Hyvää Uutta Vuotta! Lähdenkin tästä juhlimaan kotiseudulle. Taioin itselleni kamalan afron päähäni ja nyt saan tuskailla jälleen miten kiharapehkon laittaisi. Mutta ensi vuoteen!

Vastaan

Kummallinen ilta ollut tänään. Sain itseni pois koneen edestä ja peiton sisältä vasta puoli kuuden aikoihin jolloin suuntasin kauppaan. Ajattelin, että terveen ihmisen tulisi syödäkin jotain päivän aikana ja koska kotonani ei ollut yhtään mitään, oli lähdettävä kauppaan. Sorruin sipseihin ja ajattelin myös tehdä täytettyjä patonkeja. Ahmin sipsit alta aikayksikön ja samaa vauhtia kävin myös oksentamassa ne pois. Yhdeksältä aloin katsomaan uudestaan Sooloilua, koska se jäi eilen illalla kesken sattuneesta syystä. Tein yhden täytetyn patongin ja söin sen. Hetken päästä tein toisen ja sitä syödessä ajattelin aamuisia keskusteluja Ihastuksen kanssa. Tiesin hänen haluavan jossain vaiheessa lapsia ja siitä keskustelimme myös aamulla. Patonkia syödessä minulla tuli huono olo, kun ajattelin lapsen saamista. Se on vieläkin minulle niin kamala asia, että en jostain syystä pysty ajattelemaan sitä ilman välitöntä huonoa oloa. En tarkoita nyt itse synnytysprosessia mikä saisi minut voimaan pahoin vaan ylipäätään koko lapsen hankkiminen. Se miten se sitoo, mutta miten epävarmaa kaikki kuitenkin voi olla. Eniten pelkään sitä, että jään yksin lapsen kanssa. Mitä kun kaikki muuttuu lapsen saannin myötä. Ihastus kyllä valitsi sanansa hyvin, sillä kertoi etsivänsä niin kauan, että löytää juuri sen kenen kanssa haluaa loppuelämänsä viettää. Hänen kanssaan tekee sitten 2-4 lasta ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Ilman pettämistä tai muutakaan mihin minä taas en sitten usko. Olen muuttunut hyvin pessimistiseksi. Ennen uskoin todelliseen rakkauteen, enää en. Mutta tosiaan, en ole se oikea Ihastukselle, mutta mitä jos olisinkin? Mitä jos olisin miehen kanssa jonka tietäisin haluavan lapsia ja tietäisin, että todennäköisesti minun tulisi edes harkita ajatusta lasten saamisesta. Tuli huono olo ja patongitkin saivat kyytiä. Jotakin hyvää, enpähän ainakaan liho päivän syömisistä.

Tunteenpurkaus tuli myös elokuvan kohtauksessa, missä Emma haukkuu sen yhden naisen vosuksi. Tunsin piston sydämessäni sillä ajattelin itsekin olevani samanmoinen vosu kun mietin Tyypin ja minun välistä hässäkkää. Kuinka ikävästi oikeasti käyttäydynkään. En ajattele toisten parisuhdetta enkä heidän elämäänsä, mietin vain mikä minulle on hyvä. Tunsin todella suurta syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Kunpa vain aikuistuisin ja alkaisin käyttäytyä epäitsekkäästi. No, vähän kerrallaan.

Loppuhan elokuvassa on ihana. Se sai minut uskomaan myös oman elämäni onnelliseen loppuun. Olen verrannut itseäni Bridget Jonesiin ilman onnellista loppua, mutta ehkä sekin koittaa vielä jonain päivänä. Äitini muuten sanoi, että hän voisi luulla, että Bridget Jones on dokumentti joka on tehty elämästäni. Valitettavaa mutta totta. Nyt taidan kuitenkin mennä kokispullon kanssa löhöilemään sohvalle ja katsoa Jalla Jalla-elokuvan. Tarvin viihdykettä. Ja mikä olisikaan parempaa pakoa todellisuudesta, kuin elokuvien katseleminen. Ja painaa pää Ihastukselta tuoksuvaan tyynyyn<3

Sinun tavalla

Awwwwwww.

Edellisen postauksen jälkeen lösähdin sohvalle ja aloin katsoa Sooloilua-elokuvaa, jonka ostin alennuksesta jouluna. Kerkesin katsoa ehkä kolmanneksen kun sain viestin ja se oli Ihastus. Olin nähnyt aikaisemmin jameissa kantispaikassa, mutta emme edes moikanneet silloin. Olin melko yllättynyt kun hän ei vuoteen ole minulle laittanut ensimmäisenä viestiä. Ja edellisen kerran kun olemme jutelleet hän sanoi, ettei todellakaan halua enää olla kanssani. Noh, ensiksi hän tarjosi seksiseuraa. Sanoin, etten ole kiinnostunut siitä hänen kanssaan. Siitä alkoi viestien pommittelu ja hän soitteli useaan kertaan. Jokaisella kerralla kielsin häntä tulemasta tänne, mutta viimeisellä kerralla hän ilmoitti olevansa jo ulko-ovella, joten päästin hänet sisään. Oli ihan nukkua sen vieressä. Emme harrastaneet seksiä, mikä oli minun mielestäni hyvä asia. Ja sitä paitsi hän sanoi jo puhelimessa, että oikeasti haluaa vain tulla tänne olemaan. Hän jopa yritti typerää keinoa, sanoi että hän etsii sitten jonkun muun. Olin niin välinpitämätön häntä kohtaan ja kerroin, ettei se voisi vähempää haitata mikä oli ihan totta. Mutta olihan minusta oikeasti kiva, että hän tuli tänne.

Jossain vaiheessa yötä Mr. Grooven tyttöystävä laittoi viestiä missä toivoi minun antavan tämän päiväkirjan osoitteen. Täältäpä sitten voisi lukea miten asiat ovat tapahtuneet. Samalla hetkellä tuli Mr. Groovelta viesti, että en saisi antaa osoitetta. Siinä he sitten kilpaa lähettelivät viestejä joihin en vastannut. Olihan minulla mukavampaakin tekemistä kuten hengailu Ihastuksen kanssa. Muuten minulla ei olisi ongelmaa antaa tätä osoitetta, mutta en halua, että ihmiset joista kirjoitan, lukevat tätä tai ainakaan niin, että minä tietäisin siitä.

Aamu oli ihana. Ensin en uskaltanut koskea Ihastukseen, kun en tiennyt harmittiko häntä tänne tuleminen. Jossain vaiheessa pyysin häntä tulemaan lähemmäksi ja siinä me sitten maattiin vierekkäin, siliteltiin ja juteltiin. Ihastuksen kanssa on kiva hengailla. Hän kuitenkin määritteli meillä olevan suhde. Satunnainen känniyökyläilysuhde. No, suhde sekin. Itsehän en ollut määritellyt meitä miksikään. Sanoi, ettei meillä ole hellittelysuhde, mutta leppyi sillekin ajatukselle hetken päästä. Hmm. En tiedä olenko ihastunut. En kai. Mutta tyyny tuoksuu Ihastukselle<3

MUN MUN MUN!

Ei ei ei! Se oli minun. Minä olin sen jo mielessäni varannut itselleni. NIIN! Tämä ei nyt mennyt niin kuin piti. Ja vaikka näillä kahdella menisi juttu pieleen, enhän minä voi enää sen kanssa olla. Joidenkin entisiin ei vain saa/osaa/viitsi/halua koskea. Voi paska.

Mutta oon kotona! Eikä täällä oo mitään syötävää.

Ai.

Voi elämä. Hankaluudet seuraavat minua vaikka pysyisin turvallisesti neljän seinän sisällä. Sen huomasin taas viime yönä.

Singstarin merkeissä kului jokunen tovi eilen illalla. Juopasin siinä samassa sitten pari pulloa punaviiniä. Meno oli melko railakasta, mutta äiti tuli keskeyttämään laulut sillä hän halusi nukkua. Mikä ilonpilaaja. No okei, ehkä naapuritkaan ei enää arvostanee ku kello lähenteli kahta. Tulin sitten yläkertaan. Laitoin Tyypille viestiä, että tulisi käymään Facebookissa. Aikomukseni oli pyytää anteeksi känniviestiäni taannoin. Hän sitten ilmestyi heti sinne ja rupattelimme melkein kolmeen asti. Hän oli niiiiin ihana. Voi miksi sillä on tyttöystävä? Tiedän tiedän, en saisi millään tavalla sekoittaa heidän välejään, mutta kun Tyyppi tekee sen muutenkin. Juttelin ystäväni kanssa aamulla ja hän sanoi, että ei hän moralisoi, mutta minun pitäisi ajatella itseäni. Mitä pidemmälle annan tämän mennä, sitä huonommin minulle käy.

Noh, Mr. Groovehan lupasi soittaa minulle maanantaina. Soittoa ei kuulunut eikä se minua liioin haitannut. Yöllä sitten alkoholin sulattamat aivoni kehottivat näppäilemään viestin, että "etpä sitten soittanukaan vaikka aioit." Siihen hän vastasi, että "enpä soittanu ku oon rakkaani luona ja parempaaki tekemistä. Enkä kyllä enää ajatellukaa soitella." Olin vähän ihmeissäni, että taasko se alkaa kusettaan, että sillä on joku nainen. Ihmettelin myös sitä, että miksi Mr. Groove soitteli minulle ja kertoi ikävöivänsä minua jos hänellä oli joku. Siitä alkoi sitten kiivas viesteillä pommittelu molempiin suuntiin ja hän väitti olevansa jonkun naisen tykönä ja minä epäilin. Olihan hän myöntänyt edelliselläkin kerralla valehdelleensa. Kohta soi kuitenkin puhelin ja tämä nainen soittaa. Kysyy kuinka paska tyyppi Mr. Groove on. Sanoin, että ei hän minulle paska ole ollut joten en voi häntä siitä ainakaan syyttää. Juttelimme pitkän tovin ja kävi ilmi, että Mr. Groove ja tämä nainen ovat seurustelleet jo yli kaksi vuotta. Eli siis kesän ajankin jolloin minä olen Mr. Grooven kanssa viettänyt aikaa. Hieman ihmeissäni olin. Tämä nainen ei tietenkään tiennyt minusta mitään. Mr. Groove yritti takaa huudella, että minä olen hullu ja huoraan kaikkien kanssa. Sanoin tälle naiselle, että jälkimmäisen voin hyväksyä, mutta hullu en sentään ole. Mr. Grooven mielenterveydestä en tosin ole ihan varma. Väitti, ettemme ole kesällä viettäneet aikaa emmekä ole juuri olleet yhteydessä. Minä kuulemma keksin kaiken. Joo, todellakin. Aloin välillä epäillä myös omaa mielenterveyttäni, mutta tottahan minä koko ajan puhuin. En ihan oikeesti käsitä. Tämä nainen aikoi heittää Mr. Grooven pihalle kämpästään. Lieneekö sitä sitten tehnyt, toivottavasti. Olen helpottunut, että minun ei tarvi enää sekaantua Mr. Grooveen millään tavalla. Tosin jos hän on noin epävakaa henkisesti, toivottavasti ei vaikeuta minun elämääni millään tavalla. Aikoi tosin kertoa minusta kaiken kaikille ihmisille. Mitähän se sitten ikinä onkaan. Olen oikeasti melko sekaisin tällä hetkellä päästäni. Miten ihmeessä hän on pystynyt salaamaan kaiken kesällä? Ja kehtasi vielä moralisoida ja suuttua kun minä olin muiden kanssa. Ihme tyyppi.

Ajattelin tänään hieman shoppailla. Rahaa ei oikeasti olisi moiseen, mutta pitäähän alennusmyynneistä jotain hankkia. Ai niin, ostin jo pleikkarin. Hyvä minä.

Have yourself a merry little christmas.

Luulin viikonloppuni olleen ohi edellisen postauksen aikaan, mutta toisin kävi. Illalla ystäväni ilmestyi luokseni ja päätimme lähteä kantispaikkaan jameihin. Niinakin tuli. Pelailimme Trivial Pursuittia ja maistoimme muutamat siiderit. Se oli varsin virheellinen teko, sillä muutamien paukkujen ollessa tarjouksessa, löysimme itsemme maistelemassa niitä. Kantispaikassa oli melko paljon ihmisiä ja jamimusiikki oli kuunneltavaa niin mikäs siellä sitten oli istuskellessa.

Eräässä vaiheessa iltaa Mr. Groove yllätti minut soitollaan. Hän oli Joensuussa ja oli juuri aloittelemassa keikkaansa. Kertoi, kuinka hänellä oli ikävä minua ja nauruani. Jos totta puhutaan, niin oli minustakin mukava jälleen jutella hänen kanssaan, se on jotenkin helppoa. En kuitenkaan sanoisi, että minulla olisi ollut ikävä. Lopetimme puhelun ja hän aikoi soittaa seuraavana päivänä. Me jatkoimme juomista ja hauskanpitoa. Heikki ja Antti kävelivät pöytämme ohi ja olivat vaihtamassa paikkaa. Ajattelimme kuitenkin ehkä törmätä jossain vaiheessa.

Tiemme vei bilepaikkaan jossa oli muutamia ihmisiä. Heikki ja Anttikin oli. Päädyin pussailemaan Heikkiä mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys. Olemmehan tehneet niin jo aikoja sitten muutenkin. Juttelin myös erään mukavan Juhan(?) kanssa jonka olen tavannut aikaisemmin Mr. Grooven luona. Hän on oikein komea tapaus. Vietimme aikaa yhdessä, mutta hän lähti kuitenkin kotiinsa Heikin ja Antin aikoessa tulla minun luokseni jatkoille. Sitä en kuitenkaan halunnut sillä aamulla 11.25 lähti juna äitin tykö ja sitä ennen piti pakata sekä ostaa muutama joululahja. Ystäväni ilmoitti hienovaraisesti, että he eivät ole tervetulleita. Olen kuitenkin allekirjoittanut Heikin pieneen mustaan muistikirjaan lupauksen harrastaa hänen kanssaan seksiä. Eh. Kotiin tultuani juttelin vielä hetken Mr. Grooven kanssa puhelimessa ja hän oli melkein yhtä ahdistava kuin ennenkin. Varmaan hän tajuaa, ettei kanssani kannata alkaa millekään jos jotain vakavaa suunnittelee.

Aamu oli elämäni hirvein. Heti sängystä halailemaan pönttöä. Kamalammaksi aamusta teki tieto siitä, että piti lähteä kaupungille ja sen jälkeen vielä pakata. Ystäväni avustuksella sain kuitenkin hommat hoidettua ja junaankin kerkesin ajoissa. Junamatka oli hirveä enkä saanut suustani alas mitään vaikka olin varannut kaikenlaisia herkkuja. Pissahätäkin oli alusta lähtien, mutta en kannata junan vessoja joten pidättelin koko matkan.

Nyt olen hengaillut täällä äitillä. Mr. Groovesta ei ole kuulunut mitään, saatan ehkä jopa odottaa hänen soittoaan. Kävin tänään ostamassa pleikkarin ja Singstarin. Sitä ollaan veisailtu koko ilta sitten. Facebookkia kyttäilen jatkuvasti sen vuoksi, että Tyyppi ilmestyisi sinne, koska minulla on muutama sana hänelle. Olen ajatellut häntä melko paljon. Sunnuntaina eräs poika kysyi minulta seurustelenko Tyypin kanssa. Oli lauantaina kuulemma näyttänyt siltä. Ööö, olisinpa voinut sanoa, että kyllä, kyllä minä seurustelen.

Hyvää joulua!

In Another Life

Jo vain on viikonloppu taas ohi. Pitäisi kehitellä vaan sellanen sunnuntaiblogi. Päivittäisin sitä aina vaan sunnuntaisin, koska sillon mulla yleensä on jotain asiaa.

Perjantaina oli tarkoitus käydä yksillä portugalilaisten kanssa, koska heillä lähti lentokone aamuyöstä. Yhden siiderin juotuani maistui myös toinen ja siitä se sitten lähti. Olin melko sopivassa pikku tuiskeessa. Vietimme laatuaikaa kantispaikassa ja oli todella mukavaa. Yhden aikoihin M halusi lähteä kotiin nukkumaan ennen kuin lento lähtee. D lähti Mikon kanssa. Minä sitten mietin mitä voisin hyvässä humalassa yksin tehdä. Menin sitten mölisemään tälle Penni-herralle josta olen aikaisemminkin maininnut. Hän tuttuun tapaan puhui minulle hyvin epäkohteliaasti ja yritti tahallaan nolata minut. Siihen vaan tarvitaan todella paljon töitä, että oikeasti saisi minut nolattua. Päätin kuitenkin poistua Pennin seurasta ja lähdin juttelemaan eräälle oudolle pojalle. Luulin hänen olevan meidän koulussa ja kysyinkin sitä häneltä. Poika sanoi, että taasko tulen sitä kysymään ja hän ei edelleenkään ole meidän koulussa. En tiennyt, että olen ennenkin häneltä asiaa udellut. Juttelimme sitten jonkun aikaa ja juttu päättyi niinkin kivoihin sanoihin, että "jos en seurustelis, ottasin heti sut kämpille mukaan." Taisin siihen todeta, että "jos et seurustelis, lähtisin heti sun kämpille mukaan." Lähdin bilepaikkaan missä oli ilmeisesti ihan hyvä meno. Juttelin Entisen entisen kanssa ja hän kertoi Entisen olevan sen Lumpun luona. Onnea heille. Molemmat ovat onneksi jo entisiä ihmisiä minun elämässäni. Juttelin useaan kertaan sen yhden kesäsäädön kanssa. Hän jahkaili ja jahkaili johon minun oli sitten vain todettava, että "et saa mitään aikaan tuollasella. Kysy suoraan mennäänkö meille vai teille ni on helpompaa." Siinä vaiheessa kun hän oli kysymässä sitä, sanoin sen olevan jo liian myöhäistä. Minusta on hauskaa, kun miehet yrittävät olla niin hienotunteisia ja kunnollisia kanssani. Pidän ennemminkin suorasta ehdotuksesta, kuin epämääräisestä vihjailusta. Kotiin kävelin sitten Saobanin kanssa ja laitoin nukkumaan. Ai niin, näin Ihastusta. Hän oli oikein ihana. Hetken olin taas ihastunut häneen.

Lauantai kului hieman huonossa olossa. Pikkujouluja odotellessa kävimme ystäväni kanssa syömässä pasta-annokset ja vähän juoruilemassa. Tultiin minun luokseni ja aloimme maistella viiniä. Yhdeksältä vaihdoimme paikkaa ja menimme pikkujouluihin. Hengailtiin ja pelattiin Guitar Heroa. Taksilla kyyditsimme itsemme kantispaikkaan mikä oli melko täynnä. Siellä oli kaksi keikkaa jotka molemmat olen nähnyt, mutta molemmat on myös muistista pois. Törmäsin siihen yhteen Opettajaan, joka on sinnikkäästi hengaillut seurassani aina mahdollisuuden tullessa. Niin hän teki myös eilen. Ei siinä mitään, sain ilmeisesti häneltä toisen bändin levyn. Ihastusta näin ja hän oli hyvin nihkeä. Nihkeimmistä nihkein. Ärsyttävä. Kovin paljoa en asioista muista, mutta hauskaa on ollut.

Muut lähtivät bilepaikkaan, itse jäin vielä kantispaikkaan hälisemään. En tosin tiedä yhtään mikä on ollut homman nimi siellä. Lähdin yksin tallustelemaan bilepaikkaa kohti ja matkalla törmäsin poikaporukkaan jonka ohitin ilman sen suurempaa noteerausta. Yhtäkkiä takaani kuuluu kuitenkin huuto ja yksi herra tuli juttelemaan kanssani. Tunnistin hänet entiseksi naapurikseni. Hän on jokin aika sitten muuttanut tyttöystävineen toiseen taloon. Hän siinä jutusteli hetken ja sen jälkeen ehdotti kahvittelua luonani. Olin hieman hämilläni, sillä enhän edes tuntenut kyseistä herraa. Elämäntehtäväni on ilmeisesti vetää varattuja miehiä puoleeni.

Bilepaikkaan oli jonoa, mutta löysin jonosta sellaista seuraa, että aika kului nopeasti. Sisällä löysin todennäköisesti ystäväni melko heti. Jostain syystä kuljin mp3-soitin päällä sillä mielestäni paikassa soitettiin huonoa musiikkia. Löysin erään vanhan säädön joka oli ensimmäinen kunnon säätö Entisen jälkeen. Vietimme aikaa yhdessä ja taisimme muutaman suudelmankin vaihtaa. Hän aikoi tulla luokseni yöksi ja eipäs minulla ollut mitään sitä vastaan. Hän on tuttua ja turvallista seuraa. Lähdin yläkertaan tanssimaan hitaita Saobanin kanssa. Jossain vaiheessa en kuitenkaan enää voinut tanssia hänen kanssaan ja hain Jartsin tanssimaan. Hän on siis hyvä ystäväni. Hitaiden jälkeen poistuimme karaokepuolelle joka oli ihan tyhjä lukuunottamatta muutamia ystäviäni. Viereiseen pöytään istui kaksi miestä joille minun oli jostain syystä pakko jutella. Minulla ei ollut mitään asiaa. Ja kerroinkin, että halusin tulla vaan mölisemään jotain epämääräistä. Toinen näistä miehistä sanoi, että monet ihmiset tekevät niin hänelle. Ihmettelin, että minkä vuoksi. Hän ei vastannut. Myöhemmin tajusin, että olinkin mölissyt Sonata Arctican laulajan kanssa. Siinäpä vasta nihkeä herra.

Lähdettiin ystävieni kanssa hakemaan pitsaa. Sain siinä päähäni etsiä findista Tyypin numero ja niin sitä sitten lähti känniviestiä kyseiseen numeroon. Typerä typerä minä. Varsinkin kun viesti kuului näin: "Arvaa ku kadun tätä niin paljon huomenna ja vielä varmaan tänäänki, mutta haluisin vaan sanoa vaan että hei. Ja ok, poistin sun numeron, mutta silti. Toivottavasti et tykkää kovin huonoa. Mutta oon vähän tämmönen humalassa ja en oo ku sanot että ei." Niin ja pointti oli?? Vastauksen sain seitsemältä aamulla: "En kai minä huonoa tykkää. Hei itselles. Ja hyvää ja kaunista tulevaa joulua." Ööö, okei. Oli se nyt facebookissakin sitten kysellyt, että ai että känniviestejä lähettelen :) En kuitenkaan vastannut. Puhuin puhelimessa myös Mr. Grooven kanssa joka oli ihan pihalla kaikesta. Olisi halunnut minut viereensä yöksi. Jo vain.

Pitsani saavuttua kävelin kotiin ja rappukäytävään tullessa olin ihan varma, että Ylitornion vankikarkuri makaa mutkalla portaissa. Tosiasiassa se oli yläkerran poika joka oli sammunut. Sitä ennen hän oli koristellut paikat nätisti jo kerran mahassa käyneellä kinkkupitsalla. Yh. Oli ehkä ällöintä ikinä. Vielä ällömpää siitä tekee se, että sama koristus haisee vieläkin käytävässä. Kukaan sitä ei ole siivonnut eikä minusta siihen ainakaan ole koskemaan.

Yhteenvetona melko rauhallinen viikonloppu. Tämä päivä on ollut kiva, kun olemme ystäväni kanssa vaan hengailleet ja syöneet. Tarkoitus olisi illalla jatkaa jameihin ja sitten tulemme molemmat tänne yöksi. Huomenna 11.25 juna kohti äidin pasteijoita. Pitää pestä hulluna pyykkiä!

Stigmatic!

Pahoittelen kamalaa kuvaa oikeassa laidassa, mutta halusin esitellä, kuinka Jeesus ilmestyi näin joulun alla minun kauttani :DD Siskoni sanoi, että soita Seiskaan niin varmasti tekevät jutun. Tosiasiassa nuo ovat jäljet kellarireissusta. Ehkä se on kosto pahoista teoistani. Olen joutunut koko viikon maksamaan siitä kovan hinnan. Kävely tuottaa tuskaa, koska haavat kiristävät. Lisäksi jalkani ovat turvonneet osittain kummallisiksi. Kenkien laittaminen jalkaan on ihan mielettömän hankalaa, mutta minkäs teet. Kärsin rangaistukseni.

Nyt muutamalle portugalskojen kanssa.

Kerro miltä se tuntuu

Vuokraisännän ilmoittaessa jokajouluisesta vierailustaan, joudun vakavasti harkitsemaan joulusiivouksen aloittamista. Sen tein myös tänä vuonna ja kämppä loisti puhtauttaan kello viisi torstai-iltapäivänä kun ovikello kilahti. Sieltä se herra asteli viinipullon kanssa sisälle ja toivotteli hyvät joulut. Tarkisti keittiön putket ja häipyi yhtiökokoukseen joten minulle jäi siisti kämppä ja pullo viiniä. Hieno vuokraisäntä. Olin kuitenkin hieman hermostunut josko yhtiökokouksessa joku on saanut selville puuhailuni kellaritiloissa ja sitä ei katsottaisi hyvällä. Salassa on kuitenkin ilmeisesti pysynyt.

Käväsin tietovisassa ja hyvin tiedettiin vaikka kaljaa ei tullutkaan. Turhan tiedon kierros oli yhtä vaille kaikki oikein. Pääsin loistamaan siinä. Tiesin vastaukset niin Johanna Tukiaista kuin Martina Aitolehteäkin koskevat kysymykset. Joskus toivoisin tietäväni myös tärkeistä asioista. Mutta oli kivaa. Ainoastaan se, että näin Tyypin tyttöystävän, vaikeutti oloani. Kaikki hyvin kunhan hän ei saa tietää asioista. Jos totta puhutaan niin siinä on sellainen pieni ilkeä ja itsekäs ajatus takana. Jos tämä tyttö saisi tietää, en usko, että voisimme edes tavatessamme jutella Tyypin kanssa ja se olisi hyvin ikävää. Tyyppi on siis mukava tyyppi myös muutenkin kuin kellarin matolla. Tyypillä ja Mr. Groovella on keikka lauantaina. Emme toivottavasti ole menossa katsomaan heitä. En varmaan pystyisi olemaan normaali jos joutuisimme olemaan kaikki kolme samassa paikassa.

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa kylmävahaliuskoja bikinirajan siistimiseen. Yhden kerran vetäsin ja sai jäädä siihen. Oli se niin kivuliasta hommaa ja silti jäi sellainen pieni haiven. Ei hyvä. Tosin tuhlasin melkein kympin niihin liuskoihin, että josko sitä jois ittensä humalaan ja kokeilis sitten. Liuskat olisivat vaan siinä mielessä kätevät, ettei joka viikonloppu tarvis olla huolissaan että jos eksyy suunnitelmista poiketen jonkun kanssa tekemään temppuja. Tietäisi paikkojen olevan kunnossa.

Olen muuten nyt varma siitä, että Jumala on olemassa. Lauantaina olin heittänyt haaveeni päästä Ihastuksen tykö yöksi. Jalassani oli kamalimmat pikkarit, mitä kaapistani löytyy, toisin sanoen menkkapöksyt. Harmaat, jotain trikookangasta, mummomalli ja vielä reikiä. Sellaiset jotka heitin tänään roskiin, etten ikimaailmassa niitä enää laita jalkaan. Lauantaina suunnitelmissa oli kuitenkin tulla baarista suoraan kotiin joten samahan se mitkä pikkarit on jalassa. Noh, viime hetkellä vaihdoin parhaisiin mustiin stringeihini. Ajattelin sitä pukeutumissääntöä, että ulospäinkin tuntuu paremmalta jos on hyvät alusvaatteet. Joten sievät, pitsiset rintsikoihin matsaavat stringit sujahtivat jalkaan. Ja mikä onni se olikaan siinä vaiheessa, kun Tyyppi poimi ne lähtiessämme kellarin matolta. Nyt pitäisi jo oppia, että sheivaa jalat, sheivaa kainalot ja pidä jalkojen välissä sijaitseva puska kunnossa. Samalla päivitä välillä alusvaatevarastoasi. Mutta miksi se menee niin, että silloin kun edellämainittuja asioita ei tee, käy varmasti flaksi, muuten ei. Silloin kun olet laittautunut viimisen päälle niin vaatteiden alta kuin päältäkin, seuraa ei saa kuitenkaan. Jotain luonnonlakeja.

Eilen näin muuten erästä Tomia. Olen joskus ollut häneen ihastunut ja vieläkin pidän häntä söpönä. Emme ole hetkeen jutelleet, mutta eilen menin kyselemään häneltä kuulumisia. Yleensä hän nihkeästi kyselee minun asioistani, mutta nyt oli oikein puheliaalla tuulella. Kysyi joulusta ja uudesta vuodesta ja sellasta. Kun lähdin, hän toivotti hyvät joulut. Kysyin, emmekö näe enää ennen sitä johon hän vastasi, että toivottavasti näemme.

Ai niin, miesrintaman musertaessa minut jalkoihini, olen yleensä turvautunut Cherin Strong Enough-kappaleeseen. Nyt tähän on tullut muutos Ruotsin puolelta, neitonen nimeltä Anna Sahlene ja kappale nimeltään This Woman. This woman's gonna rise. She's only getting stronger before his eyes....

Bad Day

Joo, aikomukseni todellakin oli tehdä itse konvehteja äidilleni joululahjaksi. Taidan haudata ne ajatukset seuraavaan jouluun asti jos saisin vaikka ostettua kunnon välineet kyseistä asiaa varten. Nyt Ikeasta ostettu silikoninen jääpalamuotti sekä epämääräiset kulhot, kattilat ja lastat eivät olleet suosiollisia minua kohtaan. Jäähtymässä on kuitenkin yksi erä erilaisia suklaamöykkyjä jotka todennäköisesti vien kavereilleni tänään tietovisaan tuhottavaksi. Se siitä sitten. Nyt on joululahjakriisi.

Ja mikä siinä on, että kaupoissa pitää soida täysiä joululaulut? Joululauluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun yritän kuunnella mp3-soitinta niin korviin tunkeutuu kamala pikkulapsen vikinä. Ei kiitos. Laittaisivat edes jotain rauhoittavaa joulumusaa. Ja ne ihmiset siellä kaupassa. Perkele.

Jatkuu...

Vaik olet heikko nainenkin...

Aamulla heräsin ja istahdin koneelle ihan kuten aamurutiineihini kuuluu. Itseasiassa se on ainoa täysin säännöllinen asia hampaiden pesemisen ohella. Kaikkea muuta saattaa tapahtua lomalla mihin aikaan tahansa. Mutta tosiaan ensimmäisenä facebookiin surffaillessani minulle oli ilmestynyt kolme ystäväpyyntöä ja yksi niistä oli Tyyppi. Säikähdin hieman vaikka olin sitä ehkä toivonutkin.

Siivoilin koko asuntoni makuuhuonetta lukuunottamatta. Sen vuoro on huomenna tai siis tänään. Tytöt tulivat sitten illalla koevierailemaan vuokraisännän vuoksi. Söimme torttuja ja pelasimme korttia. Kaikilla meillä on hieman erikoinen tilanne menossa. Etenkin Annen kanssa tuntuu, että elämme samaa tahtia. Se on oikeastaan aika hauskaa.

Kymmeneltä istuskelin yksin sohvalla ja odottelin CSI:n alkua. Puolessa välissä ohjelmaa tietokoneelta kuului facebookin viestiääni ja ajattelin sen olevan joku kv-opiskelijoista, koska heillä on tapana jutella sen kautta. Ajattelin pienesti, että olisipa se Tyyppi ja sehän se sitten olikin. Ensimmäiseksi mieleen tuli, että miten hän voi kanssani jutella, eikö tyttöystävänsä ole lähellä. Kyselimme kuulumisia ja hänellä oli morkkis. Tuo kuulostaa aina niin pahalta vaikka mitäpä muuta voi odottaa hänen tilanteessaan. Kertoi kuitenkin, että oli mukava tutustua minuun ja ilmeisesti hänelläkin oli ollut hauskaa. Siihen sävyyn hän ainakin jutteli. En silti osannut jutella luontevasti hänen kanssaan joten sanoin meneväni takaisin television ääreen. Siihen jäi juttelut. On hyvin outoa, että nyt hänen nimensä pomppailee esiin joka käänteessä facebookissa hengailessa. En ollut valmistunut siihen.

Nyt olen hyvin sekavassa mielentilassa. Kiinnostus (ei tykkääminen) olisi alkamaisillaan, mutta järkeni on hyvin vahvasti tiellä. Ja sehän on loistava asia. Eilen olimme portugalilaisten kanssa maistelemassa hieman siideriä ja tietyn humalatilan ylittäessäni alan tehdä tyhmyyksiä. Jos olisin tallentanut Tyypin numeron, olisin varmaan soittanut tai lähettänyt viestiä. Aamulla olisin tietenkin katunut koko juttua. Olen kerrankin onnistunut toimimaan oikein. Nyt on vain todella ristiriitaiset tunteet. Jos hän olisi sinkku, en miettisi kahta kertaa vaan olisin valmis katsomaan mitä voisi tulla. Nyt ei tule mitään, ei onneksi enää edes hänen puoleltaan. Tai ainakin niin luulen. Juttelimme hiertymistä polvissamme mitkä tulivat matosta ja sanoin siihen, että se onkin hyvä syy siihen, että emme enää kellariini mene. Jos pystyisin unohtamaan kokonaan sen, että hän seurustelee, voisin hyvinkin palata hänen kanssaan samaan tilanteeseen. Kaikki oli vaan todella kivaa.

Ehkä tämä on vain sitä, että haluaisin kohteen tunteilleni. Äitini kyseli olenko ihastunut, sanoin että olen mutta kohteet vain vaihtuvat.

Kaikki on mahdollista

Ja mitä vaikka joku sua kusipäähän vertaa...


On sekin, kun viikot viettelen yksinkertaista elämää suurimmaksi osaksi kotona ja sitten viikonlopun tultua kaikki menee ihan miten sattuu. Olen yleensä viikonloppuisin tyytynyt vain yhden päivän juomiseen, mutta tällä kertaa portugalilaisten kanssa juhlmiseen meni pari päivää. Hauskaa oli.

Torstaina sain itselleni todella ikävän nuhan ja siinä samassa kuumeen. Ilmoitin jo M:lle ja D:lle, etten aio juhlia perjantaina, sillä lauantaina oli joulurock ja halusin varmistaa kuntoni sinne. Jossain vaiheessa perjantaina kotona tylsistyminen alkoi ottaa päähän joten suuntasin Alkon ja kaupan kautta tyttöjen tykö. Aloimme sitten heti railakkaasti juhlia ja saimme seuraksemme useita tyttöjen naapureita. Oli hauskaa, kun eräät tytöt tyttöjen talosta ovat hieman halveksineet näitä uusia tulokkaita. Nyt meillä oli kuitenkin paljon seuraa naapureista. Tosin kaikki olivat miespuolisia. Mikä siinä on, että tytöt eivät vaan ystävysty niin helposti?

Puolen yön maissa lähdimme tallustelemaan baaria kohti. Pääsimme Prismalle ja M päättii ottaa haltuunsa ostoskärryt. Minä hyppäsin kyytiin ja niin sitä sitten mentiin. D kuvasi matkaamme videolle. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin kantispaikkaan. D ja eräs ystäväni, jonka kanssa D:llä on ollut jotain juttua, lyöttäytyivät melkein heti yhteen ja me M:n kanssa sitten hengailimme yhdessä. Lähdimme myös yhdessä bilepaikkaan ja oli oikein mukavaa. Tanssimme ja tutustuimme tyttöjen naapureihin paremmin. M ja eräs tuttavapoikani S jäivät juttelemaan alakertaan, minä kävin tanssahtelemassa hitaat erään pojan kanssa. Lähdimme sen jälkeen M, S ja minä hakemaan pitsaa ja saatoin M:n kotiin sen jälkeen. Kotiin kävellessäni seisoin keskellä tunnelia. Olin illan aikana saanut kuulla Entisen ja yhden ex-hyvän kaverin alkaneen seurustella. Olin jotenkin ihan loppu Entisen jutuista ja siinä laskuhumalassa keskellä tunnelia filosofoin elämääni ja tulin siihen tulokseen, että edessä on uusi elämäni ja siellä näkyy valoa. Juurikin niin. Kuudelta aamulla täydellisen väsyneenä kävin pitsani kimppuun ja hetken päästä nukahdin.

D herätti minut puoli yhdentoista aikoihin. Halusi lähteä kanssani syömään johonkin. Hän oli siis ollut ystäväni luona jälleen yötä. Kävelimme Hesburgeriin ja hän söi, minä vain join. Oli sen verran heikko olo, ettei mitään kiinteää mennyt alas. Menimme sitten herättämään M:n. Istuskeltiin ja naurettiin eilisen päivän videoille. Kaikissa kuuluu M PUSH PUSH PUSH!! E, you suck. Lähdin sitten Antin kyydillä kotiin, poikkesin sitä ennen kuitenkin hakemaan tulevalle illalle jälleen saman satsin juotavaa. Kotona torkuin hetken ja lähdin sitten M:lle ja D:lle takaisin. Oli vähän laimeampi tunnelma kuin perjantaina, mutta kyllä se siitä kohosi. Eräs naapureista tuli moikkaamaan meitä. Oli ihan kivaa. Soitettiin sitten taksi ja lähdettiin kohti joulurockia.

Oli oikein kivaa. Kävin mölisemässä lähes kaikille. Olen tullut siihen tulokseen, että möliseminen on ainoa oikea sana kuvaamaan minun juttelemistani humalassa. Ja kun puhun niin tajuttoman paljon. Huomaan vaan, ettei juttelukumppanini kerkeä sanomaan minulle mitään. Näin Ihastusta ja juttumme on niin ohi ennen kuin se itseasiassa edes alkoikaan. Ihastus on niin hankala. En tiedä mitä se haluaa. Päätin jälleen unohtaa hänet. Hukkasin D:n ja M:n melkein heti alkuillasta ja olen sitten vain seikkaillut ympäri baaria. Kantispaikka menee yleensä kiinni kolmelta, mutta jostain syystä se oli nyt auki neljään. Kävin juttelemassa eräälle tyypille. Ystäväni tuntevat tämän Tyypin ja minä päätin, että haluan myös tuntea hänet. Joten menin sitten mölisemään hänelle. En siis missään iskumielessä, sillä tiesin hänen seurustelevan. Humalatilani oli sellainen, että asioissa on pieniä mustia aukkoja enkä sitten tiedä mitä olemme jutelleet. Muistan seuraavaksi vain sen, että baari oli menossa kiinni ja me sitten seisoimme Tyypin kanssa ulkona. Hän kai oli tulossa minun luokseni. Ilmoitin, että kotioveni ei hänelle aukea, mutta kellarin ovi saattaisi aueta. Olin edelleenkin menossa pelkästään juttelemaan hänen kanssaan. Meillä oli oikein mukavaa. Jossain vaiheessa kysyin, että ajatteleeko Tyyppi hänen tyttöystävänsä olevan hänen elämänsä nainen. Kun hän sanoi, että ei, unohdin jotenkin kaiken mitä muissa aina moralisoin. Yksi asia johti toiseen ja päädyimme harrastamaan seksiä. Jos totta puhutaan niin nautin jokaisesta hetkestä enkä tuntenut silloin minkäänlaista syyllisyyttä. Sen jälkeen menimme penkille istumaan, hän laittoi päänsä syliini ja minä silittelin häntä. Juttelimme puoli kahdeksaan aamulla.

Olimme lähdössä pois ja minä yritin etsiä puhelintani. Tyyppi soitti siihen, jotta löytäisin sen. Sitten hän ehdotti josko vaihtaisimme numeroita. Tai ainakin hän aikoi tallentaa minun numeroni. Minä sanoin, että se ei ole hyvä ajatus ja poistin hänen numeronsa välittömästi puhelimesta. Miksi turhaan tallentaa numeroa johon ei koskaan saa soittaa. Tyyppi hoki koko ajan, että toivottavasti minä en ihastu häneen. Sanoin, että sitä pelkoa ei ole. Kysyin, että pelkääkö hän ihastuvansa minuun kun kerran koko ajan pitää minun ihastumistani hokea. Sanoi, että niinkin voi olla. Kuulin paljon erittäin ihania asioita Tyypiltä ja se oli juuri se mitä tarvitsin, koska Ihastuksesta ja minusta ei jälleen tullut mitään. Jos joku väittää, että laastarimiehet ovat väärin, minä olen toista mieltä. Se on juuri se, mitä kaipaa kun joku on tehnyt paskasti.

Eilinen kului sitten ystäväni kanssa hengailen ja juoruillen. Mitä pidemmälle päivä kului ja edellisen päivän viimeisetkin viinahöyryt haihtuivat, pienen pieni morkkis hiipi mieleeni. Mikä ihme siinä on, että muita voi halveksua ja sitten kun itse ajautuu sellaiseen tilanteeseen, sen osaa kääntää jotenkin hyväksyttäväksi omassa päässä. Hyväksyn itseltäni kaiken, muilta en. Olen ottanut ehkä vähän vääränlaisen asenteen elämääni tällä hetkellä.


...Sinua on kusetettu yhtä monta kertaa

Les mulheres putas

Voi kertokaa ihmiset miksi joistakin ihmisistä ei vaan oo mihinkään ja joistakin, on vain ääliöimään. Miksi jotku ihmiset tekevät itsestään niin naurunalasia ja tyhmiä? Miksi jotkut ihmiset eivät vain tajua, että ne yksinkertasesti on tyhmimpiä ja ääliöimpiä ihmisiä maan päällä!!! Sellasia ihmisiä joiden vanhemmat vaan osaa arvostaa niitä (jos edes nekään jos osaisivat ajatella). Mikä tekee joistakin aikuisista sokeita lastensa tekemisille? Mikä saa muuten järkevän vanhemman ajattelemaan että kun se meidän ### on niin ihana ja ei se tekis ikinä mitään pahaa ja sitten se onkin täys lunttu ja huora ja kulkee elämää lyhyemmässä hameessa ja puoli polvea ylittävissä nahkasaappaissa sunnuntaina puolilta päivin. Onko se nyt ihan oikeesti kovin nättiä käytöstä? Voiko joku vanhempi olla ylpeä sellasesta? Ja se, että käy panemassa jokaisen vastaantulevan miehen kanssa, voiko äiti tai isä sillon olla ylpeä lapsestaan? Millaset sokeat vanhemmat sillon on? Tai antakaa mullekin sellaset lasit ni ehkä minunki elämä ois sillon helpompaa.

Ja vaikka oonki kännissä, tarkotan joka sanaa.

A Little Bit Of Love

On tosi hassua miten yksi asia voi muuttaa aivan arkiset asiat niin uusiksi. Tämän muutaman päivän jatkuneen hullaantumisen seurauksena jokainen ulkona vietetty hetki täytyy suunnitella tarkkaan, ei puhettakaan että voisin astua ulos niin, etten olisi huolitellun näköinen. Eihän sitä ikinä voi tietää milloin Ihastus tulee vastaan. Tänään kantispaikkaankin mennessä jouduin muutamia kertoja miettimään asuvalintaani. Ennen olen saattanut salin jälkeen pyörähtää kyseisessä paikassa ja vielä treenikamppeissa. Että silleen. Huomenna olen 99% varma, että näen Ihastukseni. Meillä on yksi yhteinen "harrastus". Toisaalta odotan sitä innolla, toisaalta en. Mitä jos se onkin välinpitämätön?

Eilen sain unen vasta puoli viideltä aamuyöstä. Onko se ihastumisesta johtuvaa unettomuutta? Tänään on sitten ehkä väsymyksestä johtuen suoraan sanottuna vituttanut ihan kaikki. Mikään ei ole ollut kohdallaan. Kirjoittaminen ei onnistu, kämppä on liian sotkuinen, olen liian lihava. Ja mikä vittu siinä on kun yksi kv-opiskelija Afrikasta kehtasi päin naamaa sanoa, että miten on ku oot lihonu niin paljon syksyn aikana. Sori vaan oon laihtunu ja pitäsit kuule afrikkalaisena pojuna suus kiinni ku minä oon heränny 4 tunnin yöunien jälkeen auttamaan sinua verokortin hakemisessa vaikka olisin saanut nukkua niin pitkään kuin haluan sillä minulla ei ollut koulua tänään. Hoida itte omat ongelmas jos ei oo mitään mukavampaa sanottavaa. Kyseinen poika on muutenkin alkanut ärsyttää minua suunnattomasti. Ei kukaan muukaan tutor auta teitä enää ni miks mun pitäis? Ja kun ne pitää mun auttamista itsestään selvänä ja vielä niin typerissä asioissa. Ja sitä paitsi niiden seurusteluasiat ja muut vastakkaisen sukupuolen kanssa käytävät asiat on niin vinksallaan etten ees jaksa yrittää ymmärtää. Onneks huomenna on viiminen koulupäivä ja minun ei tarvitse nähdä kyseisiä ihmisiä koko joululoman aikana! Mikä helpotus.

Ollaan ilmeisesti lauantaina lähdössä kohti Rovaniemeä ja Santa Parkia. Pitää portugalilaisille näyttää oikea joulupukki. Mikä olisi hyvä tekosyy sille, etten pääse perjantaina juhlimaan?

Englantilaisnaiset on valinnee mieluisimmaksi suutelukumppaniksi Brad Pittin. WTF????? Sen hevosen. Se on minusta näyttänyt hevoselta niin kauan kuin muistan. En ole ikinä pitänyt hänestä. Sitä paitsi en pidä kyseistä miestä missään arvossa hänen rakkauselämänsä (seksielämänsä) vuoksi.

<3

Päivän tai kaksi anna kaikkien luulla sua mun rakastajaksi,
mutta päivän tai kaksi anna kaikkien luulla sua mun rakastajaksi.

Ps. Mitä sillon pitää tehdä, kun on niin onnellinen, että hymyily alkaa jo sattua naamassa? Sillon ku paikallaan pysyminen tuottaa hankaluuksia? Kun silmissä näkyy pelkkiä sydämiä? Kun viime yön muisteleminen saa aikaan ihania kylmiä väreitä? Kun silmissä on onnenkyyneleitä?

Ms. Brightside

Ai että oliko mulla kiva viikonloppu? Eipä vissiin! Oon niin onnellinen, että hymy vaan levenee koko ajan.

Perjantain vietin ihan kotona. Äiti ja Petri tuli lauantaina tänne ja käytiin mummolat läpi. Sen jälkeen hain Makuunista karkkia ja päätin viettää rauhallisen illan katsoen Linnan juhlia. Portugalilaiset ystäväni kuitenkin halusivat lähteä näyttäytymään jossain ja menimme sitten kaikki Mikolle. Siellä juomista ja paremmin tutustumista. Huomasimme tyttöjen kanssa, että olemme melko samanlaisia. Oli oikein mukavaa. Mikolta suunnistimme kantispaikkaan mikä oli niin täynnä, että ensiyrittämällä emme sisään päässeet. Hetken päästä porukkaa valui kuitenkin ulos mikä tarkoitti sitä, että oli meidän vuoro päästä sisälle. Paikka olikin ihan täynnä. Ostimme juomat ja aloimme viettämään iltaa livemusiikin säestämänä. Oli hauskaa ja mikä parasta, näin Ihastukseni. Olenhan hänestä jo aikaisemminkin maininnut samaisella nimellä. Vaihdoin muutaman sanan hänen kävellessä ohitseni.

Jossain vaiheessa muut lähtivät ulos tupakalle ja minä huomasin matkalla Ihastukseni. Hän istui kavereineen penkillä ja pyysin josko voisin liittyä seuraan. Pidin sitä epätodennäköisenä, mutta Ihastus tekikin tilaa minulle ja siinä minulla taisi melkein koko loppuilta mennäkin. Meillä oli oikein mukavaa. Päätimme kuitenkin Mikon ja tyttöjen kanssa poistua Bilepaikkaan ja samalla kadotin Ihastuksen. Emme päässeet Bilepaikkaan sisälle sillä sekin oli täynnä. Ystäväni lähtivät sitten Mikolle ja minä menin hetken kuluttua kotiin. Päätin jostain syystä soittaa Ihastukselle ja eipä hän vastannut. Istahdin koneelle ja olin vaipua epätoivoon, mutta sitten sainkin viestin, että oota vähän. Se tuli Ihastukselta. Viestittelimme hetken ja asiat johtivat siihen, että hän soitti ja ilmoitti olevansa alaovella. Oli tulossa luokseni, mutta minäpäs en päästänytkään. Menin kuitenkin alas ja hetken aikaa hempeiltyämme, lähdin Ihastuksen mukaan hänen luokseen. Kyseessä oli siinä mielessä erikoislaatuinen juttu, että hän ei yleensä vie tyttöjä kotiinsa ja minäkään en ollut vielä kertaakaan hänen luonaan käynyt. Olemme ennen aina viettäneet aikaa kaupunkikämpässä, emme ikinä Ihastuksen kotona.

Taksi vei meidät oikeaan osoitteeseen ja olin niin onnellinen, että melkein vuoden tauon jälkeen olin jälleen Ihastukseni kanssa. Asiat etenivät aika vauhdilla kun pääsimme sisälle, mutta ei se mitään, oli todella todella ihanaa ja mukavaa. Paitsi yhdessä vaiheessa alkoi haista palanut, sängyn vierestä nousi savua ja mikäs muu se siellä kärysi, kuin minun paitani. Olin heittänyt sen lampun päälle. Tilanne olisi voinut kehittyä vielä pahemmaksi, mutta onneksi huomasimme tilanteen ajoissa. Ainoa ikävä asia oli vain, että paitani meni käyttökelvottomaksi. Mutta se on pieni paha muuten täysin onnistuneesta illasta.

Aamulla herätyskelloni soi puoli kymmeneltä. Heräsimme molemmat siihen. Se oli sinänsä uutta, että ennen Ihastus on nukkunut helposti yli puolen päivän. Aamu oli halailupussailua. Ihastus puki vaatteensa päälle ja istahti tietokoneelle, minä vielä makoilin sängyssä. En olisi millään halunnut nousta. Siinä vaiheessa, kun Ihastus ilmoitti kävelevänsä kanssani kaupunkiin, ei ollut mikään ongelma nousta ja vetäistä vaatteet ylle. Matkaa kertyi ehkä parisen kilometriä, mutta sitä olisi saanut olla vielä useita kilometrejä enemmän, niin paljon nautin Ihastukseni seurasta. Kun saavuimme kotini kohdalle, hän pussasi poskeani ja jatkoi matkaa. Olin niin onnellinen! Sitä paitsi pusu poskelle oli ehkä ihaninta ikinä. Nyt oon sitten vaan hymyilly ja rutistellu tyynyä koko päivän. Voi että kun on NIIN hyvä mieli pitkästä aikaa.

Näin eilen Mr. Groovea ensimmäisen kerran sitten elokuun(?). En ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän ilmoitti löytäneensä jonkun naisen. Eihän se minua haitannut, käytös oli vaan vähän outoa. Eilen sitten kysyin ihan suoraan, ettei mitään naista ole tainnut olla ja sieltähän se totuus sitten tuli että eipä juu ei. Hän oli keksinyt koko jutun vain sen takia, että halusi päästä eroon minusta ja meidän jutusta. Hah, siihen olisi löytynyt helpompikin keino, olisi sanonut että tämä oli nyt tässä. Sitä paitsi enhän minä hänessä roikkunut vaan hän minussa. Minulle asia olisi ollut ihan ok ilman mitään mielikuvitustyttökavereitakin. Nyt hän sitten ilmoitti vieläkin välittävänsä minusta ja toivoi minun tulevan hänen luokseen. Pyysi soittamaan. Ilmoitin viileästi poistaneeni hänen numeronsa, joten yhteydenotto oli epätodennäköistä. Taisinpa kuitenkin moiskauttaa pusun hänen suulleen kiusaksi. Ainoa mikä oli pelottava fiilis oli se, että Mr. Groove tuoksui niin tutulle ja turvalliselle. Ihanalle. Mutta onneksi se tuoksun huuma oli ohimenevää.

Tänään sitten käytiin portugalin tyttöjen kanssa syömässä vähän krapularuokaa Hesessä. Sitten menimme koteihimme palautumaan edellisestä illasta. Kävimme kuitenkin Mikon ja Antin kanssa parisen tuntia sitten pyörähtämässä tyttöjen tykönä. Vähän kahvia ja jääteetä. Sitten Mikon kanssa kaupan kautta kotiin ja tässä istun. Olen niiiiin onnellinen edellisestä yöstä. Voi nam.

My boy lollipop

Nyt on uutta takkia, laukkua ja tunikaa. Ja onpa vielä uudet hiuksetkin. Jotenkin olen todella hyvällä mielellä kaikesta uudesta. Olen tuhlaillut rahaa huoletta, sitä rahaa mitä minulla ei edes oikeasti ole. Mutta ei se mitään, hyvä ulkonäkö, parempi mieli.

Olen muutamia päiviä kulkenut jostain syystä ruusunpunaiset lasit silmilläni. Näen kaikkialla vain rakkautta ja rakastuneita ihmisiä. Itselleni loihdin päässäni jos minkälaista suhdetta ja säpinää. Mielessäni pyörii paljon mahdollisuuksia ja paljon ihania ajatuksia. En tiedä onko mielialaani vaikuttanut lukemani romanttinen kirja joka on viimeisiä sivuja vaille loppussa. Pääosassa on vanhempi nainen joka löytää uuden rakkauden ja kirjassa seurataan heidän rakkaustarinaansa. Jotenkin se antaa minullekin toivoa elätellä villeimpiäkin haaveita. Iltaisin, kun laitan nukkumaan, päässäni pyörii mitä ihmeellisimpiä ja epätodennäköisimpiä vaihtoehtoja tulevaisuuden miesteni suhteen. Se ei silti haittaa sillä sen vuoksi on kiva laittaa pää tyynyyn. Saa elää ihan siinä maailmassa, missä itse haluaa. En tarvitse tähän ketään, mutta silti joku ois kiva. Sellanen turvallinen halailukaveri. Toisaalta olisin jo valmis sitoutumaan. Elämään tasaista elämää. Tiedän, että rauhoitun jos löydän jonkun rauhoittumisen arvoisen. Sitä odotellessa...

Voin myös paljastaa, että kirjoitin tänään kirjeen. Pidän vanhanaikaisista kirjeistä. Minulla olisi hyvinkin monta ihmistä mielessä, jolle kirjeen voisin kirjoittaa. Yhden olen Entiselle kirjoittanutkin. Silloin, kun hän tuli hakemaan tavaroitaan täältä viimeistä kertaa. Tiesin, että hän ei minua kuuntelisi, kirjeen hän silti luki. Tämä kirje, jonka tänä iltana kirjoitin, on täysin eri luokkaa. Enkä edes tiedä lähetänkö sitä. Joskus on vain mukava kirjoittaa kirjeitä, osoittaa ne jollekin, mutta jättää sitten lähettämättä. Toisaalta... Mitä tapahtuu sitten kun lähetän sen kirjeen... Eikö sitä sanota, ettei se ota jos ei annakaan?

Bandages

En jaksanut tänään mennä kouluun. Tein sen päätöksen jo eilen ja siitä syystä kelloni ei soinut ja heräsin vasta äsken.Pitäis silti lähteä käymään koululla, pitää tehdä huomiseksi sellanen kouluhomma valmiiksi.

Ärsyttävää, kun joutuu pitämään itsellään salaisuutta. Sellasta, jonka pelkää koko ajan paljastuvan ja joka voi pahimmillaan tuhota kaksi todella hyvää ystävyyssuhdettani. Ja ärsyttävää on myös se, että kun minä en asialle voinut mitään ja yritin parhaani mukaan tehdä asiat oikein. Mutta jos se joskus paljastuu, uskooko minua kukaan? Edellisistä kokemuksista voisin sanoa, että ei. Miksi muut ihmiset vaarantavat aina minun ystävyyssuhteeni?

Tänään näen kaksi portugalilaista tyttöä. He ovat vaihtareina täällä. Muuten ihan mukavaa, mutta englannin puhuminen on aina niin työlästä. Vaikka se tuleekin ihan luontevasti, olen sen jälkeen ihan poikki. Ai niin, portugalin ihastukseni kysyi perjantaina "will you marry me?". En muista mitä vastasin, kun olin aika humalassa. Sehän se olisikin, jos naimisiin tässä menisin.

Tällä viikolla saan paljon uusia vaatteita<3 Olenkin odottanut niitä jo kauan. Saan sitä paitsi kauan kaipaamani talvitakin. Toivottavasti se vain on sopiva. Saan myös sellaisen kauniin arkimekon jonka kanssa pääsen ensimmäistä kertaa käyttämään kuukausi sitten ostamiani kenkiä. Olen aina niin onnellinen, kun saan jotain uutta.

Äiti ja Petri tulevat tänne perjantaina. Uskon lauantaina tai viimeistään sunnuntaina tulevan kunnon valituspostaus suhteistamme. Ne ovat periaatteessa hyvät, mutta jään aina ulkopuolelle heidän vierailuillaan. En pidä siitä. Noh, katsotaan mitä tapahtuu.

Vain vuoksi toisten

Jostakin syystä en ole moneen päivään vaivautunut kirjoittamaan. Joka päivälle olisi varmasti ollut jotain sanottavaa, mutta jotenkin sormet eivät ole hyppineet näppäimistöllä.

Ensiksi haluan ihmetellä sitä, mikä ihme miehiä vaivaa. Olen jälleen menettänyt uskoni vastakkaiseen sukupuoleen. Tässä taannoin viikolla erään ystäväni poikaystävä alkoi inhottavalla tavalla yrittää minua. Tai ainakin minä tulkitsin sen niin. Voiko ehdotuksia koskettelusta ja seksiin viittaavasta hipelöinnistä muuta ajatella? Lisäksi hän teki muutamia muitakin asioita, mitkä oli tulkittava seksin vonkaamiseksi. En sano sitä iskemiseksi, koska kyse oli selkesästikin jotain seksin haluamista. Minua niin inhottaa. En ole sanonut ystävälleni tästä, koska en tiedä kannattaako. Olen ennenkin joutunut vastaavanlaisiin tilanteisiin ja aina minä olen ollut syyllinen. Nytkään en todellakaan antanut mitään pienintäkään aihetta tälle kyseiselle miehelle yrittää minua. Sitä paitsi pakenin paikalta heti kun oli mahdollista. Onko oikein jättää kertomatta? En halua sekaantua heidän parisuhteeseensa.

Mutta sitten. Perjantaina eräs ystäväni piti teemabileet. Tytöt olivat pukeutuneet huorahtavsti ja miehet limaisiksi äijiksi, kuten bileiden kutsussa luki. Oli oikein hauskat kekkerit. Itse olin ostanut vaalean pitkän peruukin, tekokynnet ja -ripset. Lisäksi minulla oli hillittömästi aurinkopuuteria ja muutenkin kamalat meikit. Muillakin oli vaikka minkälaista vaatetta päällä. Oli hyvät bileet. Innolla odotan kuvia. En vain tiedä miten asiat ovat menneet niin, että kaikki muut ovat lähteneet baariin ja minä sekä kolme muuta ihmistä ovat jääneet bileiden järjestäjän luokse. En edes muista mitä siellä on tapahtunut.

Minun pitäisi avautua yhdestä asiasta, mutta mietin ja harkitsen sitä todella, haluanko sitä näin julkisesti kirjoittaa. Harmi kun elämä on joskus niin vaikeaa.

Ps. Panisin Kooppia :DDD

Rinnalleni en tarvi joukkojasi

Rauhallista alkutalvea on Perämeren rannikolla vietelty viimepäivät. Keskiviikkona kävin kirjastossa ja lainasin soittokirjojen ohella muutaman romaanin joita ajattelin vapaa-ajallani lukea. Tosin sellaista aikaa on todella vähän jos teen kaikki ne asiat, mitkä ennen joulua on tehtävä. Jos saan kaikki rästitehtävät valmiiksi, olen 17 opintopistettä lähempänä sosionomin ammattia.

Eilen eräällä ystävälläni oli tapaaminen Oulussa ja sain siinä samalla sitten kyydin. Laitoin Leenalle viestin josko hän haluaisi minun kanssani kahvitella ja sehän sopi. Kävimme ensin Picnicissä, jossa evästin itseäni juustopatongilla. Sieltä jatkoimme matkaa Biskettiin ja siellä rupattelimme leivosten ja glögin ääressä. Oli oikein mukavaa. Täällä päin ei tuollainen kahvilakulttuuri oikein kukoista, liekö johtuu kahviloiden mitättömästä määrästä, siitä, että ne vähäisetkin sulkevat ovensa kuudelta, vaiko siitä, että ihmisiä ei ole vai eivätkö he oikeasti jaksa raahautua ihmisten ilmoille omista koloistaan. Tämä paikka ahdistaa juuri siinä, että ihmiset eivät käy missään. Koko kaupunki on aivan autio. Olen jo monille ihmisille nauranut sitä, että lauantai-iltana tuijottelin keittiön ikkunastani pääkadulle ja ainoa ihminen jonka näin, oli Obelix. Siis Asterixista. Ei mitään tai ketään missään ja sitten pullero raitahousu astelee esiin. Siinä se tyytyväisenä tallusti menemään, tiedä sitten minne menossa. Mutta kaipaan ihmisiä!

Eilen boikotoin omasta mielestäni hyvin miehiä. En muista olenko maininnut halustani boikotoida miespuolisia henkilöitä, jotka eivät ole ystäviäni. Ystäviini ei siis lasketa säätöjä joiden kanssa en muissa merkeissä ole viettänyt aikaani. Eilen näin sen yhden Ihastuksen (nyt kyllä jo entinen) ja päätin olla tervehtimättä. Sitten hän kuitenkin suloisen hymyn kera moikkasi, joten minun oli vastattava. Siis ainoa sääntö tässä boikotissani on, että moikata saa, mutta vasta sitten kun minulle on moikattu. Noh, sitten tuli toinen ihminen josta hieman pidän. Hän virnuili minulle tapansa mukaan ja minä vain totisena katsoin häntä ja käänsin pään. Olen niin kyllästynyt heihin. Olen muutenkin alkanut suhtautua neutraalimmin kaikkiin miespuolisiin henkilöihin. En minä kaipaa heitä.

Eräs ystäväni oli käynyt psykologin juttusilla ja hän oli saanut oikein viisaita neuvoja sieltä. Esimerkiksi senkin, että et voi rakentaa elämääsi kenenkään toisen varaan. Se olet sinä itse, jonka varaan elämäsi täytyy rakentua. Yritän päästä siihen. Ja keskiviikkona ajattelin jopa, että miksi minä tähän ketään kaipaan, minulla on hyvä olla näin. Saan tehdä mitä haluan ja olla miten haluan. Se on helpottava olo. Ystävälläni oli treffit tänään ja olin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan, mutta itselleni en halua sitä tilannetta. En sano, että suhteet on yliarvostettuja, enkä ole mikään katkera sinkkuuden kannattaja, mutta näin asia tällä hetkellä on.

Tilasin 70e vaatteita. Olen himoinnut kyseisiä vaatekappaleita jo tovin ja kunhan ne ilmoitetaan postiin saapuneiksi, olen niin onnellinen. Ja minun tuurillani ne eivät ole hyviä. Ai niin ja mummu soitti. Aikoi antaa rahat talvitakkiin. Musta villakangastakki mitä olen jo pitkään halunnut!

...

Vietin eilen täysin laiskottelupäivän. En edes raahautunut kouluun aamulla vaikka olen ollut jo liikaa pois katastrofipsykologian tunneilta. Aihe on todella mielenkiintoinen, mutta eilen olin aamulla niin väsynyt, etten millään saanut itseäni ylös. Tai sain, puoli kolmelta päivällä, sen jälkeen kun olin katsonut Sinkkuelämää-elokuvan. Ja siitä saakka olenkin kuunnellut Mairi Campbellin ja Dave Francisin Auld Lang Synea. Miten ihan kappale se onkaan. Jotenkin niin tunnelmallinen ja sopii minun tämän hetken fiiliksiin. Juuri kun odottelen hiljalleen tippuvia lumihiutaleita, jouluvaloja, lämmintä tunnelmaa ihmisten olohuoneissa, pakkasta ja joulukiireisiä ihmisiä. Joulu vain on niin ihanaa. Samalla se on haikeaa. Kuulostaa kliseiseltä, mutta silloin aina ajattelen kunpa kaikki olisivat yhtä onnellisia kuin minä. En tarkoita tällä sitä, että elämässäni olisi kaikki täydellisesti, mutta olen silti onnellinen. Minulla menee koulussa hyvin, minulla on mielekkäitä harrastuksia, hyviä ystäviä ja muutenkin kivoja ihmisiä ympärilläni. Tulevaisuus ei huoleta minua. Tosin huolehdin toistenkin tulevaisuuksista. Etenkin veljeni. On raskasta, kun jollakin läheisellä ei mene hyvin, etkä voi auttaa. Jokainen tekee itse päätöksensä oman elämänsä suhteen, mutta silti toivoisin, että minulla olisi mahdollisuuksia tehdä hänen eteensä jotain hyvää.

Ja taas minä ryömin viereesi, niin kuin lumen alle...

Mökkireissu kiitettävästi takana. Lauantai oli muutenkin oikein mukava päivä. Aamulla lähdettiin tosiaan Sallan kanssa shoppaileen Rajalle ja löysinkin uudet housut salille, farkut, tunikan sekä kengät. Rahaa meni, ei olisi saanut. Mutta kivat vaatteet, parempi mieli. Sallan kyydissä sitten kotipaikkakunnalle. Leena ja Mikko tulivat kaupalle ja ostelimme eväät illaksi. Mökki oli kiva, ulkosauna, grillikota ja näkymä merelle. Siellä kelpasi kyllä viettää aikaa.

Ilta kului hyvinkin rennoissa merkeissä. Saunottiin, syötiin ja juotiin. Oli oikein mukava olla kun on tutussa porukassa eikä tarvi miettiä millainen on. Saunan jälkeen sain ihan rauhassa olla hiukset sekaisin meikittä. Jossain vaiheessa iltaa päätimme, että on aika lähteä kylän kuppilaan. Paikka oli niin hiljainen, etten ole koko nelivuotisen baarihistoriani aikana sitä niin tyhjänä nähnyt. Mutta se antoikin minulle enemmän aikaa kuluttaa karaoken merkeissä. Lauloin aina kun joku kiva kappale listasta löytyi. Istuskelimme ja juttelimme ja kuppilan mennessä kiinni, suuntasimme takaisin mökille. Leena ja Mikko, Jussi, Tiina ja minä. Pelasimme juomapeliä mikä ei ollut paras idea. Viiniä shotteina alas ja lähes jokainen meistä oli melko seis loppuajasta. Varsinkin Leena joka sekoili siihen malliin, että ei paremmasta tietoa.

Sen jälkeen kun Leena ja Mikko laittoivat nukkumaan, minä ja Jussi menimme yläkertaan. Olin jo aikaisemmin ilmoittanut halustani nukkua hänen vieressään. Hän yllättyi siitä, että tapanani on nukkua alasti ja kun toteutin sen ihan rennosti hänenkin seurassaan. En tiedä miksi lähes kaikki miehet yllättyvät minun aikeistani nukkua alasti. Ja tarkoitan siis sellaista tilannetta, missä miehet eivät uskalla ehdottaa mitään, koska haluavat tehdä hyvän vaikutuksen. Edelleenkin joidenkin on vaikea käsittää naisen oma-alotteisuutta makuuhuoneasioiden suhteen. Tosin minun alastinukkuminen ei ole suora ehdotus eikä aina edes vinkki. Se nyt vain on minun tapani.

Noh, siinä aikamme sängyssä jutellessa ja naureskellessa, asiat menivät siihen, että harrastimme enemmän ja vähemmän seksiä. Oli oikein mukavaa. Tai itseasiassa mukavinta oli se rentous, hellittely, kiusoittelu ja toisen kainalossa oleminen. Siitä minä tykkään. Tarvin muuten sellaisen miehen, jonka kanssa asioita ei tarvitse ottaa liian vakavasti ja sellaisen jonka kanssa sängyssäkin voi leikitellä eikä vain totisesti suorittaa. Aamulla sitten heräsin kuitenkin yksin sängystä, Jussi oli nukahtanut vessan lattialle. Rankka yö.

Päivä kului huonoa oloa päivitellessä, hengaillessa ja siivoillessa. Kaikesta huonosta olosta huolimatta, minä viihdyin. Tuollainen mökkireissu tutun porukan kanssa on niin hienoa. Suunniteltiin hieman uuden vuoden viettoa, että josko tuollainen mökki irtoaisi näinkin lyhyellä ajalla vielä uudeksi vuodeksi. Olisipa hienoa.

Mutta en siis ole ihastunut tai tykästynyt Jussiin. Hänen kanssaan vain oli kiva olla ja kukapa ei nyt hellyyttä ja toisen kainaloa välillä kaipaisi. Että se tältä erää. On kiva laittaa nukkumaan, kun tuoksun vielä vähän Jussille.

When I Was Winning

Mikä ihana hidas aamu tänään on ollutkin. Olen jumittanut koneen edessä ja sitten tasaisin väliajoin painunut peiton alle sänkyyn. Nyt yritän tehdä molempia samaan aikaan, istun koneen edessä peittoon kietoutuneena. Kun ei kerran ole pakko tehdä mitään, en tee. Takaraivossa tosin hakkaa ajatus siivoamisesta sillä olen laistanut siitä koko viikon (kaksi viikkoa?). Toisaalta elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita, kuin siivoaminen. Aamun kruunasi se, että eilisestä oli jäänyt kolme palaa Fazerin vadelmajugurttisuklaata. Nyt suunnittelen siirtyväni olohuoneen puolelle katselemaan televisiota. Samalla lämmitän kaalilaatikkoa joka on herkkuruokaani. En oikein ymmärrä ihmisiä, jotka eivät pidä kaalista. Voisin syödä sitä missä muodossa vaan. Tosin hapankaalta en ole koskaan maistanut enkä ehkä ikinä uskallakaan.

Tänään olisi illalla pikkujoulut joihin tuskin jaksan raahautua. Jotenkin ei innosta yhtään. Tosin ilmainen viina ja ruoka kyllä aina houkuttelevat, mutta seura ei ehkä ole minulle sopivaa. Saa nähdä. Ja olen jo kauan odottanut selvää viikonloppua ja kun se ei täysin onnistu, pitäydyn selvissä perjantaissa. Tuo perjantai ei nyt ihan taivu.

Huomenna Salla ottaa mut kyytiin ja mennään På Gränseniin. En oo vielä kertaakaan käyny kyseisellä Rajalla ja odotan sitä aika innostuneesti. Tosin vieläkin vyötärölläni lepäävät makkarat eivät suostu katoamaan, joten vaatteita tuskin löytyy. Mutta aina voi yrittää!

Kudoin eilen valmiiksi pipon. Vihreän tupsupipon ja vaikka itse sanonkin, siitä tuli hieno. Tupsu tekee siitä sen näköisen, niin kuin se olisi ostettu kaupasta. Hyvä minä!

Mikä siinä on, että silloin kun pidät jostain ihmisestä, et näe häntä ja kaikki kaverisi tuntuvat näkevän häntä joka puolella. Sitten kun et enää ole hänestä kiinnostunut, näet häntä kaikkialla. Minulle tuntuu aina käyvän näin. Mutta ei minulla tämän kummempaa asiaa ollut. Paitsi että ai niin, eilen ajattelin erästä ihmistä ja ihmettelin miksei hän ole kertaakaan käynyt paikassa missä hänen hyvä ystävänsä aina on. Tämä oli samalla pienimuotoinen toive, että näkisin häntä. Illalla menin kantispaikkaan ja siellä hän oli! Juuri silloin, kun toivoinkin hänen olevan. Oli kuulemma nähnyt näyn, että haluan hänet sinne.

Let It Snow, Let It Snow

LUNTALUNTALUNTA! Miten ihana olikaan aamulla herätä, kun aurinko paistoi ja maa oli lumesta valkoisena. Keskellä kaupunkia asuessani en kovin usein pääse ihastelemaan täysin valkoisesta maasta, mutta tänään se onnistui. Autot eivät olleet vielä ajelullaan pilanneet tietä mustaksi sohjoksi.

Näin yöllä unta, että otin silikonit. Olin niistä melko tyytyväinen siihen asti, että toisen tissini alaosasta silikonia oli valunut noin sentin pätkä alas. Muuten ne olivat oikein kauniit. Olen joskus jopa oikeasti harkinnut silikoneja. Tai no en ehkä ihan tosissani, todellisuudessa pelkäisin niiden laittamista ja kaikkia sivuoireita mitä siitä saattaa koitua. Enkä edes tarvi rintojani suuremmaksi, ehkä vain kiinteämmiksi ja pyöreämmiksi. Omistan tällä hetkellä B-kupin verran rintavarustusta ja se on minusta ihan ok. Hei ja jos joku tietää mitä mieltä kirkko on kauneusleikkauksista, haluaisin tietää. Meillä eilen heräsi tunnilla tällainen keskustelu pohjana se imatralainen kirkkoherra joka aikoo vaihtaa sukupuolta.

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä näin unta yhdestä meidän koulun Kallesta. Se on niin herkku. Ja se uni teki siitä vielä herkumman. Ajattelin sitä koko päivän ja sitten illalla se tuli kantispaikkaan jonkun tytön kanssa. Ilmeisesti tyttöystävä. Sen täytyi olla sellainen pieni näpäytys, että älä ajattele sitä. Keskiviikko sujui muuten kiireisissä merkeissä. Koulusta menimme suoraan burmalaisten luokse. Siellä sitten auttelimme läksyissä puoli seitsemään asti, mutta oli kivaa. Nautin siitä ihan älyttömästi.

Tänään bodycombat.

Mile In These Shoes

Ihan ensimmäiseksi haluan päivitellä tätä miestä. Onko kukaan oikeasti tuon kokoinen? Olen silloin tällöin yllättänyt itseni katsomasta Urheilukanavalta Smackdownia ja näin siellä tuollaisen kummallisuuden. Noh, kaikessa kieroutuneisuudessaan löydän hänestä silti jotain kiehtovia ominaisuuksia. En vielä ole keksinyt, että mitkä ne ovat, mutta jotain siinä on. Suurimmaksi osaksi kyseinen The Great Khali ällöttää minua, mutta... Etsiskelin hänestä kuvia ja löysin useita inhimillisiäkin otoksia. Yläosattomissa kuvissa hän kuitenkin lähinnä vain etoo. Kaikkea sitä maailmaan syntyykin. Ja olen sitä mieltä, että kaikki tuollaiset tappelijat ovat jollakin tavalla mieleltään vikaisia. Minua ainakin pelottaisi olla heidän kanssaan tekemisissä, koska he vaikuttavat siltä kuin heillä saattaisi napsahtaa päässä ihan minä hetkenä hyvänsä.

Kävimme tänään auttelemassa burmalaisen perheen lapsia läksyissä. Vanhin tyttö oli yläasteella ja hän matematiikan tehtävä oli niin hankala, että Annen kanssa autoimme häntä kaksi tuntia. Yksi hemmetin tehtävä. Idea sinänsä oli simppeli, mutta se oli muokattu vaikeimman kautta. Siinä ei itseasiassa edes tarvittu matikan taitoja. En ymmärrä miksi puolikieliselle annetaan tuollainen kamala tehtävä. Kyseinen perhe oli ihana. He asustivat ränsistyneellä maahanmuuttajien alueella, mutta jotenkin siellä huokui sellainen yhteisöllisyys ja luottamus toisia kohtaan. Siinä mielessä kannatan tuollaista yhdelle alueelle asuttamista, että he selkeästi saavat tukea toisistaan. Perheen vanhemmat eivät puhu suomea ja oli hassu kun mentiin ovelle, isä luikki seinää myöten ulos kämpästä kun saavuimme. Kotona olivat vain lapset. Mutta hyvin me päästiin juttusille heidän kanssaan. Vanhemmat tulivat myöhemmin kotiin ja tarjosivat meille teetä joka oli melko jytyä tavaraa. Todella vahvaa. Kohteliaastihan me kuitenkin joimme sen.

Matkalla tähän perheeseen, meitä vastaan tuli meidän kv-opiskelijoita. En tosin tiedä olivatko meidän yksiköstä vai tekniikan puolelta. Noh, toinen heistä moikkasi ja tervehdin takaisin. Sekuntia myöhemmin kuului kilahdus ja tämä henkilö törmäsi liikennemerkkiin. Tytöt nauroivat, että on se ku näkee suomalaisen naisen ja heti törmää tolppaan. Harmittaa, kun en tunnistanut tätä tyyppiä. Mutta sillä oli takin kaulus peittämässä kasvoja alhaalta ja pipo ylhäältä. Yritäppä siinä sitten pimeässä tunnistaa niitä pelkistä silmistä. Tokihan minä hänet varmaan tunsin, koska olen onnistunut verkostoitumaan lähes jokaisen kv-opiskelijan kanssa niin meidän kuin muidenkin yksiköiden. Minusta se on oikein hauskaa.

Kävin eilen spinning/pumpissa ja tänään noin tunnin lenkillä ja tunnin salilla. Olen jaksanut melkoisen reippaasti käydä salilla. Tuloksia en tosin vielä nää. Aivan ku lihosin vaan. Ehkä lihaksia tulee, mutta rasvaa ei lähde pois. Lisää liikkumista!

Pitäisi muuten omaksua yhden kenialaisen pojan elämänasenne. Lähes aina kun häneltä kysyy miten hän voi, vastaukseksi saa "never been better" ja saa vielä kaupan päälle iloisen hymyn. Joskus hän vain tulee halaileen ja hänestä huokuu iloisuutta ja onnellisuutta. Ja se on melko harvinaista näiden meidänkin afrikkalaisten keskuudessa. Ei ole helppoa tulla neljäksi vuodeksi tänne kylmään ja pimeään. Mutta asenteella!

In the End

"En vaan ihan oikeesti ymmärrä. Se sano, ettei ikinä ois kiinnostunu siitä lumpusta. Ettei ikimaailmassa ois sen kanssa. Ja nyt, nyt nään ne lähtemässä. En voi tehdä mitään sen estämiseksi. Ainoa mitä teen, on itseni nolaaminen. Lumpun katsoessa kauempaa yritän saada Entistä tajuamaan kuinka pohjalla se on. Ainoa mitä se suustansa saa ulos, on se, että mitä se minua kiinnostaa. Vittu kun ei se tajua, että minä ilmeisestikin olen ainoa ihminen joka oikeasti välittää. Minun kanssa se aikoinaan suunnitteli tulevaisuutta ja sitä, kuinka haluaa lähtä täältä pienestä paikasta pois. Sen jälkeen, ku me ei enää olla oltu yhdessä, Entinen ei oo suunnitellu mitään. Se on saanu vakkaripaikan eikä sen tarvi enää tavotella mitään sen enempää. Minun aikana sillä sentään oli toivoa. Muistan kuinka se Entisensä aikana sano, että mikäpä tässä olessa ilman minkäänlaista huolta. Työt rullaa samoin kuin palkka. Mutta niin, palkka juoksee siitä ammatista mitä se ei todellisuudessa halua tehdä. Siitä ammatista, mitä se voi ilman koulua tehdä, mahdollisimman helposti."

Kirjotin tuon lauantaina baarin jälkeen. Sain taas täydellisen herätyksen siitä, minkälainen paska entinen on. Ei siinä oo enää mitään sellaista miksi minun kannattaisi sitä haluta. Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Unohtaminen siis. Mutta nyt ihan oikeasti tuntuu, että tuo oli viimeinen paska mitä otan vastaan. Jotenkin tunnen itseni nyt paljon vahvemmaksi. Sitä paitsi Entinen on nyt SAASTUNUT kuten hänellekin sen ilmoitin tekstiviestillä. Jos on sellaisen lumpun kanssa, minä en enää voisi tikullakaan koskea. Kyseinen henkilö ällöttää minua sanoinkuvaamattoman paljon.

Ystäväni syntymäpäivät olivat oikein mukavat lukuunottamatta tuota ruokapaikan episodia. Juhlimme, tanssimme ja lauloimme. Kuka laittoi minut ja Annat laulamaan julkisessa karaokebaarissa Mambo no 5? Vahva usko omiin taitoihin selkeästi. Onneksi on ystävät. Niihin pystyn luottamaan myös silloin kun Entinen kohtelee kaltoin. Siitä tiedät, että ne on tosi ystäviä kun kävelevät sateessa useita kortteleita vain huutamaan lumpulle ja Entiselle asiat päin naamaa silloin kun minä en ole lähelläkään. Silloin kun ystävät suuttuvat enemmän kuin minä. Rakastan niitä. Niitä jotka lohduttavat, vievät pois pahasta tilanteesta, huutavat päin naamaa, aikovat lyödä nenän poskelle.

Kun saavuin kotiin, aioin olla mahdollisimman säälittävä. Kuuntelin nyyhkybiisejä koneelta ja itkin. Tein itselleni vielä tuplasti kamalamman olon kuin oli. Noh, minun ei annettu olla niin säälittävä. Sellaisella alhaisella hetkellä tuolistani katkeaa jalka, törmään seinään ja löydän itseni nauramassa lattialta. Luulin, että saisin olla säälittävä, mutta sitten joudunkin vain nauramaan epäonnisuuttani.

MUTTA! Nyt minulle pitäisi sanoa suoraan jos vielä haikailen Entisen perään. Sanoa suoraan miten asiat ovat. Sen ihmisen takia minun ei pidä enää itkeä, siinä ihmisessä ei ole enää mitään minulle. En saa soittaa hänelle enkä halua edes vaivautua puhumaan. Jos sellaiseen sorrun, tarvin jonkinlaisen saarnan siitä mitä ei saa tehdä. Listaan vielä kaikki erityisen huonot asiat Entisestä varalta. Luen tämän aina kun tulee heikko hetki.

- joi liikaa meidän aikana ja juo edelleen
- meni jonkun piian luokse yöksi kun me olimme yhdessä, antoi tämän piian haukkua minut ja haukkui samalla itsekin
- petti minua levillä jonkun lauran kanssa, leviltä saapumisen jälkeen soittelivat vielä toisillensa
- petti minua minun silloisen parhaan kaverin kanssa
- petti minua serkkuni kanssa
- petti minua toisen parhaan kaverini kanssa (tämän lumpun kanssa)
- VUODEN ajan piti minua varalla, soitti silloin kun hän halusi seksiä. Minun soittoihin hän ei ikinä vastannut
- lukuisia muita juttuja joita en edes jaksa alkaa miettimään.

Vihreää valoa

On ihanaa, kun tuoksuu pakkanen. Olen odottanut todella paljon talvea ja vaikka lunta ei vielä ole, fiilis on ihanan talvinen. On ihana herätä aamulla, katsoa ikkunasta ulos ja nähdä huurteiset peltikatot. Aurinkokin näyttää niin kauniilta pakkasella. Joulu kun vielä tulisi. Odotan sitä, että pääsen äitin ja Petrin tykö vain olemaan. Syömään äitin tekemiä jouluruokia. Vaikka inhoankin kaikkia muita, kuin rosollia ja herneitä. Pitäisi muuten tehdä kokeiluerä äidille ja Petrille ajatelluista joululahjoista. Heikon rahatilanteeni vuoksi en osta mitään kallista vaan ajattelin tehdä itse suklaakonvehteja.

Päivät ovat menneet todella nopeasti. Olen mukana maahanmuuttajien asukastupatoiminnassa, autan yhden maahanmuuttajaperheen lapsia läksyjen teossa joka toinen viikko, lisäksi perjantaina tapaan vapaaehtoistyön merkeissä uuden burmalaisen ystäväni. Lisäksi lupauduin sarjakuvakeskuksen tilinhoitajaksi. Hankin tällaisia sivutoimia koulun ohella. Tosin osa maahanmuuttajajutuista kuuluu koulunhommiin.

Tiistaina hengailin yhden pojan kanssa. Pidän hänestä ja tiedän hänenkin pitävän minusta, mutta siitä ei tule mitään. En osaa suhtautua hänen kanssa olemiseen mitenkään vakavasti. Eilen istuskelimme pari tuntia kantispaikassa ja sen jälkeen juttelimme vielä puoli tuntia siitä, mikä tämä meidän homma on. Inhoan yli kaiken sellaisia suhdekeskusteluita. Ei minusta ole niihin. Joko ollaan tai ei olla ja sillä selvä. Ja minun kantani on, että ei olla. Sitä paitsi tämä kyseinen henkilö lähtee tänään useaksi kuukaudeksi Helsinkiin, joten en edes näe häntä. Mikä helpotus.

Nyt vois lähtä kotiin, illalla bodycombat ja tietovisa. Tiistaina kävin pumpissa ja laitoin niin paljon painoja, että vieläkin tuntuu ja olin ihan poikki sen tunnin jälkeen. Vanhojenpäivämekko, here i come. Tai siis tavoitteenahan on helmikuussa mahtua tansseissa käyttämääni mekkoon. Siinä on työtä.

Erään ystäväni äiti kirjoitti lehtikolumnissaan siitä, kuinka ihmiset aina ajattelevat sitä, mikä on jäänyt tekemättä. Ollaan niin laiskoja ja saamattomia, kun ei tehdä asioita. Mutta mitä sitten? Mitä sitten, vaikka en saanut tänään siivottua kämppääni katosta lattiaan. Sen sijaan keräilin roskat keittiöstä, pesin neljä koneellista pyykkiä ja siivoilin vaatekaappia. Mitä sitten, jos en tehnyt rästiin jääneitä koulujuttuja? Olin kuitenkin koko päivän koulussa, en missannut yhtään tuntia ja se on hyvin minulta. Mitä sitten vaikka en jaksanut lähteä salille tai lenkille? Mitä sitten vaikka jaksoin pyöräillä kuntopyörällä vain viisi minuuttia? Kyllä se innostus sieltä taas tulee. Miksei olla iloisia siitä, mitä on kuitenkin saanut tehtyä? Ei kai aina kaiken tarvitse olla niin maailmaa mullistavaa, pitäisi olla iloinen niistä pienistä asioista mitä on jaksanut tehdä. Sitä paitsi roskien kerääminen on alku lattiasta kattoon siistille asunnolle.

Katselin fitness-kisoja ja siellä kilpailevia naisia. Olen jo jonkin aikaa haaveillut samankaltaisesta vartalosta, ehkä hieman naisellisemmasta. Haluaisin lihakset, sellaiset jotka erottuvat. En tosin halua rumia, pullistuneita lihaksia. Näkyvät naiselliset lihakset minulle kiitos. Ajattelin huomenna mennä aamulla salille, mutta taitaapa jäädä haaveeksi. Haluaisin olla sellainen henkilö, joka herää aikaisin aamulla, menee salille siinä tarkoituksessa, että pitää itsestään huolta. Sen jälkeen herätään uuteen päivään ja kouluun. Haluaisin aktiivisen ja virkeän päivän. Perjantaina (?) tuli sellainen ohjelma, kuin Jaakko ja maailmanvalloittajat (??). Siinä oli Los Angelesissa asuva meikkitaiteilija Riku Campo (???), jonka päivänkulku vaikutti mukavalta. Tai hän heräsi aikaisin pitämään itsestään huolta pilates-tunnille. Sen jälkeen töihin. Minäkin toivoisin, että minulla olisi itsekuria moiseen. Jos jotain minulta puuttuu, se on itsekuri. En onnistu minkäänlaisissa lakoissa tai muissakaan lupauksissa. Annan aina itselleni luvan retkahtaa.

Tuosta Los Angelesista tulikin mieleeni, että pitäisi mailata sille Los Angelesissa asuvalle hevibändin tyypille, jonka tapasin kesällä. Hän mailasi minulle ja toivoi kuulevansa minusta pian. Jos en vastaa heti, se monesti unohtuu sitten kokonaan. Eihän se ole mukavaa eikä kohteliastakaan varsinkin kun itse odottaa kaikkien ihmisten vastaavan välittömästi. Viimeistään päivän kuluessa. Sama homma on muuten Facebookin kanssa. Minulla on siellä useita henkilöitä, joille pitäisi vastailla, mutta en saa mitään aikaiseksi. Siihen kyllä vaikuttaa osin se, ettei ole edelleenkään nettiä kotona. Joudun kirjoittamaan kaiken koulussa eikä siellä ajatus luista ollenkaan samalla tavalla, kuin kotona.

Eilisiä mietteitä.

Etua elämään

Ihana viikonloppu takana siinä mielessä, että tapasin uudestaan erään todella ihanan tyypin. Ensimmäistä kertaa näin hänet kesällä ja nyt sitten rohkaistuin juttelemaan hänelle. Yllätyin siitä, että hän oikeasti halusi jutella kanssani ja ilta vierähtikin suurimmaksi osaksi hänen seurassaan. Antti, oli tämän pojan nimi. Valitettavasti hänellä oli joku tyttö, jonka kanssa ei ole yhdessä, mutta haluaa katsoa jutun loppuun. Niinpä sitten päätimme vain hengailla kavereina. Humalapäissäni minun on vaikea käsittää "torjumista" ja niinpä varmaan vihjailin Antille koko ajan jotain.

Siirryimme kantiksesta bilepaikkaan ja siellä oli oikein mukavaa. Kerrankin en vain huidellut menemään vaan olin ystäväni ja Antin kanssa. Lauloin jopa karaokea joka oli virhe. Suuri virhe. Näin Entisen, mutta en saanut sanottua hänelle mitään. Lisäksi olin mustasukkainen, kun hän tanssi hitaita kaverinsa kanssa. Menin sitten järkevänä Antin kanssa tanssimaan viereen, että Entinen olisi mustasukkainen. Epäonnistunut yritys, mutta sainpa olla hetken Antin kanssa.

Baari meni kiinni ja lähdimme ystäväni ja Antin kanssa syömään. Jostain syystä halusin puolittaa kebab-rullani joka oli kylläkin kanarulla. Mutta jaoin sen siis Antin kanssa. Menimme syömään aterioitamme kellariin. Entinen soitti ja pyysi yöksi. Jokin sai minut taas astelemaan hänen luokseen. Oli tosin kiva, kun ystäväni ja Antti olivat molemmat menossa samaan suuntaan. Ystäväni jäi matkasta pois hieman aikaisemmin ja olin niin onnellinen kun sain kävellä Antin kanssa kahdestaan. Muisti on heikko, mutta yhdessä kohdassa Antti pussas mua. Nam.

Noh, pitkin toisten takapihoja löysin oikean reitin Entiselle ja koputtelin takaoveen. Hän tuli aukaisemaan oven ja voi kun olikin taas kivaa. Minulla oli ihan todella todella kivaa ja siitä kertoo se, että sunnuntaina erehdyin lähettämään hänelle viestin siitä, kuinka haluaisin olla hänen kanssaan taas. Ei hyvä. Mutta muuten on ihanaa. Olen aina parhaimmalla tuulella, kun ihastun.

Ja typerät otsikkoni tulevat koulumme kirjaston lehdistä by the way.

...

Päivät ovat vierähtäneet ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Viime lauantaina olin juhlimassa vaikka viikonloppu piti olla selvä ja rauhallinen. Oli kuitenkin ihan mukavaa ja rahaakin meni vain vähän. Ilta päättyi siihen, että heräsin Entisen luota.

Tämä viikko on ollut syyslomaa. Ajatuksena oli siivota jokainen huone perusteellisesti, mutta olen ollut kipeänä enkä ole saanut siivottua. Keskiviikkona ystäväni Oulusta tuli tänne. Hän houkutteli minut juhlimaan ja niin sitä taas mentiin. Juttelin todella monen ihmisen kanssa sellaisista asioista, mistä humalassa ei pitäisi. Tajuaa koko ajan, ettei sano mitään järkevää, mutta ei silti pysty lopettamaan.


Keskiviikkona yöllä tapasin sitten erään pojan, jonka kanssa istuskelimme erään kaupan pihalla hieman yli tunnin. Juttelimme ja pussailimme. Ahdistavaa, päissään haluan aina hengailla ja pussailla, selvin päin en juurikaan. Tarvisin jonkun kännihalailukaverin niin selviäisin elämästäkin helpommalla.

Eilen oli ihana vaan hengailla ystäväni kanssa. Ensin menimme vietnamilaiseen syömään. Istuimme yli tunnin siellä jonka jälkeen siirryimme Hemingwayhin (en tiiä miten pitäis taivuttaa) limukalle. Sielläkin vierähti tunteroinen enkä olisi pahastunut vaikka hieman kauemminkin.

Nyt istun koululla. Matkalla mummolaan. Rahavaikeuksia. Lupauduin näkemään sitä poikaa tänään. En haluaisi, ärsyttää.

Hard to explain

Synttärit meni hyvinkin humalaisissa merkeissä. Luokseni saapui muutamia vieraita ja oli kivaa. Ainakin minulla niin kauan kuin muistan. Naapurit ovat varmasti arvostaneet metelöintiä sekä sitä, että yksi kavereistani halusi testata käytävässä voiko rullatuolilla mennä portaita alas. Onneksi joku hänet siinä esti, sillä se olisi voinut johtaa siihen, että kyseinen poika joutuisi oikeastikin rullatuoliin.

Baariin lähdettiin siinä vaiheessa, kun juomat alkoivat loppua. En muista kyseisestä ajasta juuri mitään, mutta Negative-yhtyeen Garyn kanssa olin siinä määrin, että hän mahtoi saada minusta riesan. Etenkin, kun tapanani on tavalla tai toisella mollata näitä julkimoita. Nytkin tein selväksi, että hän ei ole minusta mitään eikä tule ikinä olemaankaan. Ihastukseni kanssa juttelin myös jonkun aikaa. Lähinnä kinastelin hänen kaverinsa kanssa. Lähdin heidän seurassaan sitten bilepaikkaan. Siitä ajasta en muista mitään. Kai minulla oli ihan mukavaa.

Tanja oli jo pitsalla, menin itsekin sinne. Kotiin päästyä olin selittänyt Tanjalle ihan tosissani, kuinka olin hänen vuokseen mennyt spinningiin ja vaikka pyörryin, hän sanoi vain että pole pole. Että näin. Kävin tosiaan edellisenä perjantaina spinning/pumpissa ja sen jälkeen jäin vielä venyttelemään. Tänään olisi sama urakka edessä. Olen käynyt jälleen hyvin aktiivisesti salilla. Ja salin jälkeen olen saattanut vielä lähteä lenkillekin. Toivottavasti tämä näkyisi kohta jossain.

Syysloma alkoi eilen. Kestää ruhtinaalliset 11 päivää. Ajattelin siivoilla ja tehdä kouluhommia. Juominen on pannassa. Tai ainakin uskottelen itselleni niin.

Sunnuntaina kun heräsin, kantispaikan portsari laittoi minulle viestiä, että on ihastunut minuun. En oikein osannut kommentoida siihen mitenkään. Illalla lähdin Entisen luokse. Oli jälleen oikein kivaa, mutta aamulla hän käyttäytyi inhottavasti. Kun heräämme, hän jaksaa muutaman tunnin olla mukava ja sen jälkeen on ilkeä ja lähtee viemään minut kotiin. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että häntä pelottaa se, kuinka mukavaa meillä oikeasti on yhdessä. Lisäksi hän on ehkä uudenlaisen tilanteen edessä, kun minä en enää pidä häneen yhteyttä ja hän silti soittelee minua luokseen. Ennen tilanne oli toisin päin. Olen itseasiassa tyytyväinen näin. Vaikka eilen minulla oli niin suuri tarve ja halu päästä hänen viereensä. Heräilin koko ajan yöllä, samalla tavalla, kun heräilin ennen odottaessani hänen soittoa baarin mennessä kiinni. Nyt tein sitä ilmeisesti alitajuisesti.

Näin Entisestä unta. Hän halusi kanssani lapsen ja jouduimme menemään keinohedelmöitykseen. Se alkoikin muodostua vatsassani heti seuraavana päivänä ja soitin innoissani Entiselle. Hän oli kuitenkin jonkun tytön tykönä. Suutuin ja löin luurin korvaan. Kun soitin uudestaan, tämä tyttö vastasi ja hän kuulosti hyvin käheältä. Hän haukkui minut. Sen jälkeen menin kauppaan ja näin siellä Entisen ja tämän uuden tytön. Haukuin sen uuden tytön. Menin kaupasta Entiseni vanhempien ja ystävien kanssa mökille. Kerroin siellä Salkkareista tutulle Maaritille raskaudestani. Ulkona oli pihamökki josta lähdin hakemaan jotain. Siellä soi puhelin jossa oli sama soittoääni, kuin Entiselläni. Ja Entinen nukkui sängyssä siinä vieressä. Soittaja oli Entisen entinen. Hän oli pihalla. Yhtäkkiä Entinen sanoikin haluavansa olla minun kanssa, eikä kenenkään muun. Muuta unesta en sitten muista. Jotkut unentulkitsijat voisivat nyt kertoa mitä tuo tarkoittaa.

Tuo uni tuntui erityisen pahalta, sillä siinä oli jotain samaa tuntua, kuin oikeissa tapahtumissa. Olimme Entisen kanssa olleet yhdessä 9kk ja päätimme hieman miettiä juttuamme uusiksi. Minä lähdin Äitin ja Petrin tykö etelään. Perjantaina hän soitti minulle ja sanoi kaipaavansa. Eikä halunnut, että päätämme juttua. Lauantai-iltana sama juttu. Puhuimme puhelimessa ja päätimme jatkaa seurustelua. Entinen sanoi soittavansa, kun pääsee kotiin, mutta soittoa ei kuulunut. Soitin hänelle ja puhelimeen vastasi Piia. Sanoi Entisen menneen vessaan ja jättäneen puhelimen hänelle. En tuntenut ketään Piiaa ja tiesin tasan tarkkaan, ettei Entinen jätä puhelintaan kenellekään. Siitä alkoi sitten yöllinen puhelinrumba jossa Entinen ilmoitti, ettemme ole yhdessä ja hän menee tämän Piian kanssa samaan paikkaan yöksi. Entinen oli todella humalassa ja oli ahdistava tunne kun en saanut sitä tajuamaan, että se tekee virheen. Ja kun itse oli niin kaukana, ei voinut mennä sen tykö ja sanoa mitään. Itkin ja huusin, äiti heräs ja sanoi, ettei niistä kannata välittää, asian pitäisi antaa olla. Soitin vielä useita kertoja ja Piia haukkui minut. Entinen kysyi, mitä asiaa minulla oli ja Piia huusi takaa, että ainahan ne haluaa tässä tilanteessa valehdella, että on raskaana tai jotain. En saanut nukutuksi ja aamulla ensimmäisenä soitin Entiselle. Puhelimeen vastasi edelleen Piia. Soitin myös Entisen äidille, joka sanoi, että Entinen oli ottanut meidän "asioiden miettimisen" kovinkin raskaasti ja oli ollut todella humalassa lauantaina. Niin humalassa, että jo viideltä päivällä hänen olisi pitänyt mennä kotiin. Se tieto helpotti minua jonkin verran, mutta onko sillä humalalla oikeasti edes väliä?

Junamatka kotiin meni tuskaisissa merkeissä. Yritin ottaa Entiseen yhteyttä, mutta hän ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin. Olin hyvin ahdistunut. Entisen äiti soitti minulle jossain vaiheessa ja sanoi, ettei Entinen ollut uskaltautunut näyttäytyä siellä. Oli mennyt kaverilleen. Vihdoin ja viimein Entinen soitti, kummatkaan ei silti osanneet sanoa oikein mitään. Puhelu oli aika piinaava. En tiennyt olenko vihainen, surullinen vai mitä olen. Maanantaina oli työpäivä ja tiesin, että en selviä siitä jos en saa olla Entisen kanssa yötä. Mietin vain yksin asioita. Siispä pyysin Entisen hakemaan minut juna-asemalta ja tulemaan kanssani kotiin. Nukuimme vierekkäin, hän sanoi, että siinä on maailman paras paikka. Emme tainneet puhua edellisen illan tapahtumista sinä iltana. Emmekä myöhemminkään. Joskus humalassa riidellessä.

Olipa ahdistava palata tuohon. Eikä se asia miettimisellä ja puimalla katoa eikä sen aiheuttamat jäljet minussa. On ikävä huomata, kuinka Entinen teki minusta ihmisen, joka ei osaa luottaa.

Olen kuunnellut lähes taukoamatta Haloo Helsinki!-bändin kappaletta Rakkauden jälkeen.

Jos kaadut katuojaan, en juokse sua pois nostamaan
Jos joku mua riepottaa, käännät pään, et ole huomaavinaan
Jälkeenpäin kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin kurkottaa puukkoa pois selästään
Ei kummankaan elämään toinen voi puuttua mitenkään
Jos se on päivänselvää, miks susta unia vielä nään
Miksi mä niitä nään, sä tuut niihin hymyilemään
Nukkumaan peittelemään, miksi mä niitä nään

Tulipa pitkä päivitys, mutta oli tarve saada avautua.

Maailma avautuu osaajille

Olen luullakseni reipas. Olen istunut neljä tuntia koululla tehden syksyn ensimmäistä esseetä. Siinä mielessä en ole ollut reipas, että esseen tekoon on ollut aikaa useita viikkoja ja itse aloitin sen tekemisen eilen illalla yhdentoista aikoihin. Tänään oli siis palautuspäivä.

Viikonloppu sujui selvissä merkeissä. Olen oikeastaan aika iloinen siitä, että en ole juonut. Ei turhaa krapulapäivää, vaikka sunnuntai menikin vain nukkuessa. Perjantaina oli kavereitteni keikka kantispaikassa joten raahauduin sinne. Oli mukavaa ja päädyin hieman pussailemaan entisen ihastukseni kanssa, josta on tullut ehkä nykyinenkin ihastus tässä parin viikon aikana. Hän on ollut minua kohtaan todella mukava ja koska yleensä elättelen helposti toiveita, elättelen nytkin. Mutta on kiva kun saa tykätä jostain. Perjantaina yöllä kun kotiuduin, Entinen soitti minulle. Olisi tahtonut minut luokseen, mutta kieltäydyin! Hän soitti vielä uudestaan, mutta kieltäydyin jälleen! Olisin voinut hyppiä tasajalkaa, koska olin niin innoissani siitä, että vihdoin en antanut hänelle periksi. Lauantaina aamulla menin hoitamaan pikkupoikia ja mietin innoissani kuinka saan sanoa kaikille vihdoin viimein siitä, että olen osannut sanoa Entiselle ei.

Tuli lauantai-ilta. Siivoilin ja tiskasin. Olin luvannut lähtä kantispaikkaan, koska siellä oli jälleen kavereitteni keikka. En olisi millään jaksanut lähtä, mutta jokin minut sai kuitenkin liikkeelle. Kantispaikassa oli mukavaa, näin Ihastustanikin. Puhuimme hetken, mutta hänellä näytti olevan muuta vientiä. Eräs tyyppi pyysi minua luokseen yöksi, mutta en mennyt. Hän on sellainen jokakerran sutina. Ei mitään sen kummempaa. Lähdin sitten bilepaikkaan vain katsomaan ketä siellä on. Ehkä suurin syy oli Ihastus. Törmäsin kuitenkin Entiseen ja jokin jumitti minut hänen kanssaan juttelemaan. Yritin monta kertaa irtautua tilanteesta, koska tiesin mihin se saattaisi johtaa. Silti en saanut jalkojani liikkumaan. Istuuduimme juttelemaan ja hänen entisensä (se jota hän petti kanssani) hermostui. Tämä tyttö on nyt samassa tilanteessa, kuin minä olin pari vuotta sitten. Emme olleet yhdessä Entisen kanssa, silti vietimme aikaa yhdessä ja hän oli samalla muiden kanssa. Minä en voinut sietää sitä. Nyt tunnistin saman tilanteen, onneksi tyttö en ollut tällä kertaa minä.

Entinen puhui tytölle sillä tavalla, että huomasin heidän olevan todellakin finaalissa. Niin törkeää kielenkäyttöä en minä enää suvaitse. Olen siinä mielessä aikuistunut ja huomannut, ettei minun tarvitse kestää kaikkea. Päätimme puhelun jälkeen lähteä käveleskelemän, samalla juttelemaan. Kiertelimme kaupunkia ja päädyimme siihen tulokseen, että minä menen Entiselle yöksi. Jossain vaiheessa huomasin sen olevan virhe ja päätin mennä yksin kotiin. Kun Entisen jalat alkoivat kulkea kohti bilepaikkaa, tajusin sen olevan ehkä menossa hakemaan sitä tyttöä luokseen. Jotakin kolahti ja huusin Entisen takaisin. Sitten lähdimme hänen luokseen. Oli mukavaa, hyvinkin ihanaa. Mutta helpottavalla tavalla, huomaan entistä enemmän, ettei meillä ole enää mitään välillämme. On vain kiva joskus olla toisen kanssa. Hassua huomata, että edes ne piirteet mitä etsin muissa miehissä, ei enää Entisessä tunnu niin ihanilta. Hän on menettämässä hohdokkuuttaan. Hän oli joskus elämässäni jalustalla, ei enää. Olisin eilen voinut varmasti kirjoittaa jonkinlaisen ylistyslaulun itsenäistymiselle ja irti päästämiselle. Eilen se tuntui hyvin helpolta. Ja se tuntuu hienolta, että tunnen nyt voivani mennä turvallisin mielin Entisen tykö läheisyyttä hakemaan. Hän ei enää ikinä tule olemaan minulle se, jota haen.

Opintotuki tuli tänään, salikortin jälkeen rahaa jää käytettäväksi 17 euroa. Minusta se oli oikein positiivista. Voin jopa käydä tänään kaupassa ostamassa ruokaa! Sinne ne rahat sitten menevätkin. Soitin tänään perintätoimistoon, josko voisin maksaa laskuni kahdessa erässä ja se sopi. Tiesinkin, että se sopii. Minusta on tullut laskujen maksun ekspertti, tai siis maksun venyttämisen ekspertti. Osaan keinotella hyvin itselleni lisäaikaa. Ainoastaan 150 euron pikavippi kolkuttaa mielessä. Eräpäivä 11.10. En ole ikinä ennen ollut pikavippiasiakkaana, enkä tiedä millainen käytäntö heillä on. Ehkä saan kuitenkin asiat hoidettua. Hyvä minä. Nyt kaupan kautta kotiin.

Kehitysuutiset

Edelleenkään netti ei toimi kotona. Syynä laskujen maksamattomuus. Olen saanut itseni melkoisiin vaikeuksiin laskujen kanssa. Sama tilanne oli viime vuonna. Silloin hain sosiaalista luototusta ja sainkin. Keräsin kaikki maksamattomat laskut siihen ja niistä koottiin sitten yksi velka jota makselen kaupungille. Nyt en sitä voi saada, itseasiassa yksi maksamattomista laskuista on juuri sosiaalisen luototuksen lyhennys. Onneksi niitä ei ole enää kuin pari kuukautta, on se 43 euroa opiskelijalle iso summa maksaa joka kuukausi. Sen lisäksi puhelinlaskut ja nettilaskut. Ehkäpä tämä vielä tästä. Kuluta rahasi nyt viisaasti.

Mitään muuta minulle ei oikeastaan kuulu. Kävin viime viikonloppuna kurssilla jossa sain valmiudet toimia vapaaehtoistyössä maahanmuuttajien kanssa. Toisaalta kädet ovat täynnä kv-opiskelijoiden kanssa puuhailusta, niin taitaa jäädä muut työt vähemmälle. Ryhdy mukaan ystävätoimintaan.

Itseasiassa puuhailut kv-opiskelijoiden kanssa ovat olleet sen suuntaisia, että lauantaina kävin yhden pojan tykönä ja päädyimme hieman suutelemaan, mutta ei mitään sen enempää. Hän on halunnut siitä lähtien innoissaan nähdä minua, mutta sanoin, että ollaan pelkästään ystäviä. On hankalaa, kun kulttuuriset erot johtavat siihen, että he kiirehtivät minun mielestäni ja haluavat heti, että seurustellaan. Minusta se on ahdistavaa. Älä anna Kv-opiskelijamiesten kuvitella liikoja, tai älä edes anna niille aihetta. Pysy heidän kanssaan ystävätasolla.

Odottelen tässä edelleen tuloksia testeistä. Aikani kuluksi olen maalaillut mieleeni kamalia uhkakuvia niin HIVistä, kuin hepatiiteistäkin. Toivottavasti pelkoni osoittuu aiheettomaksi. En edes usko minulla olevan mitään edellä mainituista. Silti minulla on taipumusta luulla pahinta. Monia asioita kun pohtii yksin päässä, on ihan varma, että itselle tapahtuu se kaikkein pahin. Milloin luulen minulla olevan syöpä, milloin olen raskaana. Että sellaista täällä. Lopeta turha hermoilu ja käytä kondomia.

Ärsyttää, kun kotona hengaillessa tulee paljon kirjoittamisen aihetta, mutta en jaksa sitten kuitenkaan mitään näppäillä kotona. Sitten kun pääsen koulun koneelle, pää on tyhjä. Maksa se nettilasku, että voit kotonakin surffailla.

Kävin tosiaan viime viikon ahkerasti salilla. Olin oikein tyytyväinen itseeni ja motivaatiooni kuntoilemisen suhteen. Nyt on sitten reisi ja jalkapöytä sen verran kipeänä, että ei puhettakaan salille menemisestä. Sievät housut saavat vieläkin odottaa laihtumista. Älä keksi tekosyitä, voit ihan hyvin käydä vaikka lenkillä jos pumppi tuntuu liian rankalta.

Stronger

Kotonani netti on poikki jostain syystä. Luulin sen ensin johtuvan laskujen maksamattomuudesta, mutta kuuluupa se olevan poikki muillakin tällä alueella.

Olen ollut liikunnan suhteen erittäin reipas tällä viikolla. Maanantaina TanssiMix, tiistaina BodyPump/Keskivartalo, eilen kävin lenkillä ja tänään ennen koulua Easyline/keskivartalo. Huomenna en kerkeä salille. Minulla on kurssi maahanmuuttajien kanssa työskentelystä.

Tiistaina oli mukava kokoontua Annen ja Sannan kanssa Sannan tykö pelaamaan korttia ja syömään lakritsimuffinseja. Päätimme vaalia Portugalissa vietettyä aikaa ja tapailla sillon tällön kortinpeluun ja hyvän syötävän merkeissä.

Äiti ja Petri tulevat viikonloppuna. En kerkeä näkemään heitä juuri ollenkaan, mutta ei se haittaa. Itseasiassa minulla ei ole hirveästi asiaa, istun koulussa ja teen kouluhommia. Olen buukannut kalenterin täyteen tekemistä, se on ihan mukavaa.

A Wish

Nyt on sitten testit a:sta ö:hön käyty tekemässä ja noh, en edes hermoile tuloksista. Tuskin sieltä mitään vakavaa löytyy. Niin se lääkärikin minulle sanoi. Olin yllättynyt testeihin pääsyn helppoudesta ja siitä, että lääkäri itse ehdotti sitä. Olen saanut sellaisen käsityksen, että sukupuolitauteja, joita harvemmin Suomessa tavataan, testataan harvemmin. Tai täällä päin ainakin melko nihkeästi. Nyt lääkäri kysyi haluaisinko testit myös hepatiiteistä ja hivistä. Tokihan minä nekin haluan jos se kerran noin helposti käy. Tosin välitöntä uhkaa kyseisistä taudeista (tuskin) on.

Käytiin tänään Sannan kanssa TanssiMix-tunnilla mikä oli suuri pettymys. Tiesin kyllä, ettei kyseisen ohjelman opettaja ole tasoltaan mikään LesMills-ohjaaja, mutta jotain rajaa edes. Ihihihihhii, vähän laskut sekasin, aika loppu kesken enkä kerenny kattoa sopivaa musiikkia, yy kaa koo vii sei eiku en osaa laskee oho. Maksan salikortistani ja haluaisin laadukkaita tunteja. Ei siinä, muut tunnit kyllä on ollu todella hyviä. Tykkään kyllä tanssimisesta ja etenkin latinalaistansseista, mutta huono opettaja vie ilon siltä.

Söin tänään karkkia. Hyi minä. Olin menossa Makuuniin ja Olli käveli vastaan. Luuli minun olevan menossa johonkin juhlimaan. Näytin ilmeisesti siltä. Portugalin mieheni oli jutellut mesessä, valitettavasti olin siihen aikaan menossa ihan muualla. On harmillista, että kahden tunnin aikaero estää meitä juttelemasta. Tai siis eihän se ole ero eikä mikään, mutta hän on vielä koulussa kun minä tulen kotiin, sitten kun hän tulee kotiin, olen yleensä menossa jossain. Sitten kun tulen illalla kotiin, hän on töissä. Kun hän pääsee töistä, minä olen jo nukkumassa. Lauantaina kuitenkin puhuimme pitkästä aikaa puhelimessa<3 Jos en ole sitä tarpeeksi usein sanonut, sanon sen vielä, että HALUAN TAKAISIN PORTUGALIIN!

Huomenna lupauduin hengailemaan pojan kanssa, jonka kanssa lauantaina pussailin. Olen hieman ahdistunut, mutta eiköhän se tästä. Olisi paljon asiaa nyt, mutta en jaksa kirjoittaa. Nukkumaankin pitäisi mennä, aamulla kasiks kouluun.

Come On And Do It

Hiukseni kiittävä minua siitä hyvästä, että sijoitin taannoin Tigin shampooseen ja hoitoaineeseen. Hiukseni ovat huomattavasti pehmeämmät ja helpommat käsitellä.

Heräsin tänä aamuna alakerran remonttiin. En ymmärrä mikä pakko se on oikeesti aloittaa saman tien kun kello on 07.00. Eilen he porailivat koko sunnuntain ja kun se ei ole mitään pientä poraamista. Koko talo tärisee kun he remppaavat.

Puoli yhdeltätoista minulla on aika paikallisella terveyskeskuksella ja yritän saattaa päätökseen tämän jalkojenvälin perusteellisen tutkinnan. En tiedä juuri mitään niin ikävää, kuin olla lääkärin ronkittavana. Onneksi kyseinen operaatio on nopea. Ja sitten onkin kiva aloittaa syksy puhtaalla pil... puhtaalta pöydältä kuten ystäväni asian ilmaisi. Hommaan samalla uudestaan pillerit lähinnä helpottaakseni kivuliaita kuukautisia.

Olin ilmeisesti tietämättäni seurustellut tämän nigerialaisen pojan kanssa. Eilen keskustelimme ja hän kysyi haluanki meidän vielä olevan yhdessä. Tuli vähän yllätyksenä ja kerroin haluavani olla pelkästään kavereita. Samaan aikaan tekstailin erään toisen pojan kanssa. Hän on söpö, mutta ehkä turhan erilainen maailma minun maailmaani verrattuna. Eilen pohdin, että pitäisi jättää kaikki sähläilyt sikseen ennen kuin löydän oikeasti kiinnostavan henkilön.

Semmoista tänne. Saa nähdä onko talo pystyssä kun tulen. Tyypit porannee koko talon matalaksi.

I'm not ok (I promise)

Voisinpa kuvata tämän hetken. Ehkä voinkin. Mutta vuosien takaa. Paitsi että tulin viime hetkillä järkiini. en halua julkaista oma kuvaani ainakaan vielä. anteksi humalani.

Kello on puoli kuusi.

Minä: T: saanko kysyä sinulta yhden asian?
Entinen: Kysy pois
M: Välitätkö minusta enää ollenkaan?
E: En todellakaan, en sitten yhtään.

--------

Tuon olin kirjoittanut yöllä, kun tulin kotiin. Oli melko railakasta. Pussailin nigerialaisen pojan edessä muita ja lopulta hän näki minut kävelemässä toisen tyypin kanssa käsi kädessä. Sen jälkeen hän ei enää puhunut minulle. Nyt hän ei vastaa viesteihin. Haluaisin jutella hänen kanssaa.

Let It Roll

Humala. Hyvinkjin humala. Yleinen hineo nainen juo vain jhioenostunseeti. Muutaman, ehkä viisi. Itse join kantispaikassa kaksi kalskaa- Ja kaksi salmaria. nyt on menossa viinapullo. Juon sen kokonaan ennen paavriin löht'ä. Siellä sitten muutama kajha. Sen verran minä juon. Jo tässä vaiheessa on vaiksukea hallita näppäimistöää.

Humala. Hyvinkin humala. Yleinen hieno nainen juo vain hienostuneesti. Muutaman, ehkä viisi. Itse join kantispaikassa kaksi kaljaa ja kaksi salmaria. Nyt on menossa viinapullo. Juon sen kokonaan ennen baariin lähtöä. Siellä sitten muutama kalja. Sen verran minä juon. Jo tässä vaiheessa on vaikeuksia hallita näppäimistöä.

Bom fim-semana

Muistini ei tue kuin tuollaista kirjoitustapaa otsikolle. Anteeksi.

Eilen kello 22.17 minä menin sänkyyn lukemaan kirjaa. Eilen kello 23.03 sammutin valot ja sain unen melko heti. Perjantai-ilta! Minä olen sinkku! Ystäväni ovat juhlimassa! Mitä minä tein kotona siihen aikaan ja vielä nukkumassa? Noh, itseasiassa se oli oikein mukavaa. Enää ei väistämättä tule sellaista tunnetta, että jäisin jostain paitsi. Ennen koti-ilta tarkoitti ulkopuolelle jäämistä kaikista hauskoista jutuista. Nyt ei.

Kiistelin eilen yöllä vielä nigerialaisen pojan kanssa ja nyt kulttuurierot ovat todellakin kiristämässä välejä. Hän kyllä yrittää paikkailla asioita jos on tehnyt mielestäni jotain typerää. Jotenkin se ei vain auta. Jos ihmisestä voi mennä maku niin nyt on mennyt.

Olen jo tunnin ollut hereillä enkä ole saanut mitään järkevää aikaiseksi. Siivota pitäisi kovalla tohinalla. Laitoin heti aamulla portugalilaisen radion päälle ja ajattelin hieman fiilistellä. Ja heti tuli Encosta-te a mim(en jaksa laitella oikeita pisteitä). Tuo on sellainen biisi josta tulee väistämättä mieleen viime kevät. AAAAA!!! Portugali, vielä minä täältä sinne tulen!

Rakastan sitä tunnetta, kun ei ole ollenkaan likaista pyykkiä. Viikkaan viimeisiä puhtaita vaatteita kaappiin ja rivit ovat siisteinä. On hassua, että joskus minulla saattaa olla hallitsematon kaaos koko asunnossa, mutta vaatekaappi on tasaisia rivejä myöten kunnossa. Toinen vaatehuoneeni omistaa samalla hetkellä mankeloituja petivaatteita kauniissa pinossa. Kunpa sen saman siisteyden saisi muihinkin osioihin tässä kämpässä.

Viimeisen kahdentoista tunnin aikana on kuulunut mitä kummallisimpia ääniä. Ensinnäkin heräsin yöllä omaan ihmeelliseen vikinääni ja luulin sen olevan kissa. Olin ihan varma, että mutikset on tuoneet jotain afrikaneläimiä mun kämppään vaikka eivät täällä ole ikinä käyneetkään. Aamulla kuului kummallista etnistä hoilotusta jostain asunnosta. Se kuului kummallisen selvästi joten en tiennyt kuuluiko se oikeasti ulkoa. Samaan aikaan alakerran pappa huudatti televisiotaan. Nyt hän koputtelee patteria. Olen muutamana yönä myös herännyt siihen, että luulen olevani aivan jossain muualla ja ihmettelen miksei minulla ole vaatteita. Vessaankin lähdin peitto päällä, kunnes tajusin että ei täällä ketään muita ole.

Ulkona on ihana aurinkoinen syysilma!

I've Got This Feeling

Olipas kerrassaan ihana venyttelytunti. Pidin siitä paljon enemmän kuin pumpista. Siis mikä tahansa on kivempaa ku pumppi. Silti vararin keskiviikoksi itselleni ajan pumppiin ja maanantaina oli tanssimix johon myös ilmottauduin. Ystäväni Sannan kanssa ajattelimme ottaa tavaksi tämän perjantaisen venyttelyn. Ja jos lauantaiset juhlinnat jättää väliin, sunnuntaina voisi saada itsensä raahattua pumppiin.

Nyt olenkin saanut taistella nigerialaisen pojan kanssa. Hän on ihastunut minuun ja minäkin ehkä välillä häneen. En kuitenkaan ole valmis sitoutumiseen mitä hän odottaa. Haluaisin rauhassa tutustua ja olla ensin kaveri. Se on hänelle liian vähän. Jollakin tavalla nyt ehkä kartan hänen seuraansa ja yritän aina keksiä hyviä tekosyitä olla näkemättä. Sitten hän aina saapuu paikalle kun olen kenialaisten kanssa ja vetelee hernettä nenään siitä. Yritä siinä sitten selittää että kun niin.

Haluaisin nukkumaan, mutta Mikko soitti ja lupauduin menemään hänen luokseen. Lähdemme siitä sitten käymään baarissa. Olen kylläkin selvin päin. Olen oppinut rajoittamaan juomiseni vain yhteen päivään viikonlopussa. Paitsi viime viikonloppu oli poikkeus. Samoin tuleva ruskaretki.

En ole syönyt koko päivänä mitään järkevää. Itseasiassa olen syönyt koko päivänä (vain) pussillisen sipsejä. Nekin suurimmaksi osaksi sain oksennettua pois. Valitan, että mahahaava/refluksitauti vaivaa minua, mutta ruokailutottumuksillani se ei liene mikään ihme.

Sellaisina päivinä/iltoina, kun mikään vaate ei näytä hyvältä, pitäisi jäädä kotiin. Sellainen ilta minulla nyt on.

Mzuri Sana

Edessä olisi vaatteiden vaihto ja venyttelytunnille lähtö. Jalat ovat vieläkin jäykkänä pumpista. Mutta kuulostaa ihanalta aloittaa perjantai-illan vietto rentouttavilla venytyksillä. Varsinkin kun olen taas viettänyt päiväni uuden Kenialaisen pojan kanssa ja kun saavuimme hänen asunnolleen, soitin Stevenkin sinne. Siinä sitten tunteroinen vierähti kaikkien afrikkalaisten opiskelijoiden seurassa. Lupauduin ensi viikolla lähtä hengailemaan yhden söpön etiopialaisen pojan kanssa. Varmaan 75% vapaa-ajastani kuluu näiden afrikkalaisten ihmisten seurassa ja se on minusta mukavaa. Tunsin reskollakin olevani kuin kotona. Oikein mukavaa.

Pitäisi myös siivota. Tanja tulee huomenna, vietämme hänen syntymäpäiviään. Jos totta puhutaan, haluaisin vain olla koko viikonlopun tekemättä mitään. Ehkä siivota. Nyt on ollut vain niin paljon hälinää. Viime viikonloppu vierähti Helsingissä ja seuraava viikonloppu on kurssi maahanmuuttajien kanssa työskentelystä. Sen jälkeen on Riston keikkaa, ruskaretkeä, omia synttäreitä ja muuta. Haluaisin vain lukea kirjaa peiton alla ja syödä hyvin.

Mutta nyt höyläämään salikorttia kun se kerran on hankittu!