maanantai 2. helmikuuta 2009

It's not my time

Jos harrastaisin itkemistä ja jos en olisi muutama vuosi sitten itkenyt itseäni kuiviin, saattaisin tänään tirauttaa muutaman kyyneleen. Olo on todella paska ja tyhjä. Vituiksihan se kaikki taas meni. Mutta sepä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Ja vaikka minä olisin asiallinen ja käyttäytyisin hyvin, jokin on silti pielessä. Tai ehkä ihmiset vain tulevat lopulta järkiinsä. Olen suunnitellut huomisaamuksi salitreeniä klo 05.30. Saapa nähdä saanko tällä menolla itseäni ylös siihen aikaan. Pohdin ja järjestelen asioita mielessäni koko yön ja saan ne ehkä selkeäksi huomispäivään mennessä jolloin voin valottaa mikä nyt on taas niin hemmetin pielessä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi sua. Mikä nytten? :(