla.

Tänään salilta tullessani ihmeteltiin ystäväni kanssa hänen talonsa eteen parkkeerannutta bussia. Kohta läheisestä hotellista astuu ulos neljä miestä housut alhaalla. Päätimme tarkastaa tilanteen hieman lähempää. Miehet osoittautuivat jotakuinkin rokkipojiksi ja minullehan se oli enemmän kuin hyvä. He olivat menossa bilepaikkaan. Pyysivät meitä mukaan, mutta salikamppeissa päätimme vain saattaa heidät ovelle. Hetken suostuttelun jälkeen menimme kuitenkin sisään. Yksi herroista tarjosi meille juomat ja istuuduimme heidän pöytään. Miehiä ilmestyi koko ajan lisää ja lisää toinen toistaan paremman näköisiä. Mikäs siinä sitten istuskellessa huomion keskipisteenä. Utelimme miksi tyypit ovat täällä ja heidän bändeillään oli kuulemma keikka. Tajusin kyllä hetken päästä mistä oli kyse. Jonkin ajan kuluttua porukkaan tallustaa edellisvuoden Idols-kilpailija Wellu Rowaltz. Hän kuului siis samaan porukkaan. Siinä juotiin kaljat ja he suostuttelivat meitä lähtemään yläkertaan. Salivaatteissamme emme kuitenkaan halunneet mennä ja läksimme kotiin. Googletin kyseiset henkilöt ja huomasin, että minullahan on kyseisen bändin biisejä koneella. Jo vain. Luultavasti näemme herroja huomenna. Yks oli ainaki pantava.

Lopuksi vielä (jos osaan) laitan biisin, joka on tämän tapaamani bändin biisi. Ehkä enemmänkin sellaista 15v negativetyttöjen kamaa.

Nii ja oikealta vasemmalle kun mennään niin toisena olevaa voisin vähän haluta.

Ultimatum

En pidä näistä päivistä, kun saan itseni ylös puolilta päivin. Ainoa asia tehtävälistalla on käynti mummolassa ja mattojen vieminen ulos siellä. Sain siellä kuitenkin ruokaa. Mutta eikö luulisi, että mummot olisi hyviä kokkaamaan? Meidän mummo unohtaa vesipottumuusistaan suolan. No onneksi jauhelihapihvit (köntit) olivat hyviä. Veljeni tuli sen jälkeen käymään ja vaikka kuinka hänestä tykkäänkin, tänään olisin halunnut olla vain yksin.

En ole kuullut Di:stä mitään. Eilen hän kyseli kuulumisiani. Vastasin hänelle vain, että en jaksa jutella, katson elokuvaa. Have fun oli ainoa mitä hän siihen vastasi. Sen jälkeen ei mitään. Tein tänään sen päätöksen, että se olen joko minä tai se on ex. Joko hän on kokonaan minun tai hän ei saa minua ollenkaan. En ala olemaan varalla. Olen ollut sitä jo liian monesti liian monelle. Vaikka se kuinka ikävältä tuntuukin ja muutaman kyyneleenkin olen asian vuoksi vuodattanut, tämä on paras ratkaisu. Tulen vihaamaan ja valittamaan päätöstäni varmaan useinkin ja se joutuu koetukselle, mutta yritystä ainakin on.

Huomenna menen koululle tekemään opinnäytetyötä. Ei kiinnostaisi yhtään eikä se edes edisty. En tiedä mitä tehdä. On kamalaa, kun kukaan ei sano mitä mun pitää tehdä! Emmää tiiä mitä teen!!!

Huomasin eilen muuten yhden asian. Joskus ennen kun ihmiset suuttuivat toisilleen, he saattoivat lakata puhumasta toisilleen tai eivät moikanneet vastaantullessaan. Nyt kun suutut, poistat henkilön facebookin ystävälistalta. Niinhän se nykyään menee. Itseäni hieman nauratti, kun Di:n ex oli heti heidän erottuaan käynyt poistamassa minut ystävistään. Hei haloo, tuleeko se ensimmäisenä mieleen? Minä olen tässä parin päivän aikana tipahtanut pois parin ihmisen listasta. Tämänkin asian huomasin vain siksi, että aloin tarkkailemaan listaani. Liekö syynä viimeaikainen sähläys ja huono käytös. Ikävää poistavien ihmisten kannalta on se, että en edes tiedä ketkä minut on poistaneet. Tuskinpa nämä ihmiset sitten minun ystäviäni ovat edes olleet. Olen myös huomannut muutaman viime viikon aikana ketkä tarvin ja haluan ystävikseni. Haluan ystävikseni ne, jotka tietävät asiani ja tietävät niiden oikean laidan eivätkä kuuntele juoruja. Ystäväni antavat rakentavaa kritiikkiä, mutta eivät tuomitse. He tietävät, että joskus täytyy vain tehdä se mikä tuntuu hyvältä. Ystäväni pitävät minusta sellaisena kuin minä olen. Olen tehnyt lukuisia virheitä elämäni aikana ja tulen tekemään vielä hitosti enemmän, mutta kukapa ei? Ehkäpä joistakin niistä oppii jotain. En tarvi enkä halua ystävikseni sellaisia ihmisiä, jotka tuomitsevat heti tietämättä asioista yhtään mitään. En tarvi ystävikseni sellaisia ihmisiä, jotka lopettavat tervehtimästä minua vain sen takia, etteivät viitsi ottaa asioista selvää. Minulta saa tulla kysymään miksi olen tehnyt niin kuin olen tehnyt. Jos en osaa vastata siihen, ehkäpä saan juuri siitä hyvän syyn pohtia asioita.

Plaa.

What about me?

Olen viettänyt jälleen oikein kivan viikonlopun. Kyllä elämä on aina kivempaa kun kevät tulee ja aurinko paistaa.

Perjantaina en olisi halunnut lähteä mihinkään, mutta kun tiesin texasilaisten olevan kantispaikassa, päätin, että minunkin on mentävä. Soitin ystävälleni, että tänään olisi hyvä päivä juoda. Hän sitten tulikin tänne joskus yhdeksän aikoihin ja poimi Jannen kyytiin matkalta. Veljenikin joutui ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin kestämään minua ja ystäviäni meidän yrittäessä hakea humalaa. Jossain vaiheessa pupuni Portugalista kirjoitteli mesessä. Olin yllättynyt kun en ole häneen ollut yhteydessä moneen kuukauteen. Mutta onhan hän ihana<3 Kello oli melkein 12 kun ovikelloani soitettiin. Liekö ollut musiikki liian kovalla vai mitä. Ensimmäinen kerta, kun juhlistani valitetaan. Hieman pelottaa tuleeko joku varoitus tai jotain. Itsehän en kyseistä asia edes muista, mutta veljeni valaisi minua asiasta seuraavana päivänä.

Ovikelloepisodin jälkeen lähdimmekin baariin. Kantispaikassa soitti eräs hyvä bändi ja porukkaakin oli oikein sopivasti. Bongasin texasilaiset melkein heti lavan edestä ja menin juttelemaan heille. Taisinkin viettää siellä suurimman osan ajastani. Tässä mielessä olen äärimmäisen huonoa baariseuraa jos minun kanssani haluaa viettää aikaa. Katoan ensimmäisten minuuttien aikana johonkin ja hyvällä tuurilla minuun saattaa törmätä seuraavan kerran pilkun tullessa ulko-ovelta. Onneksi ystäväni ovat siihen tottuneet ja tietävät mitä saavat kun kanssani liikenteeseen lähtevät.

Bändin lopettaessa päätimme lähteä bilepaikkaan. Texasilaiset tulivat myös. Lähtiessämme takkeja narikasta antoi Tomi. Taisin pyytää häneltä pusua ja sen sainkin. Onhan hän kyllä söpö. Bilepaikasta en juurikaan muista mitään. Söpömmän texasilaisen kanssa olin melkein koko illan. Toinen heistä oli jo liiallisen humalatilan vuoksi poistunut hotellihuoneeseen. Kohta tuli minunkin ystäväni ja kertoi huonosta olostaan. Annoin avaimet Jannelle ja he lähtivät luokseni nukkumaan. Minä jatkoin vielä hetken aikaa keskusteluja texasilaisen kanssa. Joku vanhempi nainen tuli luokseni ja sanoi, että oletteko te yhdessä. Päätin sanoa, että joo, kyllä olemme. Sen jälkeen sain kuulla kuinka hyvännäköinen mies minulla on ja siitä pitäisi pitää kiinni. Kyllä kyllä. Pidinkin sen verran, että taisin suudella tätäkin herraa. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita jotta voisimme olla yhteydessä myöhemminkin. Ai niin, sekaannuksien välttämiseksi tiedustelin hänen ja tämän ruotsalaisen tytön tilannetta ja se ei kuulemma ollut oikein mikään joten kerrankin osasin tarttua vapaaseen saaliseen. Noh, minähän olen tietenkin heti hukannut sen lapun missä sähköposti oli enkä usko tämän miehenkään minulle mitään laittavan. Mutta toivoa saa! En tiedä olenko ilmoittanut hänelle lähdöstäni vai onko hän lähtenyt ennen minua vai mitä.

Lähdin bilepaikasta koska Di soitti. Hän halusi nähdä. Aamulla lähetettyjä viestejä lukiessa sain huomata sen ikävän tosiasian, että olin hänelle muutaman vihaisen ja mustasukkaisen viestin tainnut näpytellä. Takki jäi bilepaikkaan koska en löytänyt narikkalappua. Josko sen tänään sieltä jaksaisi hakea. Kotimatkalla ex-tyttöystävä tuli vastaan. Sain kamalan saarnan, sillä Di oli taas mennyt kertomaan lisää juttuja meidän asioista. En ymmärrä miksi! Kuuntelin hiljaa ja sanoin, ettei minulla ole tuohon mitään sanottavaa. En voi puolustella tekojani enkä sanoa mitään mikä saisi hänelle paremman mielen. Ikäväksi asiat teki myös se, että Di soitti minulle koko keskustelun ajan. Jatkoin matkaa ja kävin kotona vaihtamassa vaatteet (en tiedä miksi). Lähdin kävelemään Di:tä vastaan ja olipa ihana nähdä häntä. Halusi tulla luokseni yöksi. Kerroin tilanteen, että veljeni nukkuu sohvalla ja minun sängyssäni nukkuu jo Janne ja ystäväni. Hän halusi silti tulla ja jos haluaa jakaa sänkynsä kolmen muun ihmisen kanssa niin mikäs siinä. Jannella taisi mennä hermot meidän nössöillessämme sängyssä ja hän lähti kotiin. Ystäväni ei mistään enää tajunnut kun oli tainnut sammua. Viiden aikoihin oudosta numerosta soitetaan ja vastaan tietenkin siihen. Siellä on eräs mukava Seri (todella hienoja nämä keksimäni lyhenteet ihmisten nimistä/muusta sopivasta). En tiennyt mistä hän oli onkinut numeroni, mutta ei se haitannut. Siinä sitten Di vieressäni juttelin toisen pojan kanssa 22min puhelimessa. Lopuksi sain vielä viestin, että tuleppa tänne mun viereen nyt. No enpä mennyt. Olin illan aikana saanut pari puhelua ja vastaajaviestiä Mikalta sekä viestejä eräältä Wannbelta. En kyllä muista edes nähneeni häntä, mutta kai olen kun hän sen sävyisiä viestejä laittoi. Wannabe-nimi tulee siitä, että olen joskus tallentanut hänen numeronsa sillä nimellä.

Kello kahdeksan oli oikein hyvä aika herätä ja aloittaa hysteerinen hihitys ystäväni kanssa. Di taisi arvosta sitä myös hän kun olisi varmaankin halunnut nukkua. Mutta hitto se on ihana. Tommoset aamut on parhaita ku saa vaan hellitellä ja olla toisen kainalossa. Ystäväni lähti veljeni seuraksi sohvalle telkkarin ääreen. Sain hetken aikaa söpöillä Di:n kanssa kaksin. Kymmenen aikoihin hän lähti sitten kotiin. Aikoi ehkäpäs tulla seuraavaksikin yöksi.

Hysteerinen hihittely jatkui koko päivän ystäväni kanssa. Hesburgerin auettua riensimme sinne krapularuualle mikä oli erittäin huono idea. Olo oli karmiva eikä se hellittänyt koko päivänä. Onneksi kultainen veljeni kävi kaupassa ostamassa herkkuja ja piti minulle seuraa. Laitoin Di:lle aamulla viestin, mutta hän ei siihen koko päivänä mitään vastannut. Nukkumaan raahauduin yhdentoista aikoihin. Puoli yhdeltä Di soittaa ja kertoo olevansa eräissä pippaloissa eikä tiedä mitä tekisi. Halusi tulla kuulemma minun luokseni. Halusin hänen tulevan, mutta halusin myös nukkua. 20min ja hän oli alaovella. Tultiin tänne ja hengailtiin sohvalla katellen jotain ihmeellistä elokuvaa. Kehotin häntä lähtemään baariin jos hän sinne aikoo mennä, minun luonani hän vain väsyy eikä jaksa enää lähteä mihinkään. Sanoi, että kyllä hän voi jäädä minun tyynykseni siihen sohvalle. No baariin hän kuitenkin kohta suuntasi. Aikoi tulla vielä baarin jälkeenkin.

Jatkoin uniani ja tuli jotenkin Entisen kanssa vietetyt ajat mieleen. Heräilin pari kertaa ja katsoin puhelinta, ei vieläkään... Onkohan hän edes tulossa... Puoli neljältä Di sitten soittaa, että voisi tulla luokseni. Se sopi oikein hyvin. Harrastimme ensimmäistä kertaa seksiä. En tiedä miten sanoisin sen oikein, mutta oli tosi ihanaa. Joku varmaan luulisi sen johtuvan siitä, että tunteita oli mukana, mutta itse pistäisin enemmänkin sen piikkiin, että olin selvin päin. Tykkäsin TOSI paljon. Ja mikä vastuuntuntoinen nuori mies, hänen suustaan tuli ensimmäisenä ehdotus kondomin käytöstä. Monesti se puoli tulee unohdettua. Ennen seksiä hänen exänsä oli laittanut viestä ja sanoi haluavansa Di:n kotiin yöksi. Di istahti sängynlaidalle ja sanoi, että hänen tulisi kai lähteä kotiin. Sillä hetkellä en voinut enää selkeämmin tajuta, että se mitä olen hieman pelännytkin, on tapahtumassa. Hän halusi hieman vaihtelua seksielämäänsä ja minä olin hyvä kohde. Nyt oli sitten testannut minut ja voi lähteä kotiin. Sanoinkin sen hänelle. Di otti puolustuskannan ja sanoi, että siltähän se saattaa vaikuttaa, mutta ei asia kuitenkaan niin oli. Hän tuli viereeni ja juttelimme hetken. Siihen hän sitten nukahtikin. Minä en saanut unta. Jossain vaiheessa käänsin kylkeä ja hän heräsi siihen. Ilmoitti melkein heti, että hänen olisi varmaan parasta lähteä. Ei haluaisi satuttaa exäänsä enempää kuin on jo satuttanut. Niin, entäs minä sitten?! Pitääkö minun vain tyytyä siihen, että sinä et osaa päättää mitä haluat? Di kysyi suutunko, jos hän lähtee. Sanoin, että en, minulle on ihan sama. Se ei kuulemma ollut hyvä vastaus. En itesasiassa tiedä tuntuuko se minusta pahalta vai eikö se tunnu miltään. Eihän se mukavaa ole, mutta ei minulla mikään erityisen paha mielikään ole. Hän puki vaatteet päälle ja kävi vielä lässyttämssä pari sanaa, etten minä suuttuisi. Ne sanat eivät kuitenkaan tuntuneet yhtään missään.

En oikein tiedä mitä tehdä. Ei kaikki asiat sittenkään menneet niin yksinkertaisesti ku luulin. Kun Di ilmoitti erostaan, luulin, että hän on selkeästi vapaa ja meistä voisi hiljalleen tulla jotain. nyt hän kuitenkin asuu vielä exänsä kanssa ja kulkee hänen mukaansa. Mitenpä minä siihen voisin väliin mennä. Varallahan tässä vain ollaan.

...sitten olen valmis sinun pitää omanasi

Aivan ihana ilma ulkona! Tykkään niin paljon keväästä. Pari kuukautta (tammihelmi) menny ihan pimeässä mieli maassa ja nyt, NYT! Ihan huippua ku tulee kevät ja kesä ja kaikki on sillon niin parasta!

Noh, orastava ihmissuhteeni ei anna aihetta iloon juurikaan. Ehkä hetkellisiä onnen tunteita saattaa pilkahdella, mutta liian isoiksi ne eivät pääse kasvamaan. Todellisuus lyö sitten aina päin naamaa. Keskiviikkona uskaltauduin kysymään josko Di haluaisi tulla kanssamme kantispaikkaan. Ystäväni oli tullut Oulusta ja halusin heidän tapaavan. Halusin lähinnä kuulla ystäväni mielipiteen. Noh, Di sanoi hänellä olevan paljon tekemistä eikä oikein tiedä kerkeääkö. Piti kuulemma tehdä opinnäytetyötä. Ajattelin sen olevan vain tekosyy sillä hän on tehnyt sitä koko tuntemisemme ajan ja ei sillä ikinä ole mitenkään kiire ollut. No, heivasin Di:n mielestäni ja lähdin hoitamaan velvollisuuksia. Samalla tapasin myös ystäväni.

Kahdeksalta matkasimme kantispaikkaan ja olin täysin varma, ettei Di aio tulla sillä hänestä ei ollut kuulunut mitään. Matkalla hän kuitenkin soittaa ja kysyy olenko jo kantispaikassa. Hän käveli meitä vastaan ja liittyi seuraan. Olin hyvinkin hermostunut ja se johti jälleen siiderilinjalle. Mutta oli oikein kivaa. Tykkäsin Di:stä todella paljon koko sen illan. Kotiin lähdimme puoli kahdentoista aikoihin. Halusin saattaa ystäväni kotiin, jotta voisin kuulla hänen mielipiteensä. Di halusi kuitenkin välttämättä tulla mukaan ja saattaa minut sen jälkeen kotiin. Mikäs siinä. Hän kertoi, että ex-tyttöystävä oli pyytänyt häntä joihinki pippaloihin, mutta hän oli mielummin valinnut illan minun kanssani. Hah. Kun tulin kotiin, hän laittoi vielä viestiä ja oli oikein ihana. Ystäväni antoi hyvän tuomion. Olemme kuulemma oikein söpöjä yhdessä ja Di katselee minua aina hyvin herttaisesti (siitä tietää, että on lähentelemässä mummoikää kun alkaa puhua ystävän nuoremmasta miehestä herttaisena). Minä en kuitenkaan ollut yhtään varma enää mistään. Tiesinhän toki sen, että Di menee kotiin jossa hän vielä asuu exänsä kanssa.

Eilinen sujui aika nihkeesti. En kuullu Di:stä juuri mitään. Illalla laitoin hänelle viestin johon hän vastasi vasta tänä aamuna. Niin, pidä sinä hauskaa sen exäsi kanssa. Mistä minä tiedän tuleeko heidän välilleen vielä jotain ja minut taas "jätetään"?. Haluaisin sanoa, että valitse minut tai ex, mutta kun en itse olisi vielä kuitenkaan valmis alkamaan niin vakavasti toisen kanssa. Onneksi eilen sain kuitenkin mukavaa seuraa, ettei iltani kulunut täysin yksin tylsistyneenä. Kantispaikan tietovisaan tuli kaksi texasilaista miestä/poikaa, jotka ystäväni oli tavannut linja-autoasemalla. Viihdyin heidän seurassaan oikein hyvin. Ystäväni lähti kotiin, mutta minä jatkoin vielä toiseen baariin heidän seurassaan. Mukavia tyyppejä ja toinen vieläpä söpö. Mutta sillä tais olla sutinaa jonku ruotsalaisen kanssa. Sovimme näkevämme tänään, autan heitä parissa jutussa ja illalla menemme baariin.

Mutta mun pää hajoaa! Miksi en voi saada normaalia ihmissuhdetta? Sellaista, jossa molemmat tykkää toisista ja haluaa olla toistensa kanssa ilman mitään exiä ja muita sähläyksiä. Noh, katellaan. Jos mulla ois rohkeutta ja tarpeeksi halua, sanoisin että se on joko minä tai ex. Sitten vastaus olisi ex. Vituttais kun on kerenny jo esittelemään Di:n minulle tärkeille ihmisille täällä. Ja jopa julkisesti ollut hänen kanssaan ilman känniä. Se on jo paha. Se on paha jos baarimikkokin alkaa ihmettelemään ja kyselemään kuka se poika on. Että näin. Mutta en minä edes tiedä mikä tässä aina tulee kun asiat alkavat mennä vakavaan suuntaan. Mitä lähemmäs joku tulee, sitä kauemmas minä yritän mennä. OIS MUSTA HEI KIVA SAADA poiCCis :DD

Closest Thing To Crazy

Surkea päivä ollut tänään. Tai iltaa kohti minulle iski todella paska fiilis kaikesta.

Heräsin sunnuntaina kello viisi aamulla, kun Di laittaa viestiä. On kuulemma ollut liian humalassa vastatakseen. Jep, niin varmaan. Jatkoin unia enkä vastannut hänen viestiinsä mitään. Yhdeltätoista hän laittaa uuden viestin jossa kysyy haluanko vielä nähdä häntä. Tokihan minä halusin ja hän vastasi tienneenkin sen. Käskin olla olematta niin varma. Viestittelimme koko päivän ja hän olisi ollut valmis näkemäänkin, mutta minä en jostain syystä. En tiedä miksi tämä on niin hankalaa nyt. Keksin siis jotain muuta tekemistä ja lähdin ystäväni kanssa kahville.

Kuudelta suuntasimme bilepaikkaan mikä toimii päivisin ihan hyvänä kahvittelupaikkana. Kahdeksalta saimme idean lähteä pitsalle. Siellä nousikin ajatus esiin, josko lähtisimme käymään yhdellä viereisessä kuppilassa. Keräsimme tarpeeksi rahaa kokoon ja siirryimme naapuriin kaljalle. Muutamat siinä otettiin ja siirryttiin kantispaikkaan. Siellä oli juhlinnat kovassa käynnissä. Laitoin jo aikaisemmin Di:lle viestin haluaisiko hän nähdä. Aikoi sitten tulla myöskin kantispaikkaan. Olipa kiva nähdä. Hän on niin suloinen. Silitteli mua koko ajan. Yyyh, ällösöpöä. Vajaa pari tuntia hän jaksoi meidän kanssa hengailla ja lähti sitten kotiin. Töitä kahdeksaksi. Jos olisin ollut järkevä, olisin itsekin lähtenyt kotiin sillä meillä oli ryhmän kanssa tutustuminen Lapin päihdeklinikkaan tai johonki vastaavaan. Silti jaksoin juoda vielä pari ennen kuin painuin kotiin.

Koko päivän olen ollut todella väsynyt. Di on hetkellisesti piristänyt minua viesteillään. Olin lähdössä illalla lenkille, mutta kun katsoin itseä peilistä lenkkikamat päällä, tunsin itseni turvonneeksi palloksi enkä halunnut lähteä mihinkään. Vedin hameen ja takin päälle ja kävin rannassa kävelemässä. Tuli tosi tyhmä olo. Soittimessakaan ei soinu mikään hyvä biisi ja kuulokkeet oli rikki. Di laittoi viestiä ja kysyin voisimmeko nähdä, koska olen aika lähellä heidän taloaan. Ei kuulemma voitu nyt nähdä. Hv. Laitoin vaan, että ok, ihan sama. En kuulemma saa sanoa, että ihan sama. Jaa.

Todella ristiriitaiset tunteet. Siellä hän asuu vielä yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Joo, en nyt tarkota, että pitäiskään olla heti muuttamassa pois. Mutta mistä tiedän, ettei heidän välilleen synny mitään uudestaan? Olen muutenkin niin epäluuloinen kaikesta. Ärsyttää. Noh, ehkä tämä tästä.

Relax

Eilisestä tuli kaikkea sitä mitä en osannut odottaa. Liekö sitten syynä perjantai 13. päivä vai mikä. Odottelin mukavasti rauhallista viikonloppua omissa oloissani sillä tiesin Di:n olevan pois paikkakunnalta ja muutenkaan en aikonut tehdä mitään.

Kello kuusi katselin telkkaria jolloin puhelimeen ilmestyi viesti "we broke up". Eli siis Di ja tyttöystävä eivät ole enää yhdessä. En tiennyt mitä tehdä ja hermostuin todella paljon. Soittelin kaverit läpi sillä tarvin akuuttia jutteluseuraa. En tiennyt mitä olisin Di:lle vastannutkaan, koska en edes ollut kovin iloinen asiasta. Samalla huomasin, että hänen nyt ex-tyttöystävä oli poistanut minut ystävistään facebookista. Nykyajan keino ilmoittaa, että on suuttunut. Kysyin Di:ltä millä mielellä hän on ja sanoi sen olevan täysin ok. Minulle asia ei ollut ok ja mikäs onkaan paras keino lievittää hermostuneisuutta on kuin ostaa pari kaljaa ja siideriä. Päätin juodan itseni humalaan. Erinäisten mutkien kautta suuntasin ystävieni kanssa bilepaikkaan. Siellä oli oikein kivaa. Näin Di:n exän. Päätin reilusti mennä juttelemaan ja kysyä mikä tilanne nyt on. Juttelimme ihan asiallisesti eikä hän edes vaikuttanut erityisen suuttuneelta. Kävimme asian aikuismaisesti läpi. Di oli lähettänyt exälle viestin jossa luki, että "I slept with E". Tottahan se on, mutta siitä sai sen käsityksen, että olisimme harrastaneet seksiä mitä emme todellakaan ole tehneet. Laitoin vihaisen viestin Di:lle, että ei kertoisi mitään meidän jutuista kenellekään eikä etenkään sanoisi mitään sellaista mistä saisi noin väärän kuvan.

Ilta meni kuitenkin hienosti exän ja yhteisen kaverin kanssa tanssiessa ja juhliessa. Jossain vaiheessa entinen himoilun kohde, aikaisemmissakin teksteissä vilahtanut baarimikko P ilmestyi taakseni ja alkoi halailla. Kun käännyin, hän suuteli minua. Hän yllätti minut täysin sillä vaikka meillä on ollut jotain meneillään, en ikinä olisi uskonut tuota tapahtuvaksi. Koko illan hän jaksoi lähennellä minua ja enpä minä sitä pahakseni pistänyt. Jossain vaiheessa hän ilmoitti haluavansa tulla luokseni. Mikä yllätys juuri silloin kun kämppä on täysin kaaoksen vallassa samoin kuin karvaa kasvavat paikat kehossani. Olen ottanut tavakseni siistiytyä joka perjantai ja silloin olen saanut viettää viikonloppuni ilman miesseuraa. Nyt kun muistutan karvoitukseltani lähinnä arabimiestä, flaksi käy taatusti. Sanoin P:lle, että jos lähden nyt kotiin, kerkeän saada kämppäni sellaiseen kuntoon että sinne voi tulla. Lähdin siis saman tien yöllisen siivousprojektin pariin.

Siivouksesta ei tullut juuri mitään sillä juttelin puhelimessa lähes koko tunnin. Ensin ystäväni kanssa joka yritti saada minut järkiini etten tekisi P:n kanssa mitään. Vetosi siihen, miten Tomin kanssa kävi. Olin kiinnostunut hänestä ja tapoihimme kuului todella paljon flirttailla toistemme kanssa. Kun Tomi tuli tänne yöksi ja harrastimme seksiä, lähes kaikki muuttui enkä edes ollut enää kiinnostunut Tomista. Nyt tosin tilanne alkaa olla korjattu. Noh, toinen henkilö joka linjaani piti varattuna oli Mika. Hän ilmoitti halustaan tulla luokseni yöksi. Jouduin kieltäytymään tästä sillä en tiedä mitä olisivat P ja Mika tykänneet siitä jos molemmat täällä olisivat olleet yötä. P:n, Mikan ja ystäväni soitellessa väliin mahtui aikaa myös Di:lle. Laittelimme ensin viestejä ja kysyin mitä hittoa hän oikein minusta haluaa. Vastasi yksinkertaisesti, että haluaa minut. Puhuimme puhelimessakin useamman minuutin, mutta en muista niistä mitään erityistä. Taisimme vähän riidellä, mutta puhelut päättyivät aina hyvin ja lupauksiin soittaa heti aamulla. Sanoin Di:lle kuitenkin suoraan, että luokseni on tulossa toinen mies.

P sitten tuli tänne. Suuntasimme makuuhuoneeseen ja nukkumaan tietenkin. Nukkumisesta ei pariin tuntiin tullut mitään kun oli muita aktiviteetteja. Mukavia sellaisia. Aamulla P nousi jo yhdeksältä, koska hänen kaverinsa oli menossa töihin ja pääsi hänen kyydillään kotiin. Eikä se minua haitannut vaikka lähtikin niin aikaisin. Jatkoin itse unia. Di ei ollut soittanut tai ehkä oli, mutta puhelimeni oli kiinni. Aukaisin sen heti kun heräsin yhden aikoihin ja sain viestin missä Di kysyi miten yö meni. Vastasin siihen ja kysyin hänen kuulumisiaan. Hän ei ole vastannut mitään vieläkään. Päätin, että vaikka hän ei vastaisikaan, en halua alkaa ärsyttäväksi nipoämmäksi heti alussa ja alkaa kyselemään miksi hän ei vastaa. Jossain vaiheessa iltaa oli kuitenkin pakko laittaa viesti ja laitoinkin ihan asiallisen sellaisen. Kysyin vain, että onko hän suuttunut vai pitääkö vain niin paljon hauskaa, että ei kerkeä vastaamaan. Eipä ole kuulunut vastausta siihenkään viestiin. Ihan sama. Tämän takia en halua alkaa mihinkään juttuihin kun joutuu kuitenkin pettymään. Tai ei minua suuresti vaivaa se, että Di ei ole vastannut. Voihan siihen olla joku kunnon syykin. Mutta toisaalta inhoan tätä.

Hukutin krapulapäivän tunteitani shoppailuun. Ystäväni ilmoitti tulostaan tänne ja kysyi halustani lähteä Rajalle. No mikä ettei, melkein jokaviikkoista krapulatoimintaa. Ostin hameen, housut ja jotain asustekrääsää. Aika halpa reissu oli. Sietääkin olla kun baarireissulla katosi useampi kymppi. Näin perjantaina Entistä ja Lunttua. Mikä säälin tunne minut valtasikaan. Lunttu (joka omasta mielestään voisi toimittaa stylistin virkaa[kin]) oli selkästi sanonut Entiselle mitä vaatetta hänen täytyy ostaa/laittaa päälleen. Voi luoja. Jos Entinen minun aikanani olisi nähnyt tulevaisuuteen ja itsensä 13.3.2009, hän olisi nauranut ja sanonut että ei ikinä. Ei sellainen räkälöissä istuja alkoholistinalku käytä tuollaisia vaatteita. Ja tunsin sääliä myös Lunttua kohtaan. Ei taida tyttö vielä täysin tietää minkälaisen rentun kelkkaan on hypännyt. Ei se vaan onnistu.

Hmmm. Minua pelottaa. Mitä nyt kun Di on vapailla markkinoilla? Haluaako hän oikeasti minut? Käykö minulle taas huonosti? En uskalla alkaa mihinkään suhteeseen. Koko ajatus ahdistaa minua. Vaikka toisaalta olisi hieno sanoa, että KYLLÄ, kyllä minä seurustelen. Kyllä, minäkin olen saanut miehen! :D

Oho. Nyt kävi sellanen asia mitä pelkäsin.

Piece of my heart

Luulin, että työntäyteinen viime viikonloppu olisi tarkoittanut kämpillä istumista illat ja päivät töissä ahertamista. Toisin sanoen tylsä viikonloppu. Voi miten väärässä olinkaan. Oli melkein tosi kivaa.

Perjantaina illalla oli muutaman tunnin töissä ja illalla istuskelin vaan kämpillä. Olin väsynyt ja laitoin aikaisin nukkumaan. Lauantaina oli 9-21 töitä, joten hyviä unia kaivattiin. Ystäväni ilmoitti tänne tulosta. Lupasin lähteä heidän kanssaan hetkeksi baariin töistä päästyäni. Join yhden kaljan, join toisen kaljan ja sitten sitä mentiinkin jo. Takaraivossa takoi koko ajan tieto töihin menosta puoli yhdeksäksi, mutta se ei vienyt haluja juhlia. Näin kantispaikassa suuren ihastukseni ja olen jo pari päivää aikaisemmin tajunnut, että tykkään siitä ihan hulluna. On ikävää, että olen omalla tyhmyydelläni pilannut mahdollisuudet häneen. Näin myös Tomia joka oli ihana ja halasi minua. Sekä pussasi poskelle.

Kantispaikasta siirryimme bilepaikkaan. Hetken aikaa siellä juhlittuamme törmäsin portaissa Di:n kanssa. Yllätyin, mutta hyvässä mielessä. Hyvä etten rynnännyt hänen kaulaansa. Se olisi ollut paha virhe, sillä hänen tyttöystävänsä seisoi hieman kauempana. Luulin hänen olevan pois kaupungista tämän viikonlopun. Noh, Di jatkoi matkaa, samoin minä. Siitä huolimatta löysimme itsemme todella monesti viettämässä aikaa kahdestaan. Lähes koko ilta meni hänen kanssaan jutellessa. Di:n tyttöystävä ei tietenkään pitänyt siitä, mutta ei hän kai minulle ollut suuttunut. Juttelimme hetken aikaa. Sanoin Di:lle, että meidän tulisi lopettaa koko homma, koska hän seurustelee. Hän vastasi siihen, että haluanko hänen jättävän tyttöystävänsä. Säikähdin ja sanoin, että ei. En halua, että hän ainakaan minun takia sitä jättää. Ja olin niin ihmeissään siitä, että edes ehdotti moista. Jotenkin asiat menevät ihmeellisen vakavaan suuntaan. Baarin mennessä kiinni huomasin, että Di oli soittanut minulle. Soitin takaisin ja hän oli jo matkalla kotiin. Sovimme näkevämme kuitenkin vielä Makuunin edessä. Lähdin ystäväni ja hänen löytönsä kanssa baarista ja he suuntasivat syömään. Minä olin lähdössä Makuunille kun huomasin, että Di olikin kävellyt minua vastaan baarille <3 Siitä sitten käveleskelimme hänen kotiaan kohti ja oli oikein kivaa. Harmittelin vain sitä, että oli talvi. Kesällä olisi ollut kiva mennä vaikka rantaan istuskelemaan. Pussailun lomassa minulla soi puhelin ja sieltä soitteli Mika jonka kanssa olin saattanut edellisenä viikonloppuna pussailla. Olisin kyllä voinut lähteä hänenkin matkaansa, mutta nyt se ei sopinut tilanteeseen. Pussailujen jälkeen sanoin Di:lle hyvät yöt ja lähdin ystäväni seuraksi ruokapaikkaan. Sieltä kotiin ja nukkumaan.

Sunnuntai meni melko hienosti. Myöhästyin hieman töistä, mutta olo ei ollut paha joten pystyin antamaan itsestäni kaiken mitä töissä vaadittiinkin. Di lähetti viestin jossain vaiheessa ja kertoi tyttöystävänsä olevan suuttunut hänelle. Pääsin kuudelta töistä ja suuntasin ystäväni kanssa limukalle ja sieltä kotiin.

Maanantaina alkoi taas koulu tai olisi alkanut jos olisin ollut reipas. Pidin lomapäivän ja kävin kirjastossa. Juttelin Di:n kanssa mesessä kuten olen joka päivä tehnyt. Hänen tyttöystävänsä oli poistunut paikkakunnalta. Di kysyi josko haluaisin seuraa enkä oikein tiennyt mitä sanoa. Päätin miettiä asiaa. Hän jaksoi tasaisin väliajoin kysyä näkisimmekö. Olin hieman hermostunut näkemisestä sillä se olisi ensimmäinen kerta kun molemmat ovat selvin päin. Yhdeksältä suostuin lähtemään kahville ja kädet täristen laitoin viestin. Di oli hetkessä alhaalla ja siitä suuntasimme sitten läheiselle kahvittelupaikalle. Viihdyimme siellä jotakuinkin pari tuntia ja oli kivaa. Olin koko ajan tosi hermostunut. Di toi minut kotiin ja laitoin parin tunnin päästä viestin. Piti varmistaa, että haluaahan hän vielä nähdä minut vaikka näkikin minut selvin päin hermostuneena. Halusi hän.

Tiistaina koulupäivä oli äkkiä ohi ja kuudeksi suuntasin erääseen kokoukseen. Matkan varrella on talo, missä Di asuu. Laitoin hänelle viestin josko hän tulisi pussaamaan minua. Toki hän tuli ja saattoi minut vielä kokouspaikalle. Kokouksen jälkeen puhelimeen oli ilmestynyt viesti häneltä ja illan juttelimme mesessä. Kysyin haluaisiko Di tulla keskiviikkona meidän kanssa kantispaikkaan. Aikoi tulla. Olin koko keskiviikon hermostunut ja illalla kantispaikassa oli pakko ottaa kalja. Ja otin toisenkin. Di tuli kahdeksan jälkeen. Samoin tuli pari meidän yhteistä kaveria. Liityimme heidän seuraan kymmeneltä ja suuntasimme bilepaikkaan. Meillä oli melko kivaa yhdessä, mutta koska baariin ei tullut juurikaan ihmisiä, suuntasimme kotiin. Juttelimme Di:n kanssa ja halusin tietää mikä tämä meidän juttu on. Hänen mielestään asiat ovat menossa liian vakaviksi kun puhumme tuollaisista asioista. Halusi pitää vain hauskaa. Sanoin siihen, etten halua olla pelkkä hauskanpito. Olimme risteyksessä jossa joko lähdemme eri suuntiin, omiin koteihimme tai samaan suuntaan jomman kumman tykö. Ja niinhän siinä sitten kävi, että samaan suuntaan lähdettiin.

Saavuimme Di:n tykö enkä tiedä olinko iloinen vai hämmentynyt vai mitä olin. Olimme todella väsyneitä ja aamulla odotti molemmilla aikainen herätys. Juttelimme ja oli todella mukavaa. Jossain vaiheessa hieman humalainen mieleni päätti, että lähden kotiin. Minulla oli jo takkikin päällä kun Di sai suostuteltua minut jäämään. Hän haki peiton ja tyynyt, nukuimme olohuoneessa. Oli ehkä parasta ikinä laittaa nukkumaan sen kainaloon. Aamulla kello soi seitsemältä kun nukuttuja tunteja oli takana ehkä kolme. Ensimmäiset sanat olivat "oli tosi kiva kun jäit yöksi". Venyimme puoli kahdeksaan asti vaikka töihin/kouluun oli kahdeksaksi.

Di toi minut kotiin, mutta samalla hetkellä hänen tyttöystävänsä kaveri käveli ohi joten en voinut jäädä kotiovelle. Ajoimme nurkan taakse ja kävelin siitä sitten kotiin. Todella järkevää tämä salailu. En jaksanut raahautua tunneille kahdeksaksi joten otin pienet torkut ja menin vasta kymmeneksi. Yhdeksältä sain viestin, jossa luki "mulla oli kivaa sun kanssa". En vastannut siihen mitään. En tiennyt mitä ajatella. Koulussa kuitenkin juttelimme mesessä, mutta en edelleenkään sanonut minulla olleen mukavaa hänen seurassaan vaikka olihan minullakin ollut. Illalla laitoimme vielä viestiä, mutta ei mitään erikoisempaa.

Tänään olemme jutelleet ja hän lähtee pois paikkakunnalta. Emme siis näe tänä viikonloppuna. Ajattelin ottaa tämän eräänlaisena testinä. Hänellä on luvassa paljon ohjelmaa ja hauskanpitoa, luultavasti myös tyttöystävänsä seurassa. Jos hän ei ota minuun minkäänlaista yhteyttä koko viikonloppuna, kai siitä voi sitten päätellä, että haluaa olla yhteyksissä vain silloin kun haluaa pitää hauskaa minun kanssani. En haluaisi alkaa sellaiseen. Olen jo Entisen kanssa ollut siinä tilanteessa. Minuun otetaan yhteyttä kun ketään muuta ei saa. Olen varalla. Saa nähdä.

Olen ihastumassa melko paljon. Mutta en silti haluaisi antaa itsestäni mitään. Varsinkaan kun en tiedä mihin tämä johtaa ja mitä itse saan. Sanoin, että en ala jos Di saa kaiken ja minä en saa juuri mitään.

La La La

Jopas oli kiva lauantai. Lähdin kotipaikkakunnalle juhlimaan, kun tytötkin oli siellä. Pitkästä aikaa yhdessä mihinkään. Olihan siellä tosin erään tuttuni valmistujaisetkin joihin olin saanut kutsun. Ilta kuitenkin meni tyttöjen kanssa kolmestaan eikä me minnekään keretty. Paitsi kahdentoista aikoihin matka suuntautui paikalliseen kuppilaan. Meno oli ihan mukavaa, porukkaakin oli sopivasti. Tai ainakin enemmän kuin viimeksi. Itsehän luulin olevani jotakuinkin selvä, mutta olin huomaamattani saanut humalatilan. Siitä kertoi esimerkiksi se, että vedin suoraan pyllylleni Paikallisen lattialle. Noh, ei se mitään.

Juhlakansa valmistujaisistakin valui pikkuhiljaa Paikalliseen. Oli kivaa. Tanssahdeltiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa. Näin pitkästä aikaa erästä pitkäaikaista ihastustani. Enää en saanut sydämentykytyksiä, mutta jotain hänessä on. Hän oli pitkään sellainen, josta en päässyt yli vaikka kuinka yritin. Eikä hän edes antanut siihen mahdollisuutta. Hah, kaivoin esille vanhan päiväkirjan. 3.11.2001 "Puol kolmelta Pakko soitti taas. Se sano, että se tulee meidän pihaan taksilla ja mun pitää karata en kans johonki... Ja mä sanoin sille, että en mä ku oon niin hemasevan näkönen ni se sano, että siks just." Olin niin ihastunu sillon.

Paikallisessa Mika käski Valmistuneen laulaa bändin mukana joku biisi ja sitten sieltä tuli joku tuttifruttibiisi. Valmistunu veti sen ihan hyvin. Paikallisen mennessä kiinni, suurin osa lähti jatkoille Valmistuneelle. Laulettiin Singstaria, tai lähinnä minä ja Tiina laulettiin. Olin aikaisemmin käynyt juttelemassa jollekin oudolle Mikolle, koska luulin tietäväni hänet. Hän flirttaili minulle oikein selvästi ja sanoi hymyäni nätiksi. Jatkopaikassa näin häntä ja lauloimme dueton jonka aikana hän polvistui eteeni ja palvoi minua :D Lauloin Pakon kanssa duettona Popedan Tahdotko mut tosiaan. 16v E ois ollu onnensa kukkuloilla, mutta olin nytkin. Pidin kuitenkin koko ajan mielessä sen, että Pakko on kihloissa enkä minä mene heidän väliinsä sekoilemaan. Tuskin edes onnistuisin siinä. Juttelin Pakon kanssa jonkun tovin ja vakuutuin siitä, etten turhaa hänestä kuitenkaan ole tykännyt.

Kuuden aikoihin taksi haki meidät pois. Käteen pippaloista jäi Valmistuneen t-paita. Pyysin saada häneltä muiston ja tämä oli hyvä muisto sillä olenhan pitänyt hänen t-paitojaan ja kalsareitaan pienenäkin. Sain monesti Valmistuneen ja Pakon vanhoja vaatteita. Aamulla olo oli ihan kauhea. Pitkästä aikaa pää tuntui siltä, kuin se olisi samanlainen hiilihappojääpommi joka räjäytettiin jatkoilla. Kotiin suuntasin puoli viiden linja-autossa jossa kuski luuli minun olevan alle 17-vuotias. Tiina soitti ja kysyi puhelussaan olinko ollut Mikan kanssa jatkoilla. En muistanut, mutta enpä ihmettelisi jos suutelemaan hänen kanssaan olisin ryhtynyt.

Di laittoi minulle perjantai-yönä viestiä. En vastannut. Illalla sitten laitoin hänelle viestin ja hetken aikaa tekstailtiin. Hän aikoi viettää koti-illan ja ajattelin ettei hän sitten enää laita minulle viestiä eikä ollut itsekään varma. Ei laittanut ja olen ylpeä itsestäni kun minäkään en laittanut. Vaikka oli kännissä! Seuraavana päivänä luin hänen ja hänen tyttöystävänsä päivityksiä Facebookista ja tulin siihen tulokseen, että unohdan koko tyypin. Eihän minun oikeasti pidä alkaa miksikään toiseksi naiseksi joka saa puolet siitä mitä haluaisi. Olen muutenkin niin mustasukkainen ja omistuhaluinen, että olisi jo heti alussa pitänyt tajuta. Kyllähän Di alkoi heti tänään juttelemaan minulle mesessä, mutta minusta ei ollut siihen. Vastasin parilla sanalla hänen kysymyksiinsä ja annoin olla. Ehkäpä saatan vielä joskus eksyä hänen kainaloonsa, mutta nyt se ei tunnu yhtään hyvältä idealta.

Viikon hiihtoloma alkoi tänään. Yritän siivota ja viikonlopuksi menen töihin. On jotenkin hyvä mieli kaikesta. Vaikka ulkona onkin harmaata. Eipähän tarvi mennä ulos!