Erään ystäväni äiti kirjoitti lehtikolumnissaan siitä, kuinka ihmiset aina ajattelevat sitä, mikä on jäänyt tekemättä. Ollaan niin laiskoja ja saamattomia, kun ei tehdä asioita. Mutta mitä sitten? Mitä sitten, vaikka en saanut tänään siivottua kämppääni katosta lattiaan. Sen sijaan keräilin roskat keittiöstä, pesin neljä koneellista pyykkiä ja siivoilin vaatekaappia. Mitä sitten, jos en tehnyt rästiin jääneitä koulujuttuja? Olin kuitenkin koko päivän koulussa, en missannut yhtään tuntia ja se on hyvin minulta. Mitä sitten vaikka en jaksanut lähteä salille tai lenkille? Mitä sitten vaikka jaksoin pyöräillä kuntopyörällä vain viisi minuuttia? Kyllä se innostus sieltä taas tulee. Miksei olla iloisia siitä, mitä on kuitenkin saanut tehtyä? Ei kai aina kaiken tarvitse olla niin maailmaa mullistavaa, pitäisi olla iloinen niistä pienistä asioista mitä on jaksanut tehdä. Sitä paitsi roskien kerääminen on alku lattiasta kattoon siistille asunnolle.

Katselin fitness-kisoja ja siellä kilpailevia naisia. Olen jo jonkin aikaa haaveillut samankaltaisesta vartalosta, ehkä hieman naisellisemmasta. Haluaisin lihakset, sellaiset jotka erottuvat. En tosin halua rumia, pullistuneita lihaksia. Näkyvät naiselliset lihakset minulle kiitos. Ajattelin huomenna mennä aamulla salille, mutta taitaapa jäädä haaveeksi. Haluaisin olla sellainen henkilö, joka herää aikaisin aamulla, menee salille siinä tarkoituksessa, että pitää itsestään huolta. Sen jälkeen herätään uuteen päivään ja kouluun. Haluaisin aktiivisen ja virkeän päivän. Perjantaina (?) tuli sellainen ohjelma, kuin Jaakko ja maailmanvalloittajat (??). Siinä oli Los Angelesissa asuva meikkitaiteilija Riku Campo (???), jonka päivänkulku vaikutti mukavalta. Tai hän heräsi aikaisin pitämään itsestään huolta pilates-tunnille. Sen jälkeen töihin. Minäkin toivoisin, että minulla olisi itsekuria moiseen. Jos jotain minulta puuttuu, se on itsekuri. En onnistu minkäänlaisissa lakoissa tai muissakaan lupauksissa. Annan aina itselleni luvan retkahtaa.

Tuosta Los Angelesista tulikin mieleeni, että pitäisi mailata sille Los Angelesissa asuvalle hevibändin tyypille, jonka tapasin kesällä. Hän mailasi minulle ja toivoi kuulevansa minusta pian. Jos en vastaa heti, se monesti unohtuu sitten kokonaan. Eihän se ole mukavaa eikä kohteliastakaan varsinkin kun itse odottaa kaikkien ihmisten vastaavan välittömästi. Viimeistään päivän kuluessa. Sama homma on muuten Facebookin kanssa. Minulla on siellä useita henkilöitä, joille pitäisi vastailla, mutta en saa mitään aikaiseksi. Siihen kyllä vaikuttaa osin se, ettei ole edelleenkään nettiä kotona. Joudun kirjoittamaan kaiken koulussa eikä siellä ajatus luista ollenkaan samalla tavalla, kuin kotona.

Eilisiä mietteitä.

Etua elämään

Ihana viikonloppu takana siinä mielessä, että tapasin uudestaan erään todella ihanan tyypin. Ensimmäistä kertaa näin hänet kesällä ja nyt sitten rohkaistuin juttelemaan hänelle. Yllätyin siitä, että hän oikeasti halusi jutella kanssani ja ilta vierähtikin suurimmaksi osaksi hänen seurassaan. Antti, oli tämän pojan nimi. Valitettavasti hänellä oli joku tyttö, jonka kanssa ei ole yhdessä, mutta haluaa katsoa jutun loppuun. Niinpä sitten päätimme vain hengailla kavereina. Humalapäissäni minun on vaikea käsittää "torjumista" ja niinpä varmaan vihjailin Antille koko ajan jotain.

Siirryimme kantiksesta bilepaikkaan ja siellä oli oikein mukavaa. Kerrankin en vain huidellut menemään vaan olin ystäväni ja Antin kanssa. Lauloin jopa karaokea joka oli virhe. Suuri virhe. Näin Entisen, mutta en saanut sanottua hänelle mitään. Lisäksi olin mustasukkainen, kun hän tanssi hitaita kaverinsa kanssa. Menin sitten järkevänä Antin kanssa tanssimaan viereen, että Entinen olisi mustasukkainen. Epäonnistunut yritys, mutta sainpa olla hetken Antin kanssa.

Baari meni kiinni ja lähdimme ystäväni ja Antin kanssa syömään. Jostain syystä halusin puolittaa kebab-rullani joka oli kylläkin kanarulla. Mutta jaoin sen siis Antin kanssa. Menimme syömään aterioitamme kellariin. Entinen soitti ja pyysi yöksi. Jokin sai minut taas astelemaan hänen luokseen. Oli tosin kiva, kun ystäväni ja Antti olivat molemmat menossa samaan suuntaan. Ystäväni jäi matkasta pois hieman aikaisemmin ja olin niin onnellinen kun sain kävellä Antin kanssa kahdestaan. Muisti on heikko, mutta yhdessä kohdassa Antti pussas mua. Nam.

Noh, pitkin toisten takapihoja löysin oikean reitin Entiselle ja koputtelin takaoveen. Hän tuli aukaisemaan oven ja voi kun olikin taas kivaa. Minulla oli ihan todella todella kivaa ja siitä kertoo se, että sunnuntaina erehdyin lähettämään hänelle viestin siitä, kuinka haluaisin olla hänen kanssaan taas. Ei hyvä. Mutta muuten on ihanaa. Olen aina parhaimmalla tuulella, kun ihastun.

Ja typerät otsikkoni tulevat koulumme kirjaston lehdistä by the way.

...

Päivät ovat vierähtäneet ja mitään en ole saanut aikaiseksi. Viime lauantaina olin juhlimassa vaikka viikonloppu piti olla selvä ja rauhallinen. Oli kuitenkin ihan mukavaa ja rahaakin meni vain vähän. Ilta päättyi siihen, että heräsin Entisen luota.

Tämä viikko on ollut syyslomaa. Ajatuksena oli siivota jokainen huone perusteellisesti, mutta olen ollut kipeänä enkä ole saanut siivottua. Keskiviikkona ystäväni Oulusta tuli tänne. Hän houkutteli minut juhlimaan ja niin sitä taas mentiin. Juttelin todella monen ihmisen kanssa sellaisista asioista, mistä humalassa ei pitäisi. Tajuaa koko ajan, ettei sano mitään järkevää, mutta ei silti pysty lopettamaan.


Keskiviikkona yöllä tapasin sitten erään pojan, jonka kanssa istuskelimme erään kaupan pihalla hieman yli tunnin. Juttelimme ja pussailimme. Ahdistavaa, päissään haluan aina hengailla ja pussailla, selvin päin en juurikaan. Tarvisin jonkun kännihalailukaverin niin selviäisin elämästäkin helpommalla.

Eilen oli ihana vaan hengailla ystäväni kanssa. Ensin menimme vietnamilaiseen syömään. Istuimme yli tunnin siellä jonka jälkeen siirryimme Hemingwayhin (en tiiä miten pitäis taivuttaa) limukalle. Sielläkin vierähti tunteroinen enkä olisi pahastunut vaikka hieman kauemminkin.

Nyt istun koululla. Matkalla mummolaan. Rahavaikeuksia. Lupauduin näkemään sitä poikaa tänään. En haluaisi, ärsyttää.

Hard to explain

Synttärit meni hyvinkin humalaisissa merkeissä. Luokseni saapui muutamia vieraita ja oli kivaa. Ainakin minulla niin kauan kuin muistan. Naapurit ovat varmasti arvostaneet metelöintiä sekä sitä, että yksi kavereistani halusi testata käytävässä voiko rullatuolilla mennä portaita alas. Onneksi joku hänet siinä esti, sillä se olisi voinut johtaa siihen, että kyseinen poika joutuisi oikeastikin rullatuoliin.

Baariin lähdettiin siinä vaiheessa, kun juomat alkoivat loppua. En muista kyseisestä ajasta juuri mitään, mutta Negative-yhtyeen Garyn kanssa olin siinä määrin, että hän mahtoi saada minusta riesan. Etenkin, kun tapanani on tavalla tai toisella mollata näitä julkimoita. Nytkin tein selväksi, että hän ei ole minusta mitään eikä tule ikinä olemaankaan. Ihastukseni kanssa juttelin myös jonkun aikaa. Lähinnä kinastelin hänen kaverinsa kanssa. Lähdin heidän seurassaan sitten bilepaikkaan. Siitä ajasta en muista mitään. Kai minulla oli ihan mukavaa.

Tanja oli jo pitsalla, menin itsekin sinne. Kotiin päästyä olin selittänyt Tanjalle ihan tosissani, kuinka olin hänen vuokseen mennyt spinningiin ja vaikka pyörryin, hän sanoi vain että pole pole. Että näin. Kävin tosiaan edellisenä perjantaina spinning/pumpissa ja sen jälkeen jäin vielä venyttelemään. Tänään olisi sama urakka edessä. Olen käynyt jälleen hyvin aktiivisesti salilla. Ja salin jälkeen olen saattanut vielä lähteä lenkillekin. Toivottavasti tämä näkyisi kohta jossain.

Syysloma alkoi eilen. Kestää ruhtinaalliset 11 päivää. Ajattelin siivoilla ja tehdä kouluhommia. Juominen on pannassa. Tai ainakin uskottelen itselleni niin.

Sunnuntaina kun heräsin, kantispaikan portsari laittoi minulle viestiä, että on ihastunut minuun. En oikein osannut kommentoida siihen mitenkään. Illalla lähdin Entisen luokse. Oli jälleen oikein kivaa, mutta aamulla hän käyttäytyi inhottavasti. Kun heräämme, hän jaksaa muutaman tunnin olla mukava ja sen jälkeen on ilkeä ja lähtee viemään minut kotiin. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että häntä pelottaa se, kuinka mukavaa meillä oikeasti on yhdessä. Lisäksi hän on ehkä uudenlaisen tilanteen edessä, kun minä en enää pidä häneen yhteyttä ja hän silti soittelee minua luokseen. Ennen tilanne oli toisin päin. Olen itseasiassa tyytyväinen näin. Vaikka eilen minulla oli niin suuri tarve ja halu päästä hänen viereensä. Heräilin koko ajan yöllä, samalla tavalla, kun heräilin ennen odottaessani hänen soittoa baarin mennessä kiinni. Nyt tein sitä ilmeisesti alitajuisesti.

Näin Entisestä unta. Hän halusi kanssani lapsen ja jouduimme menemään keinohedelmöitykseen. Se alkoikin muodostua vatsassani heti seuraavana päivänä ja soitin innoissani Entiselle. Hän oli kuitenkin jonkun tytön tykönä. Suutuin ja löin luurin korvaan. Kun soitin uudestaan, tämä tyttö vastasi ja hän kuulosti hyvin käheältä. Hän haukkui minut. Sen jälkeen menin kauppaan ja näin siellä Entisen ja tämän uuden tytön. Haukuin sen uuden tytön. Menin kaupasta Entiseni vanhempien ja ystävien kanssa mökille. Kerroin siellä Salkkareista tutulle Maaritille raskaudestani. Ulkona oli pihamökki josta lähdin hakemaan jotain. Siellä soi puhelin jossa oli sama soittoääni, kuin Entiselläni. Ja Entinen nukkui sängyssä siinä vieressä. Soittaja oli Entisen entinen. Hän oli pihalla. Yhtäkkiä Entinen sanoikin haluavansa olla minun kanssa, eikä kenenkään muun. Muuta unesta en sitten muista. Jotkut unentulkitsijat voisivat nyt kertoa mitä tuo tarkoittaa.

Tuo uni tuntui erityisen pahalta, sillä siinä oli jotain samaa tuntua, kuin oikeissa tapahtumissa. Olimme Entisen kanssa olleet yhdessä 9kk ja päätimme hieman miettiä juttuamme uusiksi. Minä lähdin Äitin ja Petrin tykö etelään. Perjantaina hän soitti minulle ja sanoi kaipaavansa. Eikä halunnut, että päätämme juttua. Lauantai-iltana sama juttu. Puhuimme puhelimessa ja päätimme jatkaa seurustelua. Entinen sanoi soittavansa, kun pääsee kotiin, mutta soittoa ei kuulunut. Soitin hänelle ja puhelimeen vastasi Piia. Sanoi Entisen menneen vessaan ja jättäneen puhelimen hänelle. En tuntenut ketään Piiaa ja tiesin tasan tarkkaan, ettei Entinen jätä puhelintaan kenellekään. Siitä alkoi sitten yöllinen puhelinrumba jossa Entinen ilmoitti, ettemme ole yhdessä ja hän menee tämän Piian kanssa samaan paikkaan yöksi. Entinen oli todella humalassa ja oli ahdistava tunne kun en saanut sitä tajuamaan, että se tekee virheen. Ja kun itse oli niin kaukana, ei voinut mennä sen tykö ja sanoa mitään. Itkin ja huusin, äiti heräs ja sanoi, ettei niistä kannata välittää, asian pitäisi antaa olla. Soitin vielä useita kertoja ja Piia haukkui minut. Entinen kysyi, mitä asiaa minulla oli ja Piia huusi takaa, että ainahan ne haluaa tässä tilanteessa valehdella, että on raskaana tai jotain. En saanut nukutuksi ja aamulla ensimmäisenä soitin Entiselle. Puhelimeen vastasi edelleen Piia. Soitin myös Entisen äidille, joka sanoi, että Entinen oli ottanut meidän "asioiden miettimisen" kovinkin raskaasti ja oli ollut todella humalassa lauantaina. Niin humalassa, että jo viideltä päivällä hänen olisi pitänyt mennä kotiin. Se tieto helpotti minua jonkin verran, mutta onko sillä humalalla oikeasti edes väliä?

Junamatka kotiin meni tuskaisissa merkeissä. Yritin ottaa Entiseen yhteyttä, mutta hän ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin. Olin hyvin ahdistunut. Entisen äiti soitti minulle jossain vaiheessa ja sanoi, ettei Entinen ollut uskaltautunut näyttäytyä siellä. Oli mennyt kaverilleen. Vihdoin ja viimein Entinen soitti, kummatkaan ei silti osanneet sanoa oikein mitään. Puhelu oli aika piinaava. En tiennyt olenko vihainen, surullinen vai mitä olen. Maanantaina oli työpäivä ja tiesin, että en selviä siitä jos en saa olla Entisen kanssa yötä. Mietin vain yksin asioita. Siispä pyysin Entisen hakemaan minut juna-asemalta ja tulemaan kanssani kotiin. Nukuimme vierekkäin, hän sanoi, että siinä on maailman paras paikka. Emme tainneet puhua edellisen illan tapahtumista sinä iltana. Emmekä myöhemminkään. Joskus humalassa riidellessä.

Olipa ahdistava palata tuohon. Eikä se asia miettimisellä ja puimalla katoa eikä sen aiheuttamat jäljet minussa. On ikävä huomata, kuinka Entinen teki minusta ihmisen, joka ei osaa luottaa.

Olen kuunnellut lähes taukoamatta Haloo Helsinki!-bändin kappaletta Rakkauden jälkeen.

Jos kaadut katuojaan, en juokse sua pois nostamaan
Jos joku mua riepottaa, käännät pään, et ole huomaavinaan
Jälkeenpäin kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin kurkottaa puukkoa pois selästään
Ei kummankaan elämään toinen voi puuttua mitenkään
Jos se on päivänselvää, miks susta unia vielä nään
Miksi mä niitä nään, sä tuut niihin hymyilemään
Nukkumaan peittelemään, miksi mä niitä nään

Tulipa pitkä päivitys, mutta oli tarve saada avautua.

Maailma avautuu osaajille

Olen luullakseni reipas. Olen istunut neljä tuntia koululla tehden syksyn ensimmäistä esseetä. Siinä mielessä en ole ollut reipas, että esseen tekoon on ollut aikaa useita viikkoja ja itse aloitin sen tekemisen eilen illalla yhdentoista aikoihin. Tänään oli siis palautuspäivä.

Viikonloppu sujui selvissä merkeissä. Olen oikeastaan aika iloinen siitä, että en ole juonut. Ei turhaa krapulapäivää, vaikka sunnuntai menikin vain nukkuessa. Perjantaina oli kavereitteni keikka kantispaikassa joten raahauduin sinne. Oli mukavaa ja päädyin hieman pussailemaan entisen ihastukseni kanssa, josta on tullut ehkä nykyinenkin ihastus tässä parin viikon aikana. Hän on ollut minua kohtaan todella mukava ja koska yleensä elättelen helposti toiveita, elättelen nytkin. Mutta on kiva kun saa tykätä jostain. Perjantaina yöllä kun kotiuduin, Entinen soitti minulle. Olisi tahtonut minut luokseen, mutta kieltäydyin! Hän soitti vielä uudestaan, mutta kieltäydyin jälleen! Olisin voinut hyppiä tasajalkaa, koska olin niin innoissani siitä, että vihdoin en antanut hänelle periksi. Lauantaina aamulla menin hoitamaan pikkupoikia ja mietin innoissani kuinka saan sanoa kaikille vihdoin viimein siitä, että olen osannut sanoa Entiselle ei.

Tuli lauantai-ilta. Siivoilin ja tiskasin. Olin luvannut lähtä kantispaikkaan, koska siellä oli jälleen kavereitteni keikka. En olisi millään jaksanut lähtä, mutta jokin minut sai kuitenkin liikkeelle. Kantispaikassa oli mukavaa, näin Ihastustanikin. Puhuimme hetken, mutta hänellä näytti olevan muuta vientiä. Eräs tyyppi pyysi minua luokseen yöksi, mutta en mennyt. Hän on sellainen jokakerran sutina. Ei mitään sen kummempaa. Lähdin sitten bilepaikkaan vain katsomaan ketä siellä on. Ehkä suurin syy oli Ihastus. Törmäsin kuitenkin Entiseen ja jokin jumitti minut hänen kanssaan juttelemaan. Yritin monta kertaa irtautua tilanteesta, koska tiesin mihin se saattaisi johtaa. Silti en saanut jalkojani liikkumaan. Istuuduimme juttelemaan ja hänen entisensä (se jota hän petti kanssani) hermostui. Tämä tyttö on nyt samassa tilanteessa, kuin minä olin pari vuotta sitten. Emme olleet yhdessä Entisen kanssa, silti vietimme aikaa yhdessä ja hän oli samalla muiden kanssa. Minä en voinut sietää sitä. Nyt tunnistin saman tilanteen, onneksi tyttö en ollut tällä kertaa minä.

Entinen puhui tytölle sillä tavalla, että huomasin heidän olevan todellakin finaalissa. Niin törkeää kielenkäyttöä en minä enää suvaitse. Olen siinä mielessä aikuistunut ja huomannut, ettei minun tarvitse kestää kaikkea. Päätimme puhelun jälkeen lähteä käveleskelemän, samalla juttelemaan. Kiertelimme kaupunkia ja päädyimme siihen tulokseen, että minä menen Entiselle yöksi. Jossain vaiheessa huomasin sen olevan virhe ja päätin mennä yksin kotiin. Kun Entisen jalat alkoivat kulkea kohti bilepaikkaa, tajusin sen olevan ehkä menossa hakemaan sitä tyttöä luokseen. Jotakin kolahti ja huusin Entisen takaisin. Sitten lähdimme hänen luokseen. Oli mukavaa, hyvinkin ihanaa. Mutta helpottavalla tavalla, huomaan entistä enemmän, ettei meillä ole enää mitään välillämme. On vain kiva joskus olla toisen kanssa. Hassua huomata, että edes ne piirteet mitä etsin muissa miehissä, ei enää Entisessä tunnu niin ihanilta. Hän on menettämässä hohdokkuuttaan. Hän oli joskus elämässäni jalustalla, ei enää. Olisin eilen voinut varmasti kirjoittaa jonkinlaisen ylistyslaulun itsenäistymiselle ja irti päästämiselle. Eilen se tuntui hyvin helpolta. Ja se tuntuu hienolta, että tunnen nyt voivani mennä turvallisin mielin Entisen tykö läheisyyttä hakemaan. Hän ei enää ikinä tule olemaan minulle se, jota haen.

Opintotuki tuli tänään, salikortin jälkeen rahaa jää käytettäväksi 17 euroa. Minusta se oli oikein positiivista. Voin jopa käydä tänään kaupassa ostamassa ruokaa! Sinne ne rahat sitten menevätkin. Soitin tänään perintätoimistoon, josko voisin maksaa laskuni kahdessa erässä ja se sopi. Tiesinkin, että se sopii. Minusta on tullut laskujen maksun ekspertti, tai siis maksun venyttämisen ekspertti. Osaan keinotella hyvin itselleni lisäaikaa. Ainoastaan 150 euron pikavippi kolkuttaa mielessä. Eräpäivä 11.10. En ole ikinä ennen ollut pikavippiasiakkaana, enkä tiedä millainen käytäntö heillä on. Ehkä saan kuitenkin asiat hoidettua. Hyvä minä. Nyt kaupan kautta kotiin.

Kehitysuutiset

Edelleenkään netti ei toimi kotona. Syynä laskujen maksamattomuus. Olen saanut itseni melkoisiin vaikeuksiin laskujen kanssa. Sama tilanne oli viime vuonna. Silloin hain sosiaalista luototusta ja sainkin. Keräsin kaikki maksamattomat laskut siihen ja niistä koottiin sitten yksi velka jota makselen kaupungille. Nyt en sitä voi saada, itseasiassa yksi maksamattomista laskuista on juuri sosiaalisen luototuksen lyhennys. Onneksi niitä ei ole enää kuin pari kuukautta, on se 43 euroa opiskelijalle iso summa maksaa joka kuukausi. Sen lisäksi puhelinlaskut ja nettilaskut. Ehkäpä tämä vielä tästä. Kuluta rahasi nyt viisaasti.

Mitään muuta minulle ei oikeastaan kuulu. Kävin viime viikonloppuna kurssilla jossa sain valmiudet toimia vapaaehtoistyössä maahanmuuttajien kanssa. Toisaalta kädet ovat täynnä kv-opiskelijoiden kanssa puuhailusta, niin taitaa jäädä muut työt vähemmälle. Ryhdy mukaan ystävätoimintaan.

Itseasiassa puuhailut kv-opiskelijoiden kanssa ovat olleet sen suuntaisia, että lauantaina kävin yhden pojan tykönä ja päädyimme hieman suutelemaan, mutta ei mitään sen enempää. Hän on halunnut siitä lähtien innoissaan nähdä minua, mutta sanoin, että ollaan pelkästään ystäviä. On hankalaa, kun kulttuuriset erot johtavat siihen, että he kiirehtivät minun mielestäni ja haluavat heti, että seurustellaan. Minusta se on ahdistavaa. Älä anna Kv-opiskelijamiesten kuvitella liikoja, tai älä edes anna niille aihetta. Pysy heidän kanssaan ystävätasolla.

Odottelen tässä edelleen tuloksia testeistä. Aikani kuluksi olen maalaillut mieleeni kamalia uhkakuvia niin HIVistä, kuin hepatiiteistäkin. Toivottavasti pelkoni osoittuu aiheettomaksi. En edes usko minulla olevan mitään edellä mainituista. Silti minulla on taipumusta luulla pahinta. Monia asioita kun pohtii yksin päässä, on ihan varma, että itselle tapahtuu se kaikkein pahin. Milloin luulen minulla olevan syöpä, milloin olen raskaana. Että sellaista täällä. Lopeta turha hermoilu ja käytä kondomia.

Ärsyttää, kun kotona hengaillessa tulee paljon kirjoittamisen aihetta, mutta en jaksa sitten kuitenkaan mitään näppäillä kotona. Sitten kun pääsen koulun koneelle, pää on tyhjä. Maksa se nettilasku, että voit kotonakin surffailla.

Kävin tosiaan viime viikon ahkerasti salilla. Olin oikein tyytyväinen itseeni ja motivaatiooni kuntoilemisen suhteen. Nyt on sitten reisi ja jalkapöytä sen verran kipeänä, että ei puhettakaan salille menemisestä. Sievät housut saavat vieläkin odottaa laihtumista. Älä keksi tekosyitä, voit ihan hyvin käydä vaikka lenkillä jos pumppi tuntuu liian rankalta.