Kaikki on mahdollista

Ja mitä vaikka joku sua kusipäähän vertaa...


On sekin, kun viikot viettelen yksinkertaista elämää suurimmaksi osaksi kotona ja sitten viikonlopun tultua kaikki menee ihan miten sattuu. Olen yleensä viikonloppuisin tyytynyt vain yhden päivän juomiseen, mutta tällä kertaa portugalilaisten kanssa juhlmiseen meni pari päivää. Hauskaa oli.

Torstaina sain itselleni todella ikävän nuhan ja siinä samassa kuumeen. Ilmoitin jo M:lle ja D:lle, etten aio juhlia perjantaina, sillä lauantaina oli joulurock ja halusin varmistaa kuntoni sinne. Jossain vaiheessa perjantaina kotona tylsistyminen alkoi ottaa päähän joten suuntasin Alkon ja kaupan kautta tyttöjen tykö. Aloimme sitten heti railakkaasti juhlia ja saimme seuraksemme useita tyttöjen naapureita. Oli hauskaa, kun eräät tytöt tyttöjen talosta ovat hieman halveksineet näitä uusia tulokkaita. Nyt meillä oli kuitenkin paljon seuraa naapureista. Tosin kaikki olivat miespuolisia. Mikä siinä on, että tytöt eivät vaan ystävysty niin helposti?

Puolen yön maissa lähdimme tallustelemaan baaria kohti. Pääsimme Prismalle ja M päättii ottaa haltuunsa ostoskärryt. Minä hyppäsin kyytiin ja niin sitä sitten mentiin. D kuvasi matkaamme videolle. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin kantispaikkaan. D ja eräs ystäväni, jonka kanssa D:llä on ollut jotain juttua, lyöttäytyivät melkein heti yhteen ja me M:n kanssa sitten hengailimme yhdessä. Lähdimme myös yhdessä bilepaikkaan ja oli oikein mukavaa. Tanssimme ja tutustuimme tyttöjen naapureihin paremmin. M ja eräs tuttavapoikani S jäivät juttelemaan alakertaan, minä kävin tanssahtelemassa hitaat erään pojan kanssa. Lähdimme sen jälkeen M, S ja minä hakemaan pitsaa ja saatoin M:n kotiin sen jälkeen. Kotiin kävellessäni seisoin keskellä tunnelia. Olin illan aikana saanut kuulla Entisen ja yhden ex-hyvän kaverin alkaneen seurustella. Olin jotenkin ihan loppu Entisen jutuista ja siinä laskuhumalassa keskellä tunnelia filosofoin elämääni ja tulin siihen tulokseen, että edessä on uusi elämäni ja siellä näkyy valoa. Juurikin niin. Kuudelta aamulla täydellisen väsyneenä kävin pitsani kimppuun ja hetken päästä nukahdin.

D herätti minut puoli yhdentoista aikoihin. Halusi lähteä kanssani syömään johonkin. Hän oli siis ollut ystäväni luona jälleen yötä. Kävelimme Hesburgeriin ja hän söi, minä vain join. Oli sen verran heikko olo, ettei mitään kiinteää mennyt alas. Menimme sitten herättämään M:n. Istuskeltiin ja naurettiin eilisen päivän videoille. Kaikissa kuuluu M PUSH PUSH PUSH!! E, you suck. Lähdin sitten Antin kyydillä kotiin, poikkesin sitä ennen kuitenkin hakemaan tulevalle illalle jälleen saman satsin juotavaa. Kotona torkuin hetken ja lähdin sitten M:lle ja D:lle takaisin. Oli vähän laimeampi tunnelma kuin perjantaina, mutta kyllä se siitä kohosi. Eräs naapureista tuli moikkaamaan meitä. Oli ihan kivaa. Soitettiin sitten taksi ja lähdettiin kohti joulurockia.

Oli oikein kivaa. Kävin mölisemässä lähes kaikille. Olen tullut siihen tulokseen, että möliseminen on ainoa oikea sana kuvaamaan minun juttelemistani humalassa. Ja kun puhun niin tajuttoman paljon. Huomaan vaan, ettei juttelukumppanini kerkeä sanomaan minulle mitään. Näin Ihastusta ja juttumme on niin ohi ennen kuin se itseasiassa edes alkoikaan. Ihastus on niin hankala. En tiedä mitä se haluaa. Päätin jälleen unohtaa hänet. Hukkasin D:n ja M:n melkein heti alkuillasta ja olen sitten vain seikkaillut ympäri baaria. Kantispaikka menee yleensä kiinni kolmelta, mutta jostain syystä se oli nyt auki neljään. Kävin juttelemassa eräälle tyypille. Ystäväni tuntevat tämän Tyypin ja minä päätin, että haluan myös tuntea hänet. Joten menin sitten mölisemään hänelle. En siis missään iskumielessä, sillä tiesin hänen seurustelevan. Humalatilani oli sellainen, että asioissa on pieniä mustia aukkoja enkä sitten tiedä mitä olemme jutelleet. Muistan seuraavaksi vain sen, että baari oli menossa kiinni ja me sitten seisoimme Tyypin kanssa ulkona. Hän kai oli tulossa minun luokseni. Ilmoitin, että kotioveni ei hänelle aukea, mutta kellarin ovi saattaisi aueta. Olin edelleenkin menossa pelkästään juttelemaan hänen kanssaan. Meillä oli oikein mukavaa. Jossain vaiheessa kysyin, että ajatteleeko Tyyppi hänen tyttöystävänsä olevan hänen elämänsä nainen. Kun hän sanoi, että ei, unohdin jotenkin kaiken mitä muissa aina moralisoin. Yksi asia johti toiseen ja päädyimme harrastamaan seksiä. Jos totta puhutaan niin nautin jokaisesta hetkestä enkä tuntenut silloin minkäänlaista syyllisyyttä. Sen jälkeen menimme penkille istumaan, hän laittoi päänsä syliini ja minä silittelin häntä. Juttelimme puoli kahdeksaan aamulla.

Olimme lähdössä pois ja minä yritin etsiä puhelintani. Tyyppi soitti siihen, jotta löytäisin sen. Sitten hän ehdotti josko vaihtaisimme numeroita. Tai ainakin hän aikoi tallentaa minun numeroni. Minä sanoin, että se ei ole hyvä ajatus ja poistin hänen numeronsa välittömästi puhelimesta. Miksi turhaan tallentaa numeroa johon ei koskaan saa soittaa. Tyyppi hoki koko ajan, että toivottavasti minä en ihastu häneen. Sanoin, että sitä pelkoa ei ole. Kysyin, että pelkääkö hän ihastuvansa minuun kun kerran koko ajan pitää minun ihastumistani hokea. Sanoi, että niinkin voi olla. Kuulin paljon erittäin ihania asioita Tyypiltä ja se oli juuri se mitä tarvitsin, koska Ihastuksesta ja minusta ei jälleen tullut mitään. Jos joku väittää, että laastarimiehet ovat väärin, minä olen toista mieltä. Se on juuri se, mitä kaipaa kun joku on tehnyt paskasti.

Eilinen kului sitten ystäväni kanssa hengailen ja juoruillen. Mitä pidemmälle päivä kului ja edellisen päivän viimeisetkin viinahöyryt haihtuivat, pienen pieni morkkis hiipi mieleeni. Mikä ihme siinä on, että muita voi halveksua ja sitten kun itse ajautuu sellaiseen tilanteeseen, sen osaa kääntää jotenkin hyväksyttäväksi omassa päässä. Hyväksyn itseltäni kaiken, muilta en. Olen ottanut ehkä vähän vääränlaisen asenteen elämääni tällä hetkellä.


...Sinua on kusetettu yhtä monta kertaa