La La La

Jopas oli kiva lauantai. Lähdin kotipaikkakunnalle juhlimaan, kun tytötkin oli siellä. Pitkästä aikaa yhdessä mihinkään. Olihan siellä tosin erään tuttuni valmistujaisetkin joihin olin saanut kutsun. Ilta kuitenkin meni tyttöjen kanssa kolmestaan eikä me minnekään keretty. Paitsi kahdentoista aikoihin matka suuntautui paikalliseen kuppilaan. Meno oli ihan mukavaa, porukkaakin oli sopivasti. Tai ainakin enemmän kuin viimeksi. Itsehän luulin olevani jotakuinkin selvä, mutta olin huomaamattani saanut humalatilan. Siitä kertoi esimerkiksi se, että vedin suoraan pyllylleni Paikallisen lattialle. Noh, ei se mitään.

Juhlakansa valmistujaisistakin valui pikkuhiljaa Paikalliseen. Oli kivaa. Tanssahdeltiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa. Näin pitkästä aikaa erästä pitkäaikaista ihastustani. Enää en saanut sydämentykytyksiä, mutta jotain hänessä on. Hän oli pitkään sellainen, josta en päässyt yli vaikka kuinka yritin. Eikä hän edes antanut siihen mahdollisuutta. Hah, kaivoin esille vanhan päiväkirjan. 3.11.2001 "Puol kolmelta Pakko soitti taas. Se sano, että se tulee meidän pihaan taksilla ja mun pitää karata en kans johonki... Ja mä sanoin sille, että en mä ku oon niin hemasevan näkönen ni se sano, että siks just." Olin niin ihastunu sillon.

Paikallisessa Mika käski Valmistuneen laulaa bändin mukana joku biisi ja sitten sieltä tuli joku tuttifruttibiisi. Valmistunu veti sen ihan hyvin. Paikallisen mennessä kiinni, suurin osa lähti jatkoille Valmistuneelle. Laulettiin Singstaria, tai lähinnä minä ja Tiina laulettiin. Olin aikaisemmin käynyt juttelemassa jollekin oudolle Mikolle, koska luulin tietäväni hänet. Hän flirttaili minulle oikein selvästi ja sanoi hymyäni nätiksi. Jatkopaikassa näin häntä ja lauloimme dueton jonka aikana hän polvistui eteeni ja palvoi minua :D Lauloin Pakon kanssa duettona Popedan Tahdotko mut tosiaan. 16v E ois ollu onnensa kukkuloilla, mutta olin nytkin. Pidin kuitenkin koko ajan mielessä sen, että Pakko on kihloissa enkä minä mene heidän väliinsä sekoilemaan. Tuskin edes onnistuisin siinä. Juttelin Pakon kanssa jonkun tovin ja vakuutuin siitä, etten turhaa hänestä kuitenkaan ole tykännyt.

Kuuden aikoihin taksi haki meidät pois. Käteen pippaloista jäi Valmistuneen t-paita. Pyysin saada häneltä muiston ja tämä oli hyvä muisto sillä olenhan pitänyt hänen t-paitojaan ja kalsareitaan pienenäkin. Sain monesti Valmistuneen ja Pakon vanhoja vaatteita. Aamulla olo oli ihan kauhea. Pitkästä aikaa pää tuntui siltä, kuin se olisi samanlainen hiilihappojääpommi joka räjäytettiin jatkoilla. Kotiin suuntasin puoli viiden linja-autossa jossa kuski luuli minun olevan alle 17-vuotias. Tiina soitti ja kysyi puhelussaan olinko ollut Mikan kanssa jatkoilla. En muistanut, mutta enpä ihmettelisi jos suutelemaan hänen kanssaan olisin ryhtynyt.

Di laittoi minulle perjantai-yönä viestiä. En vastannut. Illalla sitten laitoin hänelle viestin ja hetken aikaa tekstailtiin. Hän aikoi viettää koti-illan ja ajattelin ettei hän sitten enää laita minulle viestiä eikä ollut itsekään varma. Ei laittanut ja olen ylpeä itsestäni kun minäkään en laittanut. Vaikka oli kännissä! Seuraavana päivänä luin hänen ja hänen tyttöystävänsä päivityksiä Facebookista ja tulin siihen tulokseen, että unohdan koko tyypin. Eihän minun oikeasti pidä alkaa miksikään toiseksi naiseksi joka saa puolet siitä mitä haluaisi. Olen muutenkin niin mustasukkainen ja omistuhaluinen, että olisi jo heti alussa pitänyt tajuta. Kyllähän Di alkoi heti tänään juttelemaan minulle mesessä, mutta minusta ei ollut siihen. Vastasin parilla sanalla hänen kysymyksiinsä ja annoin olla. Ehkäpä saatan vielä joskus eksyä hänen kainaloonsa, mutta nyt se ei tunnu yhtään hyvältä idealta.

Viikon hiihtoloma alkoi tänään. Yritän siivota ja viikonlopuksi menen töihin. On jotenkin hyvä mieli kaikesta. Vaikka ulkona onkin harmaata. Eipähän tarvi mennä ulos!