Olen muutaman päivän aikana saanut kuulla melkoista saarnaamista joka puolelta. Hei kyllä minä ilman sitäkin tajuan, ettei tämä ole ihan oikein ja teen väärin. Kyllä minä sen koko ajan käsitän! Mutta vaikka tajuan sen koko ajan, en osaa tehdä asialle mitään. Siitä huolimatta juttelen Di:n kanssa päivittäin. Hänen tyttöystävänsä kutsui minut eräisiin pippaloihin. Kieltäydyin kutsusta, sillä en halua mitään ylimääräistä draamaa ja yritän välttää varmaa katastrofia. Jotain inhimillisyyttä minussa on silti jäljellä, sillä tuntui todella pahalta sanoa, etten pääse. Vielä pahemmalta tuntuu ajatella, että tämä tyttö on todella mukava ja olisin halunnut mennä juhlimaan. Tuntuu ikävältä, että joudun kieltäytymään sen takia, että vehtaan hänen poikaystävänsä kanssa. Ja kyllä minulla järki sanoo, että lopeta nyt ihmeessä, mutta miksi en sitten tee niin? En haluaisi olla niin kliseinen ja sanoa, että kun sydän sanoo toista. Itseasiassa se ei sano juuri mitään. Minulla on meneillään sydämen ulkopuolinen ihastus.
En mennyt tänään kouluun. Olisi ollut todella tärkeitä tunteja. Kuukauden olen vain halunnut pysyä peiton alla tekemättä mitään. Kaikki kaatuu päälle. Toivon, että hiihtoloma saisi aikaan ihmeitä. Jos vain jaksaisin olla silloin pirteä ja tehdä asioita. Ehkä tämä tästä, kun kevät koittaa.
Di:n tyttöystävä on pari päivää pois ja hän haluaisi tehdä silloin kanssani jotain. Minäkin haluaisin olla hänen kanssaan, mutta onneksi minulla on töitä näinä kyseisinä päivinä! Se on selkeästi merkki jostain. Näin ei pidä tehdä. JA KYLLÄ MINÄ TIIÄN!
Ps. Oli pakko testailla kaikkia hienouksia mitä bloggerilla on tarjottavana :D
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
maanantai 23. helmikuuta 2009
Ten Seconds To Love
Lauantaina tosiaan rantauduin jälleen Ouluun, ystäväni tupareihin. Ilta meni oikein hienosti ja vaikka luulin, ettei viini nouse päähän, hyvin humalassa silti olin. Ihmisillä oli suurimmaksi osaksi kivaa, kaikki tulivat toimeen keskenään. Humalatilan noustessa pieniltä kiistoilta ei voinut välttyä, mutta niistäkin selvittiin.
Baari kutsui kahdentoista aikoihin. Menimme Hevimestaan. Tarkoituksena oli edelliskerran tavoin iskeä "mayhemeja", mutta sopivia ehdokkaita ei löytynyt. Di kyseli jossain vaiheessa kuulumisia ja yritin järkevänä vastailla, että hänen ei kai ole järkevää tekstailla minulle. Hän siihen vain sitten sanoi, että hän haluaa. Olisin halunnut kuulla hänen muutamat suomenkieliset sanat, koska hän kuulostaa niin ihanalta. Pyysin häntä soittamaan jolloin palauduin todellisuuteen kun vastaukseksi tulee "i'd love to, but she's around". Ai niin, sulla tosiaan on se tyttökaveri. Noh, se ei minua hirveästi lannistanut varsinkaan kun ystäväni esitteli minulle yliopistotuttunsa. Katselin tätä Anttia hetkisen ja kysyin nimeä. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää hänet, mutta mikään ei päässäni raksuttanut. Pyysin saada vihjeen, mistä minä hänet tiedän. Vihjeenä hän antoi sen, että on käynyt luonani. ? . Aikamme juteltuamme tajusin kuka tämä herra on. Hän tosiaan on vieraillut tykönäni ex-tyttöystävänsä kanssa. Eivät kuulemma ole enää yhdessä ja sekös minulle sopii. Juttelimme melkoisen kauan ja tuntui, että paljon juttelemista olisi vielä ollutkin. Lähdin kuitenkin huitelemaan jossain vaiheessa pöydästä enkä enää tätä Anttia tavannut.
Bongasin tiskiltä ystäväni kiinnostuksenkohteen ja päätin mennä vähän kyselemään, mikä hän oikein on. Tai lähinnä vaan, että missä ootte tutustunu ja muuta. Luulin olevani hyvällä asialla, mutta asiat kääntyivätkin minua vastaan, kun herra kysyi minun asuinpaikkaani. Sen kuullessaan hän hymähti tympeästi ja kysyin mikä siinä on niin pahaa. Pahaa siinä kuulemma oli se, ettei aamulla halua herätä kyseiseltä paikkakunnalta. Kysyin, että minun vierestäkö hän haluaisi herätä eikä ystäväni ja sain myöntävän vastauksen. Ystäväni tivasi kauan mitä olimme jutelleet ja rehellisyyden nimissä kerroin. Hän suuttui ja siinäpä se sitten oli. Ystäväni lähti menemään toinen ystävämme perässä. Sain ensin haukut siitä, että miksi minun aina pitää mennä puhumaan kaikille. Parempi olisi jos pitäisin suuni kiinni. Olin ihmeissäni siitä, että juttelemisesta suututaan. Tajusin kännistäni huolimatta, että ei se ollut se juttelu vaan suurimmaksi osaksi se, että tämä herra olikin kiinnostunut minusta.
Istuskelin siinä yksinäni sitten pöydän ääressä ja mietin mitä seuraavaksi. Yöpaikkahan toki oli ystäväni luona ja tiedän, ettei hän ulos minua olisi jättänyt, mutta sekin oli siinä vaiheessa miellyttävämpi vaihtoehto. Viereeni istahti mies joka sen enempää aikailematta alkoi iskeä minua. Itku silmässä siinä sitten sanoin, että nyt ei todellakaan ole oikea hetki. Sinnikkäästi hän esitteli viinavarastojaan ja muuta mitä hänen kämpästään löytyi. 60 pulloa viinaa ei houkuttele minua yleensä lähtemään kenenkään luokse, eikä houkutellut nytkään. Hän kuitenkin antoi numeronsa jos mieleni muuttuu ja otinkin numeron talteen siltä varalta, että yö ulkona tosiaan olisi toteutumassa.
Suutuspäissään sitten taksitolpalle seisomaan. Jonot olivat niin pitkät, että päätimme kävellä. Minä ja Janne tulimme perästä, ystäväni huiteli edessä. Olin päättänyt olla puhumatta enää kenellekään ja toteutin suunnitelman matkalla. Janne puhui ja puhui, minä hymähtelin välillä. Kämppään päästyämme aloin kerätä kamppeita ja suunnittelin junalle lähtöä. Janne ja ystäväni yrittivät estää sen, mutta kun kerran päätin lähteä niin minähän lähdin. Lähdin suutuksissani kävelemään kohti keskustaa, mutta yleensä kännirohkeana yllätin itseni ja tilasin taksin. En uskaltanut yöllä kävellä juna-asemalle. Myöhästyin junasta 5min, mutta tunnin päästä tuli toinen ja sillä matkasin sitten kotiin. Puoli kahdeksan aikoihin kotiovi aukesi ja laitoin suoraan nukkumaan.
Sunnuntai meni ignoratessa kaikkien puhelut ja viestit. Janne ja ystäväni olivat huolissaan minusta ja olin vähän kateellinen, että he saivat viettää krapulapäivää yhdessä edellispäivien jämäherkkujen parissa. Selvittelin välini erääseen toiseen ystävään jonka seurauksena päätin niellä ylpeyteni ja soittaa ystävälleni. Oli vähän hiljaista, mutta saatiin kuitenkin asiat selviksi. Tosin en vieläkään myönnä tehneeni mitään väärää. Ystäväni mielestä asia on vain niin, että minä en saisi jutella miehille, joiden kanssa hänellä on sutinaa. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä!? Enhän minä heitä iskemismielessä ole jututtamassa. Tiedän, että kaikessa lapsellisuudessani tulin protestoimaan tätä vastaan enkä puhu enää ollenkaan ystäväni miehille. Mutta en ymmärrä tätä, koska minua ei haittaa pätkääkään jos ystäväni juttelevat minun säädöilleni. Ystäväni totesi siihen, että miksi minun pitää aina varastaa huomio. Mutta kun en edes tee sitä. Minulla ei ollut minkäänlaisia ikäviä taka-ajatuksia, kun tälle tyypille menin juttelemaan. Kunhan nyt vain yritin olla ystävällinen. Ja uskon, ettei ystäväni olisi edes suuttunut juttelemisesta jollei tämä hänen säätönsä olisi ollut kiinnostunut minusta.
Asiat kuitenkin selvitetty nyt ja kaikki hyvin. Hyvää oli myös se, että Antti oli kuulemma tullut jossain vaiheessa (silloin kun minä juttelin ystäväni säädön kanssa) pöytämme ääreen aikeinaan lähteä kotiin. Oli kysynyt missä minä olen ja ilmeisesti halunnut vielä minua moikata. Hänellä oli kuitenkin kiire, ettei kerennyt minua etsiä. Mutta olipa kiva kuitenkin, että oli halunnut vielä nähdä.
Eilinen päivä meni vain ollessa. Illalla Di laittoi viestin. Kysyi haluaisinko kuulla eräät tietyt suomalaiset sanat. Totta kai olisin halunnut kuulla ne, mutta jokin pelko minut sai valehtelemaan, etten sillä hetkellä pysty puhumaan. Hän oli menossa kaverinsa luokse ja olisi halunnut soittaa minulle matkalla. Ärsyttävää. Olen ehkä ihastunut, mutta ehkä en kuitenkaan.
Illalla menin Jannea vastaan juna-asemalle ja siitä kävelin sitten Makuuniin ostamaan karkkia. Suunnitelmissa oli valvoa ja katsoa Oscar-gaala. Makuunin edessä näin Entisen auton. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt häntä. Päätin olla rohkea ja mennä sisään. Hän oli Luntun kanssa. En ole heitä nähnyt yhdessä sinä aikana kun ovat seurustelleet. Krapulassa näytän yleensä hirveältä, nyt lumipyry oli vielä saanut minusta lumimiehen joten en ollut valmis kohtaamaan heitä. Lisäksi sunnuntain yksinäinen karkinhakureissu olisi tehnyt minusta heidän silmissään vielä onnettomamman, enkä ollut valmis nolaamaan itseäni, käännyin heti ovelta pois. Tämä olisi ollut hyvä päätös, jos en olisi laukkuineni törmännyt oveen. Kuului kamala rösähdys, sellainen jonka kaikki varmasti kuulivat ja jota kaikki varmasti kääntyivät katsomaan. Olin onneksi selin sisätiloihin, joten en tiedä näkivätkö Entinen ja Lunttu minut. Pääsin kuitenkin ulos ja olin todella nolona. Olisin varmasti kiinnittänyt vähemmän huomiota, jos olisin vain latonut karkit pussiin ja maksanut. Nyt päätin sitten kömpelyydelläni herättää koko videovuokraamon. Tämmöistä tämä.
Nyt kouluun tekemään ruotsin esseetä. Ei kiinnosta, mutta pakko.
Baari kutsui kahdentoista aikoihin. Menimme Hevimestaan. Tarkoituksena oli edelliskerran tavoin iskeä "mayhemeja", mutta sopivia ehdokkaita ei löytynyt. Di kyseli jossain vaiheessa kuulumisia ja yritin järkevänä vastailla, että hänen ei kai ole järkevää tekstailla minulle. Hän siihen vain sitten sanoi, että hän haluaa. Olisin halunnut kuulla hänen muutamat suomenkieliset sanat, koska hän kuulostaa niin ihanalta. Pyysin häntä soittamaan jolloin palauduin todellisuuteen kun vastaukseksi tulee "i'd love to, but she's around". Ai niin, sulla tosiaan on se tyttökaveri. Noh, se ei minua hirveästi lannistanut varsinkaan kun ystäväni esitteli minulle yliopistotuttunsa. Katselin tätä Anttia hetkisen ja kysyin nimeä. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää hänet, mutta mikään ei päässäni raksuttanut. Pyysin saada vihjeen, mistä minä hänet tiedän. Vihjeenä hän antoi sen, että on käynyt luonani. ? . Aikamme juteltuamme tajusin kuka tämä herra on. Hän tosiaan on vieraillut tykönäni ex-tyttöystävänsä kanssa. Eivät kuulemma ole enää yhdessä ja sekös minulle sopii. Juttelimme melkoisen kauan ja tuntui, että paljon juttelemista olisi vielä ollutkin. Lähdin kuitenkin huitelemaan jossain vaiheessa pöydästä enkä enää tätä Anttia tavannut.
Bongasin tiskiltä ystäväni kiinnostuksenkohteen ja päätin mennä vähän kyselemään, mikä hän oikein on. Tai lähinnä vaan, että missä ootte tutustunu ja muuta. Luulin olevani hyvällä asialla, mutta asiat kääntyivätkin minua vastaan, kun herra kysyi minun asuinpaikkaani. Sen kuullessaan hän hymähti tympeästi ja kysyin mikä siinä on niin pahaa. Pahaa siinä kuulemma oli se, ettei aamulla halua herätä kyseiseltä paikkakunnalta. Kysyin, että minun vierestäkö hän haluaisi herätä eikä ystäväni ja sain myöntävän vastauksen. Ystäväni tivasi kauan mitä olimme jutelleet ja rehellisyyden nimissä kerroin. Hän suuttui ja siinäpä se sitten oli. Ystäväni lähti menemään toinen ystävämme perässä. Sain ensin haukut siitä, että miksi minun aina pitää mennä puhumaan kaikille. Parempi olisi jos pitäisin suuni kiinni. Olin ihmeissäni siitä, että juttelemisesta suututaan. Tajusin kännistäni huolimatta, että ei se ollut se juttelu vaan suurimmaksi osaksi se, että tämä herra olikin kiinnostunut minusta.
Istuskelin siinä yksinäni sitten pöydän ääressä ja mietin mitä seuraavaksi. Yöpaikkahan toki oli ystäväni luona ja tiedän, ettei hän ulos minua olisi jättänyt, mutta sekin oli siinä vaiheessa miellyttävämpi vaihtoehto. Viereeni istahti mies joka sen enempää aikailematta alkoi iskeä minua. Itku silmässä siinä sitten sanoin, että nyt ei todellakaan ole oikea hetki. Sinnikkäästi hän esitteli viinavarastojaan ja muuta mitä hänen kämpästään löytyi. 60 pulloa viinaa ei houkuttele minua yleensä lähtemään kenenkään luokse, eikä houkutellut nytkään. Hän kuitenkin antoi numeronsa jos mieleni muuttuu ja otinkin numeron talteen siltä varalta, että yö ulkona tosiaan olisi toteutumassa.
Suutuspäissään sitten taksitolpalle seisomaan. Jonot olivat niin pitkät, että päätimme kävellä. Minä ja Janne tulimme perästä, ystäväni huiteli edessä. Olin päättänyt olla puhumatta enää kenellekään ja toteutin suunnitelman matkalla. Janne puhui ja puhui, minä hymähtelin välillä. Kämppään päästyämme aloin kerätä kamppeita ja suunnittelin junalle lähtöä. Janne ja ystäväni yrittivät estää sen, mutta kun kerran päätin lähteä niin minähän lähdin. Lähdin suutuksissani kävelemään kohti keskustaa, mutta yleensä kännirohkeana yllätin itseni ja tilasin taksin. En uskaltanut yöllä kävellä juna-asemalle. Myöhästyin junasta 5min, mutta tunnin päästä tuli toinen ja sillä matkasin sitten kotiin. Puoli kahdeksan aikoihin kotiovi aukesi ja laitoin suoraan nukkumaan.
Sunnuntai meni ignoratessa kaikkien puhelut ja viestit. Janne ja ystäväni olivat huolissaan minusta ja olin vähän kateellinen, että he saivat viettää krapulapäivää yhdessä edellispäivien jämäherkkujen parissa. Selvittelin välini erääseen toiseen ystävään jonka seurauksena päätin niellä ylpeyteni ja soittaa ystävälleni. Oli vähän hiljaista, mutta saatiin kuitenkin asiat selviksi. Tosin en vieläkään myönnä tehneeni mitään väärää. Ystäväni mielestä asia on vain niin, että minä en saisi jutella miehille, joiden kanssa hänellä on sutinaa. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä!? Enhän minä heitä iskemismielessä ole jututtamassa. Tiedän, että kaikessa lapsellisuudessani tulin protestoimaan tätä vastaan enkä puhu enää ollenkaan ystäväni miehille. Mutta en ymmärrä tätä, koska minua ei haittaa pätkääkään jos ystäväni juttelevat minun säädöilleni. Ystäväni totesi siihen, että miksi minun pitää aina varastaa huomio. Mutta kun en edes tee sitä. Minulla ei ollut minkäänlaisia ikäviä taka-ajatuksia, kun tälle tyypille menin juttelemaan. Kunhan nyt vain yritin olla ystävällinen. Ja uskon, ettei ystäväni olisi edes suuttunut juttelemisesta jollei tämä hänen säätönsä olisi ollut kiinnostunut minusta.
Asiat kuitenkin selvitetty nyt ja kaikki hyvin. Hyvää oli myös se, että Antti oli kuulemma tullut jossain vaiheessa (silloin kun minä juttelin ystäväni säädön kanssa) pöytämme ääreen aikeinaan lähteä kotiin. Oli kysynyt missä minä olen ja ilmeisesti halunnut vielä minua moikata. Hänellä oli kuitenkin kiire, ettei kerennyt minua etsiä. Mutta olipa kiva kuitenkin, että oli halunnut vielä nähdä.
Eilinen päivä meni vain ollessa. Illalla Di laittoi viestin. Kysyi haluaisinko kuulla eräät tietyt suomalaiset sanat. Totta kai olisin halunnut kuulla ne, mutta jokin pelko minut sai valehtelemaan, etten sillä hetkellä pysty puhumaan. Hän oli menossa kaverinsa luokse ja olisi halunnut soittaa minulle matkalla. Ärsyttävää. Olen ehkä ihastunut, mutta ehkä en kuitenkaan.
Illalla menin Jannea vastaan juna-asemalle ja siitä kävelin sitten Makuuniin ostamaan karkkia. Suunnitelmissa oli valvoa ja katsoa Oscar-gaala. Makuunin edessä näin Entisen auton. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt häntä. Päätin olla rohkea ja mennä sisään. Hän oli Luntun kanssa. En ole heitä nähnyt yhdessä sinä aikana kun ovat seurustelleet. Krapulassa näytän yleensä hirveältä, nyt lumipyry oli vielä saanut minusta lumimiehen joten en ollut valmis kohtaamaan heitä. Lisäksi sunnuntain yksinäinen karkinhakureissu olisi tehnyt minusta heidän silmissään vielä onnettomamman, enkä ollut valmis nolaamaan itseäni, käännyin heti ovelta pois. Tämä olisi ollut hyvä päätös, jos en olisi laukkuineni törmännyt oveen. Kuului kamala rösähdys, sellainen jonka kaikki varmasti kuulivat ja jota kaikki varmasti kääntyivät katsomaan. Olin onneksi selin sisätiloihin, joten en tiedä näkivätkö Entinen ja Lunttu minut. Pääsin kuitenkin ulos ja olin todella nolona. Olisin varmasti kiinnittänyt vähemmän huomiota, jos olisin vain latonut karkit pussiin ja maksanut. Nyt päätin sitten kömpelyydelläni herättää koko videovuokraamon. Tämmöistä tämä.
Nyt kouluun tekemään ruotsin esseetä. Ei kiinnosta, mutta pakko.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Ai
Oho. Miten siinä näin kävi? Piti tulla puoliselvä (en siis vedä miljoonan promillen kännejä) ilta ja se onnistuikin, mutta silti ilta ei päättynyt niin kuin piti. Tytsyt lähti takaisin Portugaliin ja me jäätiin tänne pakkasen keskelle lumeen. Vähän katkera oon ja kyllähän mulla kyyneleetkin tuli kun M:ää viimisen kerran halasin. Kyllä minä niistä tytöistä tykkäsin.
Ilta meni sählätessä. Gabrielin kanssa paljon oltiin ja sovittiin huomisesta. Mutta selitin niille omiani. Edun kanssakin oli kivaa. Ja sitten no... Then there's this one guy. That guy from Russia. Oh yes. No oli meillä kivaa. Ja tosi kivaa. Ja liian kivaa. Vannoin itelleni pari viikkoa sitten, että en lähe tähän juttuun mukaan, mutta kummasti se vaan meni niin. Pussailtiin tänään ekaa kertaa. Oli kivaa ja ihanaa. Oltiin koko ilta yhessä melkein. Ja Di oli aika paljon mun ympärillä. Sitten se lupas viedä mut kotiin. Kukaan muu ei vielä lähteny, mutta me lähettiin. En halunnu vielä kotiin ja sanoin Di:lle, että mentäiskö läheiselle huoltoasemalle kahville. Suostui siihen ja niin me mentiin kylläkin kaakaolle ja pelattiin pelejä. Harmi, että aikaa oli vain rajoitetusti, ettei hänen tyttöystävänsä luule mitään. Hän toi minut kotiin, kuuntelin, kun hän puhui suomea, tykkään siitä. Sitten suudeltiin kauankauan ja lähdin kotiin. En tiiä. Miksi aina käy näin, että sekaannun varattuihin ja ne sekaantuu minuun? Mun piti oikeesti keep it secret and keep it safe. No mutta minkäs teet.
Huomenna uudet juhlat OULUSSA! Meen iskeen taas jonku Mayhemin.
Ilta meni sählätessä. Gabrielin kanssa paljon oltiin ja sovittiin huomisesta. Mutta selitin niille omiani. Edun kanssakin oli kivaa. Ja sitten no... Then there's this one guy. That guy from Russia. Oh yes. No oli meillä kivaa. Ja tosi kivaa. Ja liian kivaa. Vannoin itelleni pari viikkoa sitten, että en lähe tähän juttuun mukaan, mutta kummasti se vaan meni niin. Pussailtiin tänään ekaa kertaa. Oli kivaa ja ihanaa. Oltiin koko ilta yhessä melkein. Ja Di oli aika paljon mun ympärillä. Sitten se lupas viedä mut kotiin. Kukaan muu ei vielä lähteny, mutta me lähettiin. En halunnu vielä kotiin ja sanoin Di:lle, että mentäiskö läheiselle huoltoasemalle kahville. Suostui siihen ja niin me mentiin kylläkin kaakaolle ja pelattiin pelejä. Harmi, että aikaa oli vain rajoitetusti, ettei hänen tyttöystävänsä luule mitään. Hän toi minut kotiin, kuuntelin, kun hän puhui suomea, tykkään siitä. Sitten suudeltiin kauankauan ja lähdin kotiin. En tiiä. Miksi aina käy näin, että sekaannun varattuihin ja ne sekaantuu minuun? Mun piti oikeesti keep it secret and keep it safe. No mutta minkäs teet.
Huomenna uudet juhlat OULUSSA! Meen iskeen taas jonku Mayhemin.
torstai 19. helmikuuta 2009
All The Things I Hate
Miksi silloin, kun ajattelet viettäväsi mukavan illan kantispaikassa visaa pelaillen, visanpitäjät eivät ilmesty paikalle ja sinua pyydetään vetämään visa? Miksi juuri silloin olet laittanut kamalat vaatteet päälle, kun ajattelet ettei pöydän takaa kuitenkaan kukaan minua näe? Miksi juuri silloin kun kierrän tasaisin väliajoin kaikki baarin pöydät läpi, naamaani ilmestyy finni? Miksi juuri silloin Tyyppi ilmestyy pitkästä aikaa näköpiiriin? Miksi juuri silloin tärisen ja naama punottaa? Ei oo elämä aina reilua.
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
Is It What It Is
Mikään ei vaan onnistu. Pari viikkoa mennyt täysin alamäkeä kaikissa asioissa ja sen takia en ole jaksanut kirjoittaakaan. Kaksi viikkoa myöhästyin koulusta joka päivä, laskuja tulee joka päivä mielettömiä määriä eikä mulla oo mitenkään varaa maksaa niitä. Ei siis mitään maailmaa kaatavia ongelmia, mutta sellaisia mitä stressaa.
M ja D ovat jälleen suuttuneet minulle. Ehkä siitä, että häsläilin yhden espanjalaisen kanssa joka oli M:lle "varattu". Siis heidän välillään ei ole mitään vakavaa, mutta M on ollut kiinnostunut G:stä. Mutta tuskin heidän välilleen mitään suurta rakkautta olisi voinut tulla, M lähtee pois täältä perjantaina.
Yritän päivitellä tilannettani jossain vaiheessa, kun mieleni on sen verran pirteä, etten masennu kaikesta vastoinkäymisten kirjoittelusta :D
M ja D ovat jälleen suuttuneet minulle. Ehkä siitä, että häsläilin yhden espanjalaisen kanssa joka oli M:lle "varattu". Siis heidän välillään ei ole mitään vakavaa, mutta M on ollut kiinnostunut G:stä. Mutta tuskin heidän välilleen mitään suurta rakkautta olisi voinut tulla, M lähtee pois täältä perjantaina.
Yritän päivitellä tilannettani jossain vaiheessa, kun mieleni on sen verran pirteä, etten masennu kaikesta vastoinkäymisten kirjoittelusta :D
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Täytettä
Sen vuoksi, että minulla on tylsää, ja sen vuoksi, että pohdimme tänään ystäväni kanssa millainen on miestyylini, päätin vähän kartoittaa tilannetta. Poimin pelkästään näyttelijöitä jotka kelpuuttaisin vähintäänkin lakanoideni väliin. Aikomukseni oli ottaa viisi suomalaista ja viisi ulkomaalaista näyttelijää, mutta koska suomalaisissa oli yllättävän hyvä tarjonta, paljastan vain heidät. He eivät ole listattuna järjestyksessä.
Ensimmäisenä mieleen tuli Kai Vaine. Mielestäni hän oli söpö jo salkkareitten aikaan, mutta kun näin hänet jossain ykkösen sarjassa, olin totaalisen myyty. En tiedä mikä hänessä on sellaista, mikä vetää puoleen. Hän on ehkä vähän kusipäisen näköinen, sellainen kieron miehen oloinen. Ehkä se on se. Tosin hullaannuin Pakko olla in-elokuvassa olleeseen miesopettajaan ja Kai Vaine saattaa jollakin tapaa muistuttaa häntä.
Toinen mies on Kari Ketola. En ole ennen kiinnittänyt minkäänlaista huomiota häneen, mutta Tukka auki-sarjassa hän oli hemmetin söpö. Olin ensin hieman pelästynyt, kun katselin kuvia hänestä ja tajusin kuinka normaalin näköinen hän on. Enkö kaipaa enää edes julkkiksilta jotain saavuttamatonta hyvännäköisyyttä? Eikö päiväunissa pitäisi leijua vähintäänkin Hunksit tai Markus Pöyhönen? Selkeä merkki vanhenemisesta.
Jos kerran tavallisten miesten linjoille on lähdetty, jatkakaamme. Vuorossa talkkari Pihlajakadulta, Kari Taalasmaa (Tommi Taurula). Kyllä, rehti duunari saa sydämeni sykkimään. En sitten tiedä olisiko mies yhtä pantava Tommi Taurulana vai pelkästään vain Kari Taalasmaana.
Ihastustani Vanhaan (43v?) puolustellen haluan vedota siihen, että Kari-Pekka Toivonen (42v) on ollut pitkään yksi söpöimmistä suomalaisnäyttelijöistä. Vaikka hänen nenänsä ei innosta minua, kokonaisuus on silti melko hyvä. Vanhahkosta iästään huolimatta, hän onnistuu näyttämään hyvältä ja etenkin Kukkia ja Sidontaa-elokuvassa kaikki on kohdallaan.
Vanhoista miehistä puhuttaessa täytyy mainita tämä hyvännäköinen herra. Ikää ei ehkä ole hurjasti, mutta jos muistat jo ala-asteella katselleesi hänen sarjaansa, silloin hän on vanha. Paitsi että googlasin ja onhan hän jo 39! Siinä on miehellä ikää.
Salkkareissa on nyt pitkästä aikaa uutta silmäniloa. Jokin saa tapittamaan kuvaruutua kuola lähestulkoon valuen, kun Stuba ilmestyy näkyviin. Tämä herra, Jarkko Nyman oikealta nimeltään, on Sooloilua-elokuvan ja viimeistään Salkkari-roolinsa myötä vienyt sydämeni mennessään.
Listalle täytyy saada kuitenkin yksi ehdottomasti ja oikeasti söpö. Sellainen, josta oikeasti pitäisi nähdä päiväunia. Miehen nimi on Samuli Vauramo. Kypsyin ajatukselle hänen söpöydestään vasta Käsky-elokuvan aikoihin, mutta mikäs ettei hän olisi ollut hyvännäköinen jo sitä aiemmin.
Ensimmäisenä mieleen tuli Kai Vaine. Mielestäni hän oli söpö jo salkkareitten aikaan, mutta kun näin hänet jossain ykkösen sarjassa, olin totaalisen myyty. En tiedä mikä hänessä on sellaista, mikä vetää puoleen. Hän on ehkä vähän kusipäisen näköinen, sellainen kieron miehen oloinen. Ehkä se on se. Tosin hullaannuin Pakko olla in-elokuvassa olleeseen miesopettajaan ja Kai Vaine saattaa jollakin tapaa muistuttaa häntä.
Toinen mies on Kari Ketola. En ole ennen kiinnittänyt minkäänlaista huomiota häneen, mutta Tukka auki-sarjassa hän oli hemmetin söpö. Olin ensin hieman pelästynyt, kun katselin kuvia hänestä ja tajusin kuinka normaalin näköinen hän on. Enkö kaipaa enää edes julkkiksilta jotain saavuttamatonta hyvännäköisyyttä? Eikö päiväunissa pitäisi leijua vähintäänkin Hunksit tai Markus Pöyhönen? Selkeä merkki vanhenemisesta.
Jos kerran tavallisten miesten linjoille on lähdetty, jatkakaamme. Vuorossa talkkari Pihlajakadulta, Kari Taalasmaa (Tommi Taurula). Kyllä, rehti duunari saa sydämeni sykkimään. En sitten tiedä olisiko mies yhtä pantava Tommi Taurulana vai pelkästään vain Kari Taalasmaana.
Ihastustani Vanhaan (43v?) puolustellen haluan vedota siihen, että Kari-Pekka Toivonen (42v) on ollut pitkään yksi söpöimmistä suomalaisnäyttelijöistä. Vaikka hänen nenänsä ei innosta minua, kokonaisuus on silti melko hyvä. Vanhahkosta iästään huolimatta, hän onnistuu näyttämään hyvältä ja etenkin Kukkia ja Sidontaa-elokuvassa kaikki on kohdallaan.
Vanhoista miehistä puhuttaessa täytyy mainita tämä hyvännäköinen herra. Ikää ei ehkä ole hurjasti, mutta jos muistat jo ala-asteella katselleesi hänen sarjaansa, silloin hän on vanha. Paitsi että googlasin ja onhan hän jo 39! Siinä on miehellä ikää.
Salkkareissa on nyt pitkästä aikaa uutta silmäniloa. Jokin saa tapittamaan kuvaruutua kuola lähestulkoon valuen, kun Stuba ilmestyy näkyviin. Tämä herra, Jarkko Nyman oikealta nimeltään, on Sooloilua-elokuvan ja viimeistään Salkkari-roolinsa myötä vienyt sydämeni mennessään.
Listalle täytyy saada kuitenkin yksi ehdottomasti ja oikeasti söpö. Sellainen, josta oikeasti pitäisi nähdä päiväunia. Miehen nimi on Samuli Vauramo. Kypsyin ajatukselle hänen söpöydestään vasta Käsky-elokuvan aikoihin, mutta mikäs ettei hän olisi ollut hyvännäköinen jo sitä aiemmin.
maanantai 2. helmikuuta 2009
It's not my time
Jos harrastaisin itkemistä ja jos en olisi muutama vuosi sitten itkenyt itseäni kuiviin, saattaisin tänään tirauttaa muutaman kyyneleen. Olo on todella paska ja tyhjä. Vituiksihan se kaikki taas meni. Mutta sepä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Ja vaikka minä olisin asiallinen ja käyttäytyisin hyvin, jokin on silti pielessä. Tai ehkä ihmiset vain tulevat lopulta järkiinsä. Olen suunnitellut huomisaamuksi salitreeniä klo 05.30. Saapa nähdä saanko tällä menolla itseäni ylös siihen aikaan. Pohdin ja järjestelen asioita mielessäni koko yön ja saan ne ehkä selkeäksi huomispäivään mennessä jolloin voin valottaa mikä nyt on taas niin hemmetin pielessä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
