Asioita pohdiskellessani tulin siihen tulokseen, että tarvitsen kipeästi apua. Apua laihduttamisessa. En minä vain saa aikaiseksi mitään ilman kunnon neuvoja ja jotain mikä motivoisi minut uusiin mittoihin. Vaikka kipeästi haluaisin katsella itseäni peilistä pari kymmentä kiloa hoikempana, en saa mitään aikaiseksi. Siirrän laihduttamisen alkua aina seuraavaan päivään ja sillä keinolla saan anteeksi jokapäiväisen repsahtamisen. Eilinen pitsa, tänään suklaalevy ja rasvaisia pasteijoita. Kuntopyörään ripustin vaatteita kuivumaan. Hyötykäyttöä. Sohvalla röhnöttäessä mietin miten huomenna sen oikeasti aloitan. Onhan sentään heinäkuun 1. päivä ja silloin on hyvä aloittaa. Ihan kuin nyt maanantaina, viikon alku, ihan kuin viime maanantainakin. Mitään en silti saa aikaiseksi. Minulta puuttuu täysin itsekuri. Minulta löytyvät sadat liian pienet housut joihin voisin vannoa mahtuvani tietyn ajan kuluessa, eikö ihmiset käytä sitä motivoimaan? Toisaalta jokin Feng Shui-juttu kertoi sen vain estävän laihduttamista. Vanhojen vaatteiden vuoksi ei pääse irti jostain menneestä ja samalla se vaikeuttaa kilojen lähtemistä. Uudistuisin kilojen lähtemisen myötä ja samalla minulla tulisi olla uudet housut. Tiedä sitten.
Eksyin lauantaina nestepitoisten grillijuhlien päätteeksi Mr. Grooven luokse yöksi. Kävelin jälleen aamuauringon paistaessa. Kävelin paljain varpain hyvin hitaasti sillä halusin nauttia kauniista ilmasta. Mr. Grooven tykönä juttelimme ja harrastimme onnistuneesti seksiä. Nukahdin melkein heti sen jälkeen ja heräsin joskus yhdeksän jälkeen. Menin yläkertaan ja kuulin Mr. Grooven tyttären sanovan, että E varmaan tuli käymään. Hän tuli heti katsomaan minua. Istuskelin hetken aikaa ja Mr. Groove lähti viemään minut kotiin. Olisin halunnut jäädä vain sänkyyn makaamaan, mutta olin luvannut lähteä käymään mummoni luona.
Ilta kului Mr. Grooven pommittaessa viesteillä ja puheluilla. Hän on epäilyttävän innokas. Katsoin jalkapalloa veljeni kanssa, VIVA ESPAÑA! Pelin viimeisillä minuuteilla sain jälleen puhelun joka lopulta kesti pitkästi yli tunnin. Alan ahdistua. Tänään olen ollut hyvin helpottunein ja rauhallisin fiiliksin, sillä en koko päivänä kuullut Mr. Groovesta mitään kunnes kello alkoi lähennellä kahdeksaa ja puhelin piippasi. Minulla ei ole häntä ikävä päivän mittaan eikä minulla ole tarvetta laittaa hänelle viestiä. Pitäisi lopettaa koko juttu.
Huomenna minulla on siivouspäivä. Siivous on minulle yhtä hankalaa kuin laihdutuskin. Haaveilen siitä päivät, mutta en todellisuudessa saa mitään aikaiseksi. Laihdutuksen suhteen minulla on nyt hyvä olo, sillä olen oksentanut kaiken päivän aikana syödyn pois. Paremmaksi olon tekee se, että tunnen kuinka vatsalihakseni ovat tehneet samalla töitä. Sairasta.
Rakastan asuntoani tällä hetkellä. Makuuhuoneessa istuskellessani nään koko ajan auringon laskevan. Se värjää koko huoneen punaiseksi etenkin viininpunaisten valoverhojen ansiosta. Itkin hetkeä aiemmin ihan vain tämän hetken takia. Minulla on haikea mieli, mutta en tiedä mistä. Osaksi siitä, että elämäni ei ole ollenkaan sitä millaista sen haluaisin olevan, mutta toisaalta en edes tiedä mitä sen pitäisi olla. Olen hyvin hukassa henkisesti.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
perjantai 27. kesäkuuta 2008
Leave Right Now
Minkä ikäisenä ihmisen tulisi tajuta, että ei ole ok vehtailla kaikkien vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa miten sattuu?!
Minun on ainakin vaikea hillitä omaa käytöstäni sen suhteen. Olen ihan teinistä asti harrastanut sellaista miesten suurkulutusta ja samainen vaihde on jäänyt päälle vieläkin. Huomasin sen taas eilen kun ystäväni kanssa lähdimme hetken mielijohteesta juhlimaan. Oli meillä ihan hyvä syykin, sillä hänet oli valittu opiskelemaan yliopistoon, joten halusimme juhlistaa sitä. Alkuilta kantispaikassa meni oikein mainiosti ja meillä oli hyvinkin hauskaa. Siirryimme sitten kunnon bilepaikkaan missä olikin enemmän porukkaa. Törmäsin entiseeni ja kun istuin samaan pöytään, hän poistui paikalta. Ainoa ikävä asia illan aikana oli hänen käytöksensä ja etenkin se, että hän kuherteli toisen entisensä kanssa edessäni.
Näin Mikon ja menin hänelle juttelemaan. Hänen tuttavallinen tervehdyksensä oli "mitä pygmi" joka sai minut täysin heltymään hänelle. Illan aikana olin hyvin paljon hänen kanssaan ja meillä oli mukavaa. Tanssin illan hitaatkin hänen kanssaan. Saatoin kyllä hieman pussailla erään toisenkin Mikon kanssa. Tämä oli jokin selittämätön tapahtuma, mutta oli minulla hauskaa. Baarin mennessä kiinni, lähdimme Mikon kanssa ruokapaikkaan. Sanoin käyväni kotona, mutta lähdinkin saman tien kävelemään Mr. Grooven luokse. Vettä satoi kaatamalla ja tiesin Mr. Grooven olevan nukkumassa. Se ei minua estänyt vaan olin päättänyt nähdä hänet. Noin 1,5 km sateessa talsimisen jälkeen olin hänen talollaan puhelimen akku tyhjänä. Tiesin, että on hänen vuoronsa pitää hänen tyttöään enkä viitsinyt viiden aikoihin soitella ovikelloa. Neuvokkaana tyttönä olin kuitenkin ottanut laturin mukaan ja etsin ulkoseinästä pistokkeen. Mr. Groove oli kuitenkin kuullut rymistelyni ja tuli ovelle. Oli kuullut kuulemma myös hihittelyni terassilla. Hän aukaisi minulle oven ja menimme takan eteen lämmittelemään. Aivan kuin olisin ollut kotonani, riisuin vaatteet ja menin peiton alle makoilemaan. Kulutimme jälleen koko yön jutellen kaikenlaista. Oli mukavaa. Seksin harrastaminen kuului myös tehtyjen asioiden listaan, mutta kerroin Mr. Groovelle mitä mieltä asiasta olen. Hän oli oikein ymmärtäväinen ja sanoi odottavansa minua.
Aamulla olin lähtemäisilläni, sillä en ole hänen tytärtään ennen nähnyt ja onhan se vähän outoa, että vieras nainen keikkuu heillä heti aamutuimaan. Mr. Groove herätteli tyttärensä ja käski tulla katsomaan kuka oli tullut aamukahville. En muista millon olisin ollut niin jännittyneessä tilanteessa sillä en tiennyt miten olla. Tyttökin kyllä ujosteli alkuun melko paljon. Ajan kanssa hän kuitenkin tykästyi minuun ja oli oikein suloinen. "Iskä, miks sää oot noin lähellä E:tä?, iskä miks tää sänky on näin myllerretty?" Oli hassua. Luimme kirjaa ja leikimme piilosta. Mutta oli kyllä kummallinen aamu. Ja ahdistavakin jollain tavalla. En minä halua heidän kuvioitansa sekoittaa ja kun en edes tiedä mitä Mr. Groovesta haluan, lapseen tutustuminen on ehkä todellakin virhe. Jos pystyisin, lopettaisin koko jutun tähän. En vain tiedä miten. Ja kun toisaalta haluan tätä.
Uskon myös, että Mr. Groove ja Mikko ovat molemmat minulle vain väliaikaista korviketta jollenkin, jonka tulen löytämään myöhemmin. Kummassakaan ei ole samanlaista kipinää mikä oli minun ja entiseni välillä. Sen saman tunteen haluaisin kokea vielä uudestaan. Ja koenkin!
Minun on ainakin vaikea hillitä omaa käytöstäni sen suhteen. Olen ihan teinistä asti harrastanut sellaista miesten suurkulutusta ja samainen vaihde on jäänyt päälle vieläkin. Huomasin sen taas eilen kun ystäväni kanssa lähdimme hetken mielijohteesta juhlimaan. Oli meillä ihan hyvä syykin, sillä hänet oli valittu opiskelemaan yliopistoon, joten halusimme juhlistaa sitä. Alkuilta kantispaikassa meni oikein mainiosti ja meillä oli hyvinkin hauskaa. Siirryimme sitten kunnon bilepaikkaan missä olikin enemmän porukkaa. Törmäsin entiseeni ja kun istuin samaan pöytään, hän poistui paikalta. Ainoa ikävä asia illan aikana oli hänen käytöksensä ja etenkin se, että hän kuherteli toisen entisensä kanssa edessäni.
Näin Mikon ja menin hänelle juttelemaan. Hänen tuttavallinen tervehdyksensä oli "mitä pygmi" joka sai minut täysin heltymään hänelle. Illan aikana olin hyvin paljon hänen kanssaan ja meillä oli mukavaa. Tanssin illan hitaatkin hänen kanssaan. Saatoin kyllä hieman pussailla erään toisenkin Mikon kanssa. Tämä oli jokin selittämätön tapahtuma, mutta oli minulla hauskaa. Baarin mennessä kiinni, lähdimme Mikon kanssa ruokapaikkaan. Sanoin käyväni kotona, mutta lähdinkin saman tien kävelemään Mr. Grooven luokse. Vettä satoi kaatamalla ja tiesin Mr. Grooven olevan nukkumassa. Se ei minua estänyt vaan olin päättänyt nähdä hänet. Noin 1,5 km sateessa talsimisen jälkeen olin hänen talollaan puhelimen akku tyhjänä. Tiesin, että on hänen vuoronsa pitää hänen tyttöään enkä viitsinyt viiden aikoihin soitella ovikelloa. Neuvokkaana tyttönä olin kuitenkin ottanut laturin mukaan ja etsin ulkoseinästä pistokkeen. Mr. Groove oli kuitenkin kuullut rymistelyni ja tuli ovelle. Oli kuullut kuulemma myös hihittelyni terassilla. Hän aukaisi minulle oven ja menimme takan eteen lämmittelemään. Aivan kuin olisin ollut kotonani, riisuin vaatteet ja menin peiton alle makoilemaan. Kulutimme jälleen koko yön jutellen kaikenlaista. Oli mukavaa. Seksin harrastaminen kuului myös tehtyjen asioiden listaan, mutta kerroin Mr. Groovelle mitä mieltä asiasta olen. Hän oli oikein ymmärtäväinen ja sanoi odottavansa minua.
Aamulla olin lähtemäisilläni, sillä en ole hänen tytärtään ennen nähnyt ja onhan se vähän outoa, että vieras nainen keikkuu heillä heti aamutuimaan. Mr. Groove herätteli tyttärensä ja käski tulla katsomaan kuka oli tullut aamukahville. En muista millon olisin ollut niin jännittyneessä tilanteessa sillä en tiennyt miten olla. Tyttökin kyllä ujosteli alkuun melko paljon. Ajan kanssa hän kuitenkin tykästyi minuun ja oli oikein suloinen. "Iskä, miks sää oot noin lähellä E:tä?, iskä miks tää sänky on näin myllerretty?" Oli hassua. Luimme kirjaa ja leikimme piilosta. Mutta oli kyllä kummallinen aamu. Ja ahdistavakin jollain tavalla. En minä halua heidän kuvioitansa sekoittaa ja kun en edes tiedä mitä Mr. Groovesta haluan, lapseen tutustuminen on ehkä todellakin virhe. Jos pystyisin, lopettaisin koko jutun tähän. En vain tiedä miten. Ja kun toisaalta haluan tätä.
Uskon myös, että Mr. Groove ja Mikko ovat molemmat minulle vain väliaikaista korviketta jollenkin, jonka tulen löytämään myöhemmin. Kummassakaan ei ole samanlaista kipinää mikä oli minun ja entiseni välillä. Sen saman tunteen haluaisin kokea vielä uudestaan. Ja koenkin!
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Liikaa
Olin eilen Mr. Grooven tykönä. Päätin olla olematta liian hankala ja suostuin hänen pyyntöönsä, josko voisimme nähdä. Hän tuli hakemaan minut illalla ja menimme hänen tykö. Oli hassu tunne, kun molempia jännitti. Mutta oli ihanaa. Ei siitä pääse mihinkään, että toisen ihmisen vieressä on paras olla. Makoiltiin sohvalla ja juteltiin kolmeen asti aamuyöllä. Sitten se vei mut kotiin. Olisin kyllä halunnut jäädä sinne yöksi, mutta en halunnu ku kuorsaan. Ehkä järkevin syy ikinä.
Emme myöskään harrastaneet seksiä, mikä olisi kyllä ollut sekin varmasti ihanaa. Minulla on vain nykyään pieni ongelma seksin harrastamisen suhteen. Mitä tutumpi ihminen, sitä vaikeampi minun on sitä hänen kanssaan tehdä. Ja varsinkin silloin, jos tunnen ihmistä kohtaan jotain. Tätä ei tosin tapahtunut entiseni kanssa. Sen jälkeen kun olimme eronneet, meillä oli 1,5 vuoden ajan pelkkä seksisuhde. Hänen kanssaan minun on täysin luonnollista harrastaa seksiä. Kaikki hänen jälkeensä olleet, ovat olleetkin sitten paljon ongelmallisimpia tapahtumia. Saatan ajautua seksin harrastamiseen, mutta tehdä typerimmän asian ja vetäytyä tilanteesta pois. Jos tietäisin, että akti kestäisi vain vähän aikaa, voisin kuvitella harrastavani seksiä, mutta en mitään sen pidempää.
Tämä on todella ikävä ongelma sillä pidän tai ainakin olen pitänyt seksin harrastamisesta. Joskus saatoin kuluttaa koko päivän sängyssä entiseni kanssa ja harrastaa seksiä. Eilen Mr. Grooven kanssa halusin todella hänen kanssaan olla, mutta jotenkin en pysty siihen. Tiedän, että voisin sanoa tästä hänelle ja uskon hänen ymmärtävän, mutta jotenkin se on liian hankalaa. Ja ongelmia aiheuttaa myös se, että haluan harrastaa seksiä ja teenkin sen sitten mielelläni jonkun tuntemattomamman ihmisen kanssa. Mikon kanssa olisin voinut sen helpostikin tehdä juhannuksena. En tiedä miksi tämän pitää olla niin hankalaa.
Mutta nyt oon ihan varma, että Mr. Groove on tosissaan minun kanssani. Olimme eilen molemmat selvin päin ja nyt hän tietää millainen oikeasti olen. Silti hän tänään laittoi minulle heti aamulla viestiä. Ei hyvä.
Emme myöskään harrastaneet seksiä, mikä olisi kyllä ollut sekin varmasti ihanaa. Minulla on vain nykyään pieni ongelma seksin harrastamisen suhteen. Mitä tutumpi ihminen, sitä vaikeampi minun on sitä hänen kanssaan tehdä. Ja varsinkin silloin, jos tunnen ihmistä kohtaan jotain. Tätä ei tosin tapahtunut entiseni kanssa. Sen jälkeen kun olimme eronneet, meillä oli 1,5 vuoden ajan pelkkä seksisuhde. Hänen kanssaan minun on täysin luonnollista harrastaa seksiä. Kaikki hänen jälkeensä olleet, ovat olleetkin sitten paljon ongelmallisimpia tapahtumia. Saatan ajautua seksin harrastamiseen, mutta tehdä typerimmän asian ja vetäytyä tilanteesta pois. Jos tietäisin, että akti kestäisi vain vähän aikaa, voisin kuvitella harrastavani seksiä, mutta en mitään sen pidempää.
Tämä on todella ikävä ongelma sillä pidän tai ainakin olen pitänyt seksin harrastamisesta. Joskus saatoin kuluttaa koko päivän sängyssä entiseni kanssa ja harrastaa seksiä. Eilen Mr. Grooven kanssa halusin todella hänen kanssaan olla, mutta jotenkin en pysty siihen. Tiedän, että voisin sanoa tästä hänelle ja uskon hänen ymmärtävän, mutta jotenkin se on liian hankalaa. Ja ongelmia aiheuttaa myös se, että haluan harrastaa seksiä ja teenkin sen sitten mielelläni jonkun tuntemattomamman ihmisen kanssa. Mikon kanssa olisin voinut sen helpostikin tehdä juhannuksena. En tiedä miksi tämän pitää olla niin hankalaa.
Mutta nyt oon ihan varma, että Mr. Groove on tosissaan minun kanssani. Olimme eilen molemmat selvin päin ja nyt hän tietää millainen oikeasti olen. Silti hän tänään laittoi minulle heti aamulla viestiä. Ei hyvä.
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Suunniteltu ongelma
Nyt sen sanon toista kertaa, minulla on bulimia. Sanoin sen ensimmäisenä entiselle poikaystävälleni, mutta hän ei välittänyt asiasta sen enempää.
Kaikki alkoi siitä, kun minulla jatkui pitkään oksentelukierre jonka syy selvisi vasta vuoden kärsittyäni. Mahahaava, helikobakteeri ja refluksitauti. Kahdesta edellisestä mitä ilmeisemminkin olen parantunut, mutta oksentelu on jäänyt. Joskus en tee sitä tahallani, mutta oksennan yleensä syötyäni. Saan tämän kuriin kun olen jossain vieraitten tykönä, mutta kotona teen sitä jatkuvasti. Sillä, etten tee sitä tahallani, tarkoitan niitä kertoja, kun olen syönyt jotain minkä vuoksi refluksitaudin sivuoireena oksennan oloni helpotukseksi. Mutta jäin koukkuun oksentamiseen, kun huomasin sen olevan keino välttää lihomista. Olen antanut itselleni luvan oksentaa, koska sehän voisi periaatteessa kuulua refluksitautiin. Ei tosin kovin normaalissa määrin. Olen kovinkin huono sanomaan itselleni ei kaikkien herkkujen edessä ja niitä on mukava syödä, kun tietää, että ne voi oksentaa kohta pois eikä rasva jää imeytymään kehooni. Siinä vaiheessa huomasin, että kyse ei enää ole pelkästä huonon olon oksentelusta, kun kävin tarkistamassa ruoansulatuskuviosta missä vaiheessa olisi järkevintä oksentaa ja milloin saan varmasti kaiken ulos.
Olen miettinyt, että tästä pitäisi kertoa jollekin, mutta sitten tajuan, etten haluakaan, koska ihmiset saattaisivat tehdä asialle jotain. Silloinhan en enää voisi oksentaa ja hallita painoani sillä keinoin. Kun menen äidin luokse, saatan syödä sipsiä ja valitella sen jälkeen huonoa oloani. Kerron joka kerta saman tarinan, kuinka rasvaisesta ja mausteisesta tulee minulle väistämättä paha olo ja minun täytyy oksentaa.
Toisaalta ihannoin tätä, että pystyn hallitsemaan elämääni ainakin jollakin keinoin. Kun pystyn oksentamaan syödyt ruoat pois, tuntuu kuin elämä olisi minun käsissäni ja minä päätän mitä minulle tapahtuu. Siitä tulee uskomattoman hyvä tunne. Ainoa asia, mitä tässä pelkään on hampaiden meneminen. Pelkään menettäväni ne ennen aikojaan, mutta edes se ei ole niin suuri pelko, että lopettaisin oksentelun. Leikkasin itselleni jääkaapin oveen kuvan Karolina Kurkovasta ja hänen kauniista jaloistaan. Ne olivat jotain uskomattoman sievää. En ikinä pääse sellaisiin mittoihin, mutta saapahan ainakin haaveilla.
Pitkästä aikaa nukuin sikeästi ja hyvin. Syy löytyi siitä, että näin ihanaa unta entisestä poikaystävästäni. Myönnettäköön, etten ole hänestä vielä päässyt yli. Aikaa on kulunut jo huomattavasti, mutta vaikeaa se silti on.
Kaikki alkoi siitä, kun minulla jatkui pitkään oksentelukierre jonka syy selvisi vasta vuoden kärsittyäni. Mahahaava, helikobakteeri ja refluksitauti. Kahdesta edellisestä mitä ilmeisemminkin olen parantunut, mutta oksentelu on jäänyt. Joskus en tee sitä tahallani, mutta oksennan yleensä syötyäni. Saan tämän kuriin kun olen jossain vieraitten tykönä, mutta kotona teen sitä jatkuvasti. Sillä, etten tee sitä tahallani, tarkoitan niitä kertoja, kun olen syönyt jotain minkä vuoksi refluksitaudin sivuoireena oksennan oloni helpotukseksi. Mutta jäin koukkuun oksentamiseen, kun huomasin sen olevan keino välttää lihomista. Olen antanut itselleni luvan oksentaa, koska sehän voisi periaatteessa kuulua refluksitautiin. Ei tosin kovin normaalissa määrin. Olen kovinkin huono sanomaan itselleni ei kaikkien herkkujen edessä ja niitä on mukava syödä, kun tietää, että ne voi oksentaa kohta pois eikä rasva jää imeytymään kehooni. Siinä vaiheessa huomasin, että kyse ei enää ole pelkästä huonon olon oksentelusta, kun kävin tarkistamassa ruoansulatuskuviosta missä vaiheessa olisi järkevintä oksentaa ja milloin saan varmasti kaiken ulos.
Olen miettinyt, että tästä pitäisi kertoa jollekin, mutta sitten tajuan, etten haluakaan, koska ihmiset saattaisivat tehdä asialle jotain. Silloinhan en enää voisi oksentaa ja hallita painoani sillä keinoin. Kun menen äidin luokse, saatan syödä sipsiä ja valitella sen jälkeen huonoa oloani. Kerron joka kerta saman tarinan, kuinka rasvaisesta ja mausteisesta tulee minulle väistämättä paha olo ja minun täytyy oksentaa.
Toisaalta ihannoin tätä, että pystyn hallitsemaan elämääni ainakin jollakin keinoin. Kun pystyn oksentamaan syödyt ruoat pois, tuntuu kuin elämä olisi minun käsissäni ja minä päätän mitä minulle tapahtuu. Siitä tulee uskomattoman hyvä tunne. Ainoa asia, mitä tässä pelkään on hampaiden meneminen. Pelkään menettäväni ne ennen aikojaan, mutta edes se ei ole niin suuri pelko, että lopettaisin oksentelun. Leikkasin itselleni jääkaapin oveen kuvan Karolina Kurkovasta ja hänen kauniista jaloistaan. Ne olivat jotain uskomattoman sievää. En ikinä pääse sellaisiin mittoihin, mutta saapahan ainakin haaveilla.
Pitkästä aikaa nukuin sikeästi ja hyvin. Syy löytyi siitä, että näin ihanaa unta entisestä poikaystävästäni. Myönnettäköön, etten ole hänestä vielä päässyt yli. Aikaa on kulunut jo huomattavasti, mutta vaikeaa se silti on.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
Oman elämänsä epäonnistuja
Epäonnistunut yritys. Jälleen. Minulta puuttuu täysin itsekuri. Heräsin kyllä yhdeksän aikoihin, mutta en saanut noustua sängystä vasta kuin lähempänä yhtä.
Lueskelin Elleä ja se sai minut pahalle tuulelle. Kauniita naisia ja täydellisiä vartaloita. Täsmäohjeita löllyville läskeille ja kauniiseen rusketukseen. Takaraivossa jyskytti tarve päästä lenkille, mutta aurinko houkutteli minut vain parvekkeelle asti. Porkkanaöljyä naamaan ja rikkinäiseen BadenBadeniin loikoilemaan. Nyt aurinko on menossa jo pilveen, mutta kerkesin saada pienet rusketusrajat aikaiseksi.
Meillä ei edelleenkään tule lämmintä vettä. Kuinka kaipailenkaan pitkää suihkua, karvojen poistoa ja suihkun jälkeen sävyttävää kosteusvoidetta. Silloin tunnen itseni hehkeäksi eikä muutamat liikakilot haittaa laisinkaan.
Mietin aina aika ajoin silikonien hankkimista. En tiedä kuinka realistisesti kyseistä toimenpidettä harkitsen, mutta rintani eivät ole mitenkään huippupyöreät ja kiinteät jollaiset haluaisin. En ole kuullut niistä vielä mitään negatiivista, mutta kuinka moni miespuolinen henkilö oikeasti sanoo naiselle, että hei sun rinnat on tosi rumat?! Täsmäliikkeet rintalihaksille olisi ehkä järkevämpi askel kohti kauniimpia rintoja. Pyöreitähän niistä ei siltikään saa, mutta kiinteämmät ja enemmän kohollaan olevat. Salille siis.
Lueskelin Elleä ja se sai minut pahalle tuulelle. Kauniita naisia ja täydellisiä vartaloita. Täsmäohjeita löllyville läskeille ja kauniiseen rusketukseen. Takaraivossa jyskytti tarve päästä lenkille, mutta aurinko houkutteli minut vain parvekkeelle asti. Porkkanaöljyä naamaan ja rikkinäiseen BadenBadeniin loikoilemaan. Nyt aurinko on menossa jo pilveen, mutta kerkesin saada pienet rusketusrajat aikaiseksi.
Meillä ei edelleenkään tule lämmintä vettä. Kuinka kaipailenkaan pitkää suihkua, karvojen poistoa ja suihkun jälkeen sävyttävää kosteusvoidetta. Silloin tunnen itseni hehkeäksi eikä muutamat liikakilot haittaa laisinkaan.
Mietin aina aika ajoin silikonien hankkimista. En tiedä kuinka realistisesti kyseistä toimenpidettä harkitsen, mutta rintani eivät ole mitenkään huippupyöreät ja kiinteät jollaiset haluaisin. En ole kuullut niistä vielä mitään negatiivista, mutta kuinka moni miespuolinen henkilö oikeasti sanoo naiselle, että hei sun rinnat on tosi rumat?! Täsmäliikkeet rintalihaksille olisi ehkä järkevämpi askel kohti kauniimpia rintoja. Pyöreitähän niistä ei siltikään saa, mutta kiinteämmät ja enemmän kohollaan olevat. Salille siis.
sunnuntai 22. kesäkuuta 2008
Versus
Olipas melkolailla kummallinen juhannus. Lähdin ilman odotuksia ja se oli ehkä ihan hyvä.
Lähdin kotipaikkakunnalleni aamupäivästä ja aloin ystäväni kanssa heti availemaan juomia. Söimme hyvin ja lauloimme karaokea. Yhdeksän jälkeen siirryimme tuttavapariskunnan tykö jossa pelasimme korttia ja tiedustelimme missä muut mahtaisivat viettää juhannustaan. Edellisvuosien vakiopaikka suljettiin jostain syystä jo puoliltaöin joten emme halunneet mennä sinne. Muutaman kilometrin päässä eräällä tanssipaikalla oli sitten hieman enemmän porukkaa. Maksoimme 12e sisälle, jottai saisimme juoda yhdet siiderit sillä menimme ulkopuolelle kotaan paistamaan makkaraa.
Laitoin illalla Mr. Groovelle viestiä eikä hän siihen vastannut. Laitoin myöhemmin toisen viestin eikä siihenkään kuulunut vastausta. Päätin vielä yhden kerran yrittää, joten soitin hänelle, mutta eipäs hän minulle vastannut. Kehittelin kaikenlaisia mielikuvia päässäni ja ne saivat minut hieman suuttumaan Mr. Groovelle. Soitin sitten miespuoliselle henkilölle nimeltänsä Mikko. Tiesin hänen olevan yön töissä joten ajattelin piristää häntä. Olimmehan keskiviikkona ottaneet hieman lähikontaktia toisiimme jälleen. Jutustelimme hetken jonka jälkeen hänen oli palattava töihinsä. Laitoin hänelle kohta viestiä, josko hän tulisi minut hakemaan kun pääsee töistä puoli kuudelta. Aikoi tulla.
Seuraksemme makkaranpaistoon tuli paljon tuttuja ja mukaan liittyi myös takavuosien suuri ihastukseni. En ole jutellut hänelle vähintäänkään kuuteen vuoteen, mutta nyt ajauduimme tilanteeseen jossa minun oli helppo puhua hänelle. Muut lähtivät edeltä kävelemään taksille, mutta me kiersimme pitemmän kautta ja paljastinpa tälle ihmiselle silloisen suuren ihastumiseni. Tiesin hänen olevan nyt naimisissa ja saavan kohta lapsen, joten en tiedä mitä järkeä tuossa oli. Etenkään sen jälkeen kun hän sanoi, että olisinpa sanonut asiasta silloin, koska asiat voisivat olla nyt ihan toisin. Hän halusi viettää kanssani aikaa ja taksimatkan ajan hän piti minusta kiinni. Olin hölmö, kun annoin hänen tehdä niin. Hänen kysyessä puhelinnumeroani, tajusimme molemmat, ettei siinä ole mitään järkeä. Annoimme asian olla. Näen hänet luultavasti uudestaan heinäkuussa, kotikylämme vuotuisessa kesätapahtumassa. Jännittää.
Mikko soitti neljältä, että onkin jo nyt tulossa hakemaan minua. Olin melko innoissani. Kävimme hakemassa tavarat ystävältäni ja ehdotin uimaan menosta. Mikko vei minut ihanalle paikalle uimaan ja koko tilanne oli ihana. Ainoa huono juttu oli minun löysä ja pullero vartaloni hänen treenattua vartaloaan vasten. Mutta huomenna se alkaa se hemmetin treenaus! Alkaahan?!
Mikko toi minut sitten kotiin ja olisin kyllä kovasti halunnut hänet luokseni yöksi, mutta veljeni oli minun tykönä yötä. Mikkokin olisi tänne halunnut tulla, mutta ehkä se jossain vaiheessa on mahdollista.
Lauantai meni sitten vielä mukavasti juhannusta juhliessa. Mr. Groove ilmoitti pudottaneensa puhelimen kotipihalleen ja löysi sen vasta lauantaina. Olen hyvin epäileväinen tällaisten asioiden suhteen. Miksei tuo olisi vain keksitty asia ja hänellä on ehkä ollut joku toinen. Noh, eihän minut pitäisi hänelle suuttua, itse suutelin toista miestä ilmaan minkäänlaista syyllisyyttä. Sen jälkeen kun Mr. Groove "löysi" puhelimensa, en ole häneltä rauhaa saanutkaan. Viestiä tai soittoa tulee koko ajan. Tässä mielessä Mikko tekee itsestään haluttavamman, koska ei ole niin helposti saatavilla. Minulla ei ole ollut minkäänlaista haastetta Mr. Groovesta ja kaipaan sitä. Lauantaina kun puhuin Mikon kanssa puhelimessa, hän oli tarpeeksi etäinen, mutta myös tarpeeksi ihana pitääkseen kiinnostuksen yllä. Tämä on hankalaa.
Olen lihonut kilon. Ulkonäöllisesti lihonut sata kiloa. Kaikki vuoden aikana saamani lihakset ovat puolen vuoden aikana menettäneet olemassaolonsa ja tilalle on tullut löllyvää läskiä. Olen hyvin pahoillani itselleni siitä. Mutta huomenna! Katson aamulla Serranon perheen ja pyöräilen koko sen ajan!
Lähdin kotipaikkakunnalleni aamupäivästä ja aloin ystäväni kanssa heti availemaan juomia. Söimme hyvin ja lauloimme karaokea. Yhdeksän jälkeen siirryimme tuttavapariskunnan tykö jossa pelasimme korttia ja tiedustelimme missä muut mahtaisivat viettää juhannustaan. Edellisvuosien vakiopaikka suljettiin jostain syystä jo puoliltaöin joten emme halunneet mennä sinne. Muutaman kilometrin päässä eräällä tanssipaikalla oli sitten hieman enemmän porukkaa. Maksoimme 12e sisälle, jottai saisimme juoda yhdet siiderit sillä menimme ulkopuolelle kotaan paistamaan makkaraa.
Laitoin illalla Mr. Groovelle viestiä eikä hän siihen vastannut. Laitoin myöhemmin toisen viestin eikä siihenkään kuulunut vastausta. Päätin vielä yhden kerran yrittää, joten soitin hänelle, mutta eipäs hän minulle vastannut. Kehittelin kaikenlaisia mielikuvia päässäni ja ne saivat minut hieman suuttumaan Mr. Groovelle. Soitin sitten miespuoliselle henkilölle nimeltänsä Mikko. Tiesin hänen olevan yön töissä joten ajattelin piristää häntä. Olimmehan keskiviikkona ottaneet hieman lähikontaktia toisiimme jälleen. Jutustelimme hetken jonka jälkeen hänen oli palattava töihinsä. Laitoin hänelle kohta viestiä, josko hän tulisi minut hakemaan kun pääsee töistä puoli kuudelta. Aikoi tulla.
Seuraksemme makkaranpaistoon tuli paljon tuttuja ja mukaan liittyi myös takavuosien suuri ihastukseni. En ole jutellut hänelle vähintäänkään kuuteen vuoteen, mutta nyt ajauduimme tilanteeseen jossa minun oli helppo puhua hänelle. Muut lähtivät edeltä kävelemään taksille, mutta me kiersimme pitemmän kautta ja paljastinpa tälle ihmiselle silloisen suuren ihastumiseni. Tiesin hänen olevan nyt naimisissa ja saavan kohta lapsen, joten en tiedä mitä järkeä tuossa oli. Etenkään sen jälkeen kun hän sanoi, että olisinpa sanonut asiasta silloin, koska asiat voisivat olla nyt ihan toisin. Hän halusi viettää kanssani aikaa ja taksimatkan ajan hän piti minusta kiinni. Olin hölmö, kun annoin hänen tehdä niin. Hänen kysyessä puhelinnumeroani, tajusimme molemmat, ettei siinä ole mitään järkeä. Annoimme asian olla. Näen hänet luultavasti uudestaan heinäkuussa, kotikylämme vuotuisessa kesätapahtumassa. Jännittää.
Mikko soitti neljältä, että onkin jo nyt tulossa hakemaan minua. Olin melko innoissani. Kävimme hakemassa tavarat ystävältäni ja ehdotin uimaan menosta. Mikko vei minut ihanalle paikalle uimaan ja koko tilanne oli ihana. Ainoa huono juttu oli minun löysä ja pullero vartaloni hänen treenattua vartaloaan vasten. Mutta huomenna se alkaa se hemmetin treenaus! Alkaahan?!
Mikko toi minut sitten kotiin ja olisin kyllä kovasti halunnut hänet luokseni yöksi, mutta veljeni oli minun tykönä yötä. Mikkokin olisi tänne halunnut tulla, mutta ehkä se jossain vaiheessa on mahdollista.
Lauantai meni sitten vielä mukavasti juhannusta juhliessa. Mr. Groove ilmoitti pudottaneensa puhelimen kotipihalleen ja löysi sen vasta lauantaina. Olen hyvin epäileväinen tällaisten asioiden suhteen. Miksei tuo olisi vain keksitty asia ja hänellä on ehkä ollut joku toinen. Noh, eihän minut pitäisi hänelle suuttua, itse suutelin toista miestä ilmaan minkäänlaista syyllisyyttä. Sen jälkeen kun Mr. Groove "löysi" puhelimensa, en ole häneltä rauhaa saanutkaan. Viestiä tai soittoa tulee koko ajan. Tässä mielessä Mikko tekee itsestään haluttavamman, koska ei ole niin helposti saatavilla. Minulla ei ole ollut minkäänlaista haastetta Mr. Groovesta ja kaipaan sitä. Lauantaina kun puhuin Mikon kanssa puhelimessa, hän oli tarpeeksi etäinen, mutta myös tarpeeksi ihana pitääkseen kiinnostuksen yllä. Tämä on hankalaa.
Olen lihonut kilon. Ulkonäöllisesti lihonut sata kiloa. Kaikki vuoden aikana saamani lihakset ovat puolen vuoden aikana menettäneet olemassaolonsa ja tilalle on tullut löllyvää läskiä. Olen hyvin pahoillani itselleni siitä. Mutta huomenna! Katson aamulla Serranon perheen ja pyöräilen koko sen ajan!
perjantai 20. kesäkuuta 2008
São João
Talostamme loppui eilen lämmin vesi. Oletin vian olevan korjattu aamuun mennessä ja lykkäsin suihkussakäyntiä, mutta aamu alkoikin pirteällä kylmällä pesulla. Luulisi, että yhden yön aikana saisi jonkun välineen uusittua, koska taloyhtiömme huoltoyhtiö tekee töitä 24h vuorokaudessa.
Baarimikko kysyi minulta eilen, olenko saanut käytöstapani takaisin. Olin keskiviikkona käyttäytynyt lapsellisesti ja typerästi. Onneksi hän kuittasi kaiken vitsillä ja jäi odottamaan uusia typeryyksiä. Mikä ihme siinä on, että humalatila muuttaa käytöstäni kovinkin radikaalisti?! Käyttäydyn täysin 15-vuotiaan tavoin, joskus vielä huonommin.
Tänään lähden kotipaikkakunnalleni perinteiseen juhannuksenviettoon. Kyllä maalla on mukavaa! Makkaranpaistoa rannassa ja hyvien ihmisten seuraa. Minulla ei ole hirveitä odotuksia juhannuksen suhteen ja senpä vuoksi uskon minulla olevan kivaa. Aina vaput ja uudet vuodet menevät pilalle liian suurien odotusten vuoksi. Ja olen tällaisessa ihmeellisessä siirtymävaiheessa, että juhlat ovat mitä ovat. Muutama vuosi takaperin kaikki juhlat olivat mukavia ja minulla oli aina jotain tavallisesta viikonlopusta poikkeavaa tekemistä. Nyt juhlani ovat vain kertoja baareissa joissa on liian paljon ihmisiä. Tällaisina aikoina toivoisin olevani muutaman vuoden vanhempi, minulla olisi perhe ja oma asunto. Juhannus vietettäisiin naapuriperheen kanssa, miehet grillais, naiset valmistais muut herkut ja lapset leikkis. Todella idyllistä. Mutta sitä minä toivon.
Nyt lähden kaupan kautta juhlimaan jussia. Olen ajatellut myös tehdä juhannustaikoja. En kyllä todellakaan mene alasti kieriskelemään mihinkään, mutta muita taikoja voisin hyvinkin tehdä. Kukkia tyynyn alle ja simsalabim, siellä se sulhanen pällistelee mun unessa. Toivotaan.
Baarimikko kysyi minulta eilen, olenko saanut käytöstapani takaisin. Olin keskiviikkona käyttäytynyt lapsellisesti ja typerästi. Onneksi hän kuittasi kaiken vitsillä ja jäi odottamaan uusia typeryyksiä. Mikä ihme siinä on, että humalatila muuttaa käytöstäni kovinkin radikaalisti?! Käyttäydyn täysin 15-vuotiaan tavoin, joskus vielä huonommin.
Tänään lähden kotipaikkakunnalleni perinteiseen juhannuksenviettoon. Kyllä maalla on mukavaa! Makkaranpaistoa rannassa ja hyvien ihmisten seuraa. Minulla ei ole hirveitä odotuksia juhannuksen suhteen ja senpä vuoksi uskon minulla olevan kivaa. Aina vaput ja uudet vuodet menevät pilalle liian suurien odotusten vuoksi. Ja olen tällaisessa ihmeellisessä siirtymävaiheessa, että juhlat ovat mitä ovat. Muutama vuosi takaperin kaikki juhlat olivat mukavia ja minulla oli aina jotain tavallisesta viikonlopusta poikkeavaa tekemistä. Nyt juhlani ovat vain kertoja baareissa joissa on liian paljon ihmisiä. Tällaisina aikoina toivoisin olevani muutaman vuoden vanhempi, minulla olisi perhe ja oma asunto. Juhannus vietettäisiin naapuriperheen kanssa, miehet grillais, naiset valmistais muut herkut ja lapset leikkis. Todella idyllistä. Mutta sitä minä toivon.
Nyt lähden kaupan kautta juhlimaan jussia. Olen ajatellut myös tehdä juhannustaikoja. En kyllä todellakaan mene alasti kieriskelemään mihinkään, mutta muita taikoja voisin hyvinkin tehdä. Kukkia tyynyn alle ja simsalabim, siellä se sulhanen pällistelee mun unessa. Toivotaan.
keskiviikko 18. kesäkuuta 2008
How did this happen?
Heräsin aamulla pitkästä aikaa hymyilevin tunnelmin. Kahdeksan jälkeen Mr. Groove laittoi minulle viestiä, ensitöikseen aamulla. Enkä voinut olla hymyilemättä. Päätin jatkaa vielä hetken unia, mutta herra häiritsi minua vielä toisellakin viestillä ja tiedusteli josko voisimme nähdä. Sanoin minulla olevan paljon tekemistä, joten en kerkeä. Tämä on niin outoa!
Illalla kävin ystäväni syntymäpäivillä jossa oli melko mukavannäköinen mies. Silloin se taas iski, että tarvitsen todellakin omasta mielestäni hyvännäköisen miehen. Illemmalla sinne tuli myös toinen kiinnostava mies. Ilta päättyi kuitenkin Mr. Grooven viestiin.
Huomenna känni!
Illalla kävin ystäväni syntymäpäivillä jossa oli melko mukavannäköinen mies. Silloin se taas iski, että tarvitsen todellakin omasta mielestäni hyvännäköisen miehen. Illemmalla sinne tuli myös toinen kiinnostava mies. Ilta päättyi kuitenkin Mr. Grooven viestiin.
Huomenna känni!
tiistai 17. kesäkuuta 2008
Ei niin sinkkuelämää
Käytiin tänään katsomassa Sinkkuelämää-elokuva joka oli minulle jonkinasteinen pettymys. Päähenkilöt ovat aikuisia ja heillä on aikuisten ihmisten ongelmia. Sarjassa he painivat sinkkuuden tuomissa ongelmissa, nyt parisuhteen ongelmissa. Alku oli melkolailla masentavaa katsottavaa ja pelkäsin, ettei se siitä enää piristykään, mutta kyllähän mukaan tuli jonkin verran tuttua tavaraakin. Haluaisin niin samaistua jollakin tasolla sarjan henkilöihin ja nyt elokuvan henkilöihin en kokenut minkäänlaista samaistumista. Elän parikymppisen sinkkunaisen elämää johon kuuluu miesten tapaaminen ja heidän kanssaan asioiden tekeminen ja kokeileminen. Kyseistä elämää pystyi seuraamaan sarjasta. He antoivat minullekin luvan pitää peliä usean miehen kanssa samaan aikaan tuntematta syyllisyyttä. Nyt elokuvassa pähkäiltiin nelikymppisten naisten parisuhdeongelmia. Nainen ei anna, mies pettää, tuttu kuvio monesta ohjelmasta. En olisi toivonut ollenkaan sitä. Ja mikä kliseinen loppu, girls we'll be together forever!
Elokuvan loputtua vilkaisin heti puhelimeen ja toivoin minulle tulleen viestiä... Mr. Groovelta. Eihän siellä mitään ollut ja miksi olisi ollutkaan kun itse torjuin eilen hänen tapaamispyyntönsä. Hän siirsi pallon minulle ja pyysi ilmoittamaan kun minulle sopii näkeminen. Hankalin asia ikinä, saada minut pyytämään näkemistä. En todellakaan tiedä milloin aion kyseisen asian tehdä, tai teenkö ikinä. Humalassa ehkä. Kävelin elokuvan jälkeen ystäväni luokse hakemaan muutamia valokuvia tikulle ja kenet näinkään baarin terassilla... Jos silmäni oikein näkivät, Groovehan se siellä istuskeli. Siitä sainkin toiveen siitä, että hän ottaisi yhteyttä vielä yön kuluessa. Ja tiedän, ettei niin käy joten purin kiukkuani siivoamiseen. Siivoamiseen on myös se hyvä syy, että äitini tulee etelästä vierailemaan luokseni huomenna. En voi tuoda häntä sotkuiseen kämppään. Saan myös kuntopyörän ja tein lupauksen itseni kanssa, että aina kun katson televisiota, pyöräilen. Joskopa tuo toteutuu.
Juhannus lähestyy. Menen viettämään tuttua juhannusta ystävieni seuraan kotipaikkakunnalleni. Tiedän mitä odottaa ja tiedän mitä en odota. Ei siis yllätyksiä. Haluaisin vain jäädä kotiin.
Mitä tehdä kun tykkää, mutta ei kuitenkaan tykkää? Tai siis oikeastihan ongelma on vain siinä, että en tunne juurikaan ulkonäöllistä vetoa Mr. Grooveen. Muuten hän on todellan mukava ja ihana. Sitä paitsi tiedän monen muun pitävän häntä hyvännäköisenä. Miksi en minä?
Elokuvan loputtua vilkaisin heti puhelimeen ja toivoin minulle tulleen viestiä... Mr. Groovelta. Eihän siellä mitään ollut ja miksi olisi ollutkaan kun itse torjuin eilen hänen tapaamispyyntönsä. Hän siirsi pallon minulle ja pyysi ilmoittamaan kun minulle sopii näkeminen. Hankalin asia ikinä, saada minut pyytämään näkemistä. En todellakaan tiedä milloin aion kyseisen asian tehdä, tai teenkö ikinä. Humalassa ehkä. Kävelin elokuvan jälkeen ystäväni luokse hakemaan muutamia valokuvia tikulle ja kenet näinkään baarin terassilla... Jos silmäni oikein näkivät, Groovehan se siellä istuskeli. Siitä sainkin toiveen siitä, että hän ottaisi yhteyttä vielä yön kuluessa. Ja tiedän, ettei niin käy joten purin kiukkuani siivoamiseen. Siivoamiseen on myös se hyvä syy, että äitini tulee etelästä vierailemaan luokseni huomenna. En voi tuoda häntä sotkuiseen kämppään. Saan myös kuntopyörän ja tein lupauksen itseni kanssa, että aina kun katson televisiota, pyöräilen. Joskopa tuo toteutuu.
Juhannus lähestyy. Menen viettämään tuttua juhannusta ystävieni seuraan kotipaikkakunnalleni. Tiedän mitä odottaa ja tiedän mitä en odota. Ei siis yllätyksiä. Haluaisin vain jäädä kotiin.
Mitä tehdä kun tykkää, mutta ei kuitenkaan tykkää? Tai siis oikeastihan ongelma on vain siinä, että en tunne juurikaan ulkonäöllistä vetoa Mr. Grooveen. Muuten hän on todellan mukava ja ihana. Sitä paitsi tiedän monen muun pitävän häntä hyvännäköisenä. Miksi en minä?
maanantai 16. kesäkuuta 2008
Better in time
Mikä siinä on, että ihmisten pitää tehdä lapsia kaikkien kanssa? Tuntuu, että parisuhdetta ei enää sinetöidä sormuksilla vaan lapsilla. Parisuhde on vakava vasta silloin, kun on yhteinen lapsi. Mitä vittt? Tuttavapiirissäni lapsia sikiää kuin sieniä sateella ja onko se sitten hyvä asia? Eikö ehkäisyä enää osata käyttää vai ollaanko unohdettu se vastuu mikä lapsen myötä tulee? Se on melkolailla elinikänen projekti jos siihen ryhtyy. Mistä ihminen, joka on iältään parinkympin hujakoilla, tietää olevansa loppuelämänsä sen ihmisen kanssa jonka kanssa lapsia tekee? Noh, eihän sitä koskaan voi todella tietää, mutta 10-20 vuotta lisää ikää, niin eiköhän siinä aika varma voi olla. Ja jos on seurustellut jotakuinkin vuoden päivät, eihän silloin edes tunne kunnolla sitä ihmistä.
Jos totta puhutaan, en pidä juuri minään sellaisia naisia joilla on usea lapsi usean eri miehen kanssa. Olen jo aikoja sitten päättänyt, että kun teen lapsia (jos teen), teen ne saman miehen kanssa kaikki ja jos ero tulee, seuraavan miehen kanssa niitä ei sitten enää aleta tekemään.
Tämän ihmettelyn sai tänään aikaan 22-vuotias tyttönen joka odottaa toista lastaan. Edellinen lapsi on noin pari vuotias ja on hänen aikaisemmalle miehelleen. Tämän uuden miehen kanssa hän on ollut yhdessä noin 1,5 vuotta. Ei hyvä.
Jos totta puhutaan, en pidä juuri minään sellaisia naisia joilla on usea lapsi usean eri miehen kanssa. Olen jo aikoja sitten päättänyt, että kun teen lapsia (jos teen), teen ne saman miehen kanssa kaikki ja jos ero tulee, seuraavan miehen kanssa niitä ei sitten enää aleta tekemään.
Tämän ihmettelyn sai tänään aikaan 22-vuotias tyttönen joka odottaa toista lastaan. Edellinen lapsi on noin pari vuotias ja on hänen aikaisemmalle miehelleen. Tämän uuden miehen kanssa hän on ollut yhdessä noin 1,5 vuotta. Ei hyvä.
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
International Dateline
Olen kiperässä tilanteessa. Minulla olisi mies, mutta mies jota en tiedä haluanko.
Perjantaina oli tarkoitus lähteä rantaan yhdelle siiderille, mutta yllättäen se maistuikin niin hyvälle, että oli pakko ottaa toinen. Ystäväni kanssa sitten ajauduimme baariin katsomaan erästä bändiä missä soittaa Mr. Groove. Joimme ja joimme ja joimme ja lopulta olimme niin kännissä ystäväni kanssa, että lauloimme karaokea ja illan mittaan tanssimme Kaija Koo:n Tinakenkätytön tahtiin. Keikan jälkeen näin Mr. Grooven kävelevän käsi kädessä jonkun tytsyn kanssa ja laitoin känniääliöviestin. En oikeastaan edes ollut pahalla päällä siitä, etenkään kun eräs toinen herra saapui paikalle. Markon kanssa saatoin ehkä hieman pussailla ja oli kivaa. Lähdimme ystäväni kanssa hakemaan luotani siideriä ja menimme juomaan niitä. Kun tulimme takaisin baariin, Marko oli lähtenyt pois. Soitin hänelle ja he olivat kaverinsa kanssa hakemassa pitsaa. Menin sitten juoksujalkaa sinne ja kävin vielä vähän pussailemassa.
Takaisin baariin ja matkalla törmäsin sellaisen kaljupääherraan. Jotenkin ajauduimme vaihtamaan numeroita ja aioimme olla illan mittan yhteyksissä. Lähdimme ystäväni kanssa polttamaan tupakkaa puiston penkille ja sitten hakemaan pitsaa. Lähdin kotiin ja Mr. Grooven kanssa laitoimme hieman viestiä ja soittelimmekin. Aamu alkoi kauniina ja halusin lähteä rantaan. Houkuttelin Grooven mukaan ja hän urhoollisesti ajoi taksilla keskustaan. Kävelimme rantaan ja istuimme siellä juttelemassa. Seitsemän aikoihin sain kuningasidean lähteä läheiseen leikkipuistoon. Siellä sitten kävin Grooven kanssa kaikki härvelit läpi ja oli mukavaa. Hänen seurassaan oli oikein kivaa. En vain tiedä mikä siinä ei kolahda. Hän saattoin minut kahdeksalta kotiin ja taisimme hieman pussailla. Puoli yhdeksältä kaljupäämies soitti minulle, mutta en vastannut.
Lauantaina illalla menimme ystävieni kanssa laavulle paistamaan makkaraa. Mr. Groove soitti ja hänen kanssaan oli oikein mukava jutella. Helppoa. Kävimme yksillä synttäreillä ja siitä sitten kantispaikkaan. En jaksanut olla kauan, sillä edellisen illan univelat painoivat päälle. Tyytyväisin mielin kotiin nukkumaan ja heräämään jossain vaiheessa Markon soittoon. Ei hänellä ollut asiaa, kunhan soitteli. Aiottiin soitella jatkossakin.
Tänään Mr. Groove on laittanut viestiä ja olisi halunnut nähdä. Kieltäydyin. Vetosin kiireisiin. Hän pyysi laittamaan sitten viestiä, kun voisin hänet nähdä. Ahdistava tilanne. Ainoa ongelma meidän tilanteessa on oikeastaan se, ettei hän vetoa minuun ulkonäöllisesti. Ei hyvä.
Mutta Coelinho<3 Juttelin hänen kanssaan puhelimessa ja hän oli oikein iloinen kuullessaan, että tulen käymään hänen luonaan elokuussa. En vain itse tiedä olenko enää niin iloinen. Olen kai.
Itkin tänään katsoessani Viesti mereltä-elokuvan. Mikä nössö olenkaan.
Perjantaina oli tarkoitus lähteä rantaan yhdelle siiderille, mutta yllättäen se maistuikin niin hyvälle, että oli pakko ottaa toinen. Ystäväni kanssa sitten ajauduimme baariin katsomaan erästä bändiä missä soittaa Mr. Groove. Joimme ja joimme ja joimme ja lopulta olimme niin kännissä ystäväni kanssa, että lauloimme karaokea ja illan mittaan tanssimme Kaija Koo:n Tinakenkätytön tahtiin. Keikan jälkeen näin Mr. Grooven kävelevän käsi kädessä jonkun tytsyn kanssa ja laitoin känniääliöviestin. En oikeastaan edes ollut pahalla päällä siitä, etenkään kun eräs toinen herra saapui paikalle. Markon kanssa saatoin ehkä hieman pussailla ja oli kivaa. Lähdimme ystäväni kanssa hakemaan luotani siideriä ja menimme juomaan niitä. Kun tulimme takaisin baariin, Marko oli lähtenyt pois. Soitin hänelle ja he olivat kaverinsa kanssa hakemassa pitsaa. Menin sitten juoksujalkaa sinne ja kävin vielä vähän pussailemassa.
Takaisin baariin ja matkalla törmäsin sellaisen kaljupääherraan. Jotenkin ajauduimme vaihtamaan numeroita ja aioimme olla illan mittan yhteyksissä. Lähdimme ystäväni kanssa polttamaan tupakkaa puiston penkille ja sitten hakemaan pitsaa. Lähdin kotiin ja Mr. Grooven kanssa laitoimme hieman viestiä ja soittelimmekin. Aamu alkoi kauniina ja halusin lähteä rantaan. Houkuttelin Grooven mukaan ja hän urhoollisesti ajoi taksilla keskustaan. Kävelimme rantaan ja istuimme siellä juttelemassa. Seitsemän aikoihin sain kuningasidean lähteä läheiseen leikkipuistoon. Siellä sitten kävin Grooven kanssa kaikki härvelit läpi ja oli mukavaa. Hänen seurassaan oli oikein kivaa. En vain tiedä mikä siinä ei kolahda. Hän saattoin minut kahdeksalta kotiin ja taisimme hieman pussailla. Puoli yhdeksältä kaljupäämies soitti minulle, mutta en vastannut.
Lauantaina illalla menimme ystävieni kanssa laavulle paistamaan makkaraa. Mr. Groove soitti ja hänen kanssaan oli oikein mukava jutella. Helppoa. Kävimme yksillä synttäreillä ja siitä sitten kantispaikkaan. En jaksanut olla kauan, sillä edellisen illan univelat painoivat päälle. Tyytyväisin mielin kotiin nukkumaan ja heräämään jossain vaiheessa Markon soittoon. Ei hänellä ollut asiaa, kunhan soitteli. Aiottiin soitella jatkossakin.
Tänään Mr. Groove on laittanut viestiä ja olisi halunnut nähdä. Kieltäydyin. Vetosin kiireisiin. Hän pyysi laittamaan sitten viestiä, kun voisin hänet nähdä. Ahdistava tilanne. Ainoa ongelma meidän tilanteessa on oikeastaan se, ettei hän vetoa minuun ulkonäöllisesti. Ei hyvä.
Mutta Coelinho<3 Juttelin hänen kanssaan puhelimessa ja hän oli oikein iloinen kuullessaan, että tulen käymään hänen luonaan elokuussa. En vain itse tiedä olenko enää niin iloinen. Olen kai.
Itkin tänään katsoessani Viesti mereltä-elokuvan. Mikä nössö olenkaan.
perjantai 13. kesäkuuta 2008
Ihan tavallinen aamupäivä
Kello on huomaamatta puoli kolme päivällä. Aurinko paistaa ulkona, mutta en ole saanut vielä mitään aikaiseksi. Olen valehdellut olevani kipeänä, ettei minun tarvitsisikaan tehdä mitään. Ei tarvi mennä mihinkään. Tämä viikko on ollu täysin akkujen lataamista, tulevan odottelua.
Kävin eilen shoppailemassa viimeiset rahani. Ostin petivaatteet, koreja, peiton ja kaikenlaista kotitavaraa. Reissu oli oikein mukava ja tapahtui kolmen muun kaveruksen lisäksi. Tosin olimme ikään kuin pariskuntaretkellä lukuunottamatta minua ja toista miespuolista henkilöä joiden välillä on vain ystävyys. Luullakseni. Vitsailimme kuitenkin useaan otteseen olevamme pariskunta joka on tullut ostamaan tavaroita yhteiseen kotiin. Se oli minusta mukavaa, koska oikeasti tahtoisin sen tilanteen nyt elämääni. Entisen kanssa rakastin tilanteita jossa rakensimme yhteistä pesäämme kodiksi. Nyt tämä "koti" on vain minun kämppäni, täynnä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä.
Katselin uusia asuntoja. Eri kaupungista, uusista kuvioista. Haluan sitä niin paljon. Vuoden kun jaksan vielä odottaa, olen varma, että pääsen elämääni kiinni uudella tavalla. Toivon niin.
Ystäväni olivat olleet juhlimassa keskiviikkona ja nähneet Mr. Grooven. He olivat jutelleet ja olinpas minäkin käynyt ilmi keskustelussa. Ihmettelin, miksi Mr. Groove ei sitten ottanut yhteyttä minuun ja pienimuotoinen hätääntyneisyys pilkisti esiin. Entä jos mokaan tämänkin miessuhteen, joka ei edes ole suhde? Vakuutan edelleenkin, etten ole kiinnostunut hänestä, mutta olen riippuvainen miesten huomiosta. Olen vannonut itselleni, etten laita hänelle viestiä, mutta eilen oli pakko muistuttaa itsestäni ja mikä virhe se olikaan. "Olisin soittanu sulle muuten, mutta kun olit kotipaikkakunnallasi". Jos olisin tämän tiennyt, en olisi laittanut hänelle viestiä ja saanut itsestäni sen oloista, että olen kiinnostunut hänestä.
Eilen kantispaikassa istuskellessani huomasin jälleen miten entinen säätöni Ihastus näytti syötävän hyvältä. Suhteemme on nykyään erityisen kummallinen. Välinpitämätön, mutta samalla hänestä paljastuu esiin välittämistä. Sydämeni oli lakata pomppimasta kun hän käveli ohitseni ja tervehti. Ah, sen miehen jos saisin.
Penni oli myös kantapaikassa. Astuessani tiskille sain häneltä jälleen kommentin jonka olisi voinut jättää sanomatta. "Mullon euro kakskyt, istuks mun naaman päälle". Odotinkin jotain tuollaista. En osaa tulkita kyseisen miehen viestejä. Suurimmaksi osaksi ne ovat vittuilua, mutta voisiko niiden takana olla oikeasti jotain? Hah, yritän etsiä itselleni rakkaustarinaa ihan kuin jostain elokuvasta. Oikeasti elättelen vain toiveita, että Pennillä saattaisi olla hieman tunteita minua kohtaan. Täytyisi lopettaa sellainen. Huomaan, että minun on vaikea suhtautua miespuolisiin henkilöihin pelkkinä kavereina.
En ole kuullut etelänmiehestäni mitään pitkiin aikoihin kunnolla.
"En osaa elää
En näissä kengissä, en tässä talossa, en tällä kadulla
En osaa elää
En elokuvissa, en yöjunissa, en kenenkään kodissa"
Kävin eilen shoppailemassa viimeiset rahani. Ostin petivaatteet, koreja, peiton ja kaikenlaista kotitavaraa. Reissu oli oikein mukava ja tapahtui kolmen muun kaveruksen lisäksi. Tosin olimme ikään kuin pariskuntaretkellä lukuunottamatta minua ja toista miespuolista henkilöä joiden välillä on vain ystävyys. Luullakseni. Vitsailimme kuitenkin useaan otteseen olevamme pariskunta joka on tullut ostamaan tavaroita yhteiseen kotiin. Se oli minusta mukavaa, koska oikeasti tahtoisin sen tilanteen nyt elämääni. Entisen kanssa rakastin tilanteita jossa rakensimme yhteistä pesäämme kodiksi. Nyt tämä "koti" on vain minun kämppäni, täynnä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä.
Katselin uusia asuntoja. Eri kaupungista, uusista kuvioista. Haluan sitä niin paljon. Vuoden kun jaksan vielä odottaa, olen varma, että pääsen elämääni kiinni uudella tavalla. Toivon niin.
Ystäväni olivat olleet juhlimassa keskiviikkona ja nähneet Mr. Grooven. He olivat jutelleet ja olinpas minäkin käynyt ilmi keskustelussa. Ihmettelin, miksi Mr. Groove ei sitten ottanut yhteyttä minuun ja pienimuotoinen hätääntyneisyys pilkisti esiin. Entä jos mokaan tämänkin miessuhteen, joka ei edes ole suhde? Vakuutan edelleenkin, etten ole kiinnostunut hänestä, mutta olen riippuvainen miesten huomiosta. Olen vannonut itselleni, etten laita hänelle viestiä, mutta eilen oli pakko muistuttaa itsestäni ja mikä virhe se olikaan. "Olisin soittanu sulle muuten, mutta kun olit kotipaikkakunnallasi". Jos olisin tämän tiennyt, en olisi laittanut hänelle viestiä ja saanut itsestäni sen oloista, että olen kiinnostunut hänestä.
Eilen kantispaikassa istuskellessani huomasin jälleen miten entinen säätöni Ihastus näytti syötävän hyvältä. Suhteemme on nykyään erityisen kummallinen. Välinpitämätön, mutta samalla hänestä paljastuu esiin välittämistä. Sydämeni oli lakata pomppimasta kun hän käveli ohitseni ja tervehti. Ah, sen miehen jos saisin.
Penni oli myös kantapaikassa. Astuessani tiskille sain häneltä jälleen kommentin jonka olisi voinut jättää sanomatta. "Mullon euro kakskyt, istuks mun naaman päälle". Odotinkin jotain tuollaista. En osaa tulkita kyseisen miehen viestejä. Suurimmaksi osaksi ne ovat vittuilua, mutta voisiko niiden takana olla oikeasti jotain? Hah, yritän etsiä itselleni rakkaustarinaa ihan kuin jostain elokuvasta. Oikeasti elättelen vain toiveita, että Pennillä saattaisi olla hieman tunteita minua kohtaan. Täytyisi lopettaa sellainen. Huomaan, että minun on vaikea suhtautua miespuolisiin henkilöihin pelkkinä kavereina.
En ole kuullut etelänmiehestäni mitään pitkiin aikoihin kunnolla.
"En osaa elää
En näissä kengissä, en tässä talossa, en tällä kadulla
En osaa elää
En elokuvissa, en yöjunissa, en kenenkään kodissa"
keskiviikko 11. kesäkuuta 2008
Kuka teki minusta tän naisen?
Kävin tänään ystäväni kanssa viemässä hänen isänsä ja erään paikkakuntalaisen naisen hieman juhlimaan kesäloman alkua. Heitä kuunnellessa aloin pelkäämään, että eikö minunkaan ongelmani ikinä aikuistu? Onko ongelmani lähestulkoon samoja sitten aikuisenakin? He puhuivat seksistä samalla tavalla kuin tässä iässä puhutaan, he puhuivat parisuhteesta kuin me ja heidän käyttäytymisensäkin oli rinnastettavissa omaan käyttäytymiseeni. Kun olen iso ja aikuinen, haluan ettei minun tarvitse pohtia samoja asioita kuin nyt. Sitä paitsi olen enemmän miehen tarpeessa kuin pitkiin aikoihin. Olen myös parisuhteen tarpeessa. Tämä on melko kamala tunne, kun tietää, ettei mitään tuollaista ole juurikaan saatavilla. Siispä etsin satunnaisesti parisuhteenkorviketta Entisestä.
Katsoin tänään elokuvan 40 päivää, 40 yötä (?) ja se oli paska. Mutta se tyttö siinä puhui minun suullani yhdessä kohdassa. Siinä, että hän tahtoisi juhlat joissa ei olisi yhtään tuttua. Sitä minäkin tahtoisin. Todellakin.
"Oisitko mulle, oisitko mulle, oisitko mulle mies joka ei hylkää..."
Katsoin tänään elokuvan 40 päivää, 40 yötä (?) ja se oli paska. Mutta se tyttö siinä puhui minun suullani yhdessä kohdassa. Siinä, että hän tahtoisi juhlat joissa ei olisi yhtään tuttua. Sitä minäkin tahtoisin. Todellakin.
"Oisitko mulle, oisitko mulle, oisitko mulle mies joka ei hylkää..."
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Terca-feira
Jälleen yksi turha päivä elämässäni. Vaikka jos toisin ajatellaan, olen saanut tänään tilattua noin 200 eurolla vaatteita itselleni postimyynnistä. Harrastan tätä aina silloin, kun tarvitsen jotain piristystä. Sain myös aikaiseksi sen, että liikutin sohvaani noin 20cm sivummas ja olin aloittamassa huonekalujen siirtelyn, mutta siitä kuului liian iso ääni ja kello oli miltei yksi yöllä. En usko naapurieni arvostavan moista hommaa. Aamulla sitten.
Olen tarkastellut lentolippujen hintoja etelään. Elokuussa! Elokuussa! Silloin pääsen Välimeren rannalle paistattelemaan aurinkoa.
Nauroin tänään hervottomasti MTV3:n ohjelmalle, Tony The Rocket, sillä juontaja on vain uskomaton pelle. Mutta oikeasti, hänellä on ihan hyvä huumorintaju. Pahoitin mieleni katsoessani Espanja-Venäjä-ottelua, sillä tajusin, että toisen onni on toisen epäonni. En millään olisi halunnut, että jompi kumpi joukkueista häviää.
Pitäisi tilata lääkäriaika. Pahoin pelkään, että useasti uusinut vaiva on jälleen uusiutunut. Helppo ja nopea hoitaa, mutta muuten niin inhottava. Yritän ryhdistäytyä.
Olen tarkastellut lentolippujen hintoja etelään. Elokuussa! Elokuussa! Silloin pääsen Välimeren rannalle paistattelemaan aurinkoa.
Nauroin tänään hervottomasti MTV3:n ohjelmalle, Tony The Rocket, sillä juontaja on vain uskomaton pelle. Mutta oikeasti, hänellä on ihan hyvä huumorintaju. Pahoitin mieleni katsoessani Espanja-Venäjä-ottelua, sillä tajusin, että toisen onni on toisen epäonni. En millään olisi halunnut, että jompi kumpi joukkueista häviää.
Pitäisi tilata lääkäriaika. Pahoin pelkään, että useasti uusinut vaiva on jälleen uusiutunut. Helppo ja nopea hoitaa, mutta muuten niin inhottava. Yritän ryhdistäytyä.
maanantai 9. kesäkuuta 2008
Sä olet huono mies, mulle maailman rakkain
Olen tietokoneeni päivitysyritysten yhteydessä pohtinut jälleen kerran elämääni. Mikä siinä on pielessä?
Ensimmäinen mieleen tuleva asia on tietenkin se, että eksyin jälleen lauantaina Entiseni tykö yöksi. Tiesin koko ajan, että niin ei saisi tapahtua, mutta annoin sen tapahtua siitä huolimatta. Minä otin yhteyttä Entiseen ensimmäisenä ja halusin koittaa, onko enää taikaa käsissä jotka selkääsi koskettaa... Ja siitä se sitten lähti. Ja olihan niissä, ainakin niin kauan kunnes humalatila alkoi hiipua. Onneksi olimme molemmat siinä vaiheessa jo unten mailla. Aamulla se olin minä joka jouduin lähtemään pois ja tuntemaan sen sekavan tunteen mikä tulee aina Entisen kanssa. Entisestä en ole sen jälkeen kuullut mitään. Minä tapani mukaan jaksan muutaman päivän vielä elätellä toiveita, että ne kännipuheet näkemisestä toteutuisivat, mutta joudun aina toteamaan kuinka turhaa se on. Vastausta en saa kuitenkaan.
Sunnuntaina jaksoin kuitenkin hyvien ystävieni voimalla olla pirteä koko päivän. Lisäksi Tapahtuman ihmiset olivat niin mukavaa väkeä, että heidän näkeminen ja lauantai-illan muisteleminen saivat minut väkisinkin hymyilemään. Tanssikarkelot rannassa olivat ikimuistoiset, meininki oli huumaavaa ja koko ilta niin onnistunut. Johtuiko se jälleen vain siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin? Tarvin sitä aina säännöllisin väliajoin ja se tuli jälleen todistetuksi. Olen kyltymätön uusiin ihmisiin tutustuja.
Sunnuntaina Tapahtuman jälkeen jatkoimme Tapahtuma-porukan kesken hieman syömään ja juomaan. Väsymys oli kadonnut muutaman boolilasillisen jälkeen, mutta jalat veivät kuitenkin kotiosoitteeseen. Karonkasta lähtiessä lupasimme olla mukana myös seuraavana vuonna ja se jos mikä sopii minulle. Kotiin päästyä nukahdin heti ja jatkoin sitä koko illan. En edes herännyt viestiin joka tuli Mr. Groovelta. Hän kyseli kuulumisia ja oli itse Rukalla. Minusta on kiva, että hän aina säännöllisin väliajoin muistaa minua, mutta harmi, ettei minun puoleltani tässä vain ole mitään.
Puhuin lauantaiyönä Etelän Ihastukseni kanssa. Voi miten kiva olikaan pitkästä aikaa kuulla hänestä. Olen luullut, että olen suututtanut hänet, mutta en ilmeisesti. "E, I think I really really need to kiss you". Ah, kyllä kultaseni, elokuussa sitten. Olen myös ajatellut pakenevani äitini tykö juhannuksen jälkeen. Pakenen omaa elämääni sinne. Hassua, että tunnen elämäni olevan kunnossa vasta sitten, kun pakenen kaikkein rakkaimpien ihmisten luota pois. Kun saan olla yksin tai pois sellaisten ihmisten seurasta, jotka ovat mukana elämässäni läheisesti. Kun olin vaihdossa, huomasin, että viihdyin siellä ihmisten seurassa, jotka eivät Suomessa ole osa arkipäivääni.
Päivärytmini on ihan sekaisin. En ole tänään saanut aikaiseksi mitään, koska olen vain katsonut telkkaria. Yöt valvon ja päivät vain makaan apaattisesti television ääressä. Nyt täytyisi vain keksiä itselle tekemistä. Syytän tätä paskaa kaupunkia. Syytän tätä siitä, että täällä ei ole mitään tekemistä. Hyviä juttuja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Lisäksi joitakin tapahtumia rajoitetaan todella paljon. "Tämä on nuorisotapahtuma, tämä on vain lapsille, tänne ei saa tulla humalassa jne. jne.". Haluan tapahtumia, jotka ovat kaikelle kansalle kaikenlaisessa tilassa. Kiitos.
Olisin tänään ostanut alennuksesta kauan himoitsemaani selluliittirasvaa rullilla, mutta ostin myös sipsejä ja dippiä enkä kehdannut ostaa molempia samalla kerralla. Se olisi vaikuttanut niin epätoivoiselta. Ostaa nyt selluliitin tappajaa samalla kun ostan selluliitin pahinta aiheuttajaa. Mikä ristiriita. Sipsit veivät siis tänään voiton ja appelsiini-iho saa odottaa. Ei se oo niin yhden päivän päälle. Tai monen. Jaksoin kuitenkin sheivata itseni sileäksi ja rasvata itseni ruskettavalla kosteusvoiteella. Oloni on melkein hetkeä. Aina niinä hetkinä kun en vaivu äärimmäiseen itseinhoon.
"Everytime I touch myself I wish it's you"
Ensimmäinen mieleen tuleva asia on tietenkin se, että eksyin jälleen lauantaina Entiseni tykö yöksi. Tiesin koko ajan, että niin ei saisi tapahtua, mutta annoin sen tapahtua siitä huolimatta. Minä otin yhteyttä Entiseen ensimmäisenä ja halusin koittaa, onko enää taikaa käsissä jotka selkääsi koskettaa... Ja siitä se sitten lähti. Ja olihan niissä, ainakin niin kauan kunnes humalatila alkoi hiipua. Onneksi olimme molemmat siinä vaiheessa jo unten mailla. Aamulla se olin minä joka jouduin lähtemään pois ja tuntemaan sen sekavan tunteen mikä tulee aina Entisen kanssa. Entisestä en ole sen jälkeen kuullut mitään. Minä tapani mukaan jaksan muutaman päivän vielä elätellä toiveita, että ne kännipuheet näkemisestä toteutuisivat, mutta joudun aina toteamaan kuinka turhaa se on. Vastausta en saa kuitenkaan.
Sunnuntaina jaksoin kuitenkin hyvien ystävieni voimalla olla pirteä koko päivän. Lisäksi Tapahtuman ihmiset olivat niin mukavaa väkeä, että heidän näkeminen ja lauantai-illan muisteleminen saivat minut väkisinkin hymyilemään. Tanssikarkelot rannassa olivat ikimuistoiset, meininki oli huumaavaa ja koko ilta niin onnistunut. Johtuiko se jälleen vain siitä, että sain tutustua uusiin ihmisiin? Tarvin sitä aina säännöllisin väliajoin ja se tuli jälleen todistetuksi. Olen kyltymätön uusiin ihmisiin tutustuja.
Sunnuntaina Tapahtuman jälkeen jatkoimme Tapahtuma-porukan kesken hieman syömään ja juomaan. Väsymys oli kadonnut muutaman boolilasillisen jälkeen, mutta jalat veivät kuitenkin kotiosoitteeseen. Karonkasta lähtiessä lupasimme olla mukana myös seuraavana vuonna ja se jos mikä sopii minulle. Kotiin päästyä nukahdin heti ja jatkoin sitä koko illan. En edes herännyt viestiin joka tuli Mr. Groovelta. Hän kyseli kuulumisia ja oli itse Rukalla. Minusta on kiva, että hän aina säännöllisin väliajoin muistaa minua, mutta harmi, ettei minun puoleltani tässä vain ole mitään.
Puhuin lauantaiyönä Etelän Ihastukseni kanssa. Voi miten kiva olikaan pitkästä aikaa kuulla hänestä. Olen luullut, että olen suututtanut hänet, mutta en ilmeisesti. "E, I think I really really need to kiss you". Ah, kyllä kultaseni, elokuussa sitten. Olen myös ajatellut pakenevani äitini tykö juhannuksen jälkeen. Pakenen omaa elämääni sinne. Hassua, että tunnen elämäni olevan kunnossa vasta sitten, kun pakenen kaikkein rakkaimpien ihmisten luota pois. Kun saan olla yksin tai pois sellaisten ihmisten seurasta, jotka ovat mukana elämässäni läheisesti. Kun olin vaihdossa, huomasin, että viihdyin siellä ihmisten seurassa, jotka eivät Suomessa ole osa arkipäivääni.
Päivärytmini on ihan sekaisin. En ole tänään saanut aikaiseksi mitään, koska olen vain katsonut telkkaria. Yöt valvon ja päivät vain makaan apaattisesti television ääressä. Nyt täytyisi vain keksiä itselle tekemistä. Syytän tätä paskaa kaupunkia. Syytän tätä siitä, että täällä ei ole mitään tekemistä. Hyviä juttuja järjestetään vain kerran tai kaksi vuodessa. Lisäksi joitakin tapahtumia rajoitetaan todella paljon. "Tämä on nuorisotapahtuma, tämä on vain lapsille, tänne ei saa tulla humalassa jne. jne.". Haluan tapahtumia, jotka ovat kaikelle kansalle kaikenlaisessa tilassa. Kiitos.
Olisin tänään ostanut alennuksesta kauan himoitsemaani selluliittirasvaa rullilla, mutta ostin myös sipsejä ja dippiä enkä kehdannut ostaa molempia samalla kerralla. Se olisi vaikuttanut niin epätoivoiselta. Ostaa nyt selluliitin tappajaa samalla kun ostan selluliitin pahinta aiheuttajaa. Mikä ristiriita. Sipsit veivät siis tänään voiton ja appelsiini-iho saa odottaa. Ei se oo niin yhden päivän päälle. Tai monen. Jaksoin kuitenkin sheivata itseni sileäksi ja rasvata itseni ruskettavalla kosteusvoiteella. Oloni on melkein hetkeä. Aina niinä hetkinä kun en vaivu äärimmäiseen itseinhoon.
"Everytime I touch myself I wish it's you"
lauantai 7. kesäkuuta 2008
Enjoy it now, it won't last
Tietokone on ollut epäkunnossa ja on vieläkin hieman.
Keskiviikkona kävin katsomassa ystäväni vastasyntynyttä vauvaa. Aina Assin näkeminen nykyään aiheuttaa minulle tunteen, että haluan perheen ja omakotitalon. Haluaisin niin kovasti vakiintua ja saada ympärilleni turvallisia ja rakastettavia ihmisiä.
Lähdin samaisena iltana kotipaikkakunnalleni tapaamaan ystäviäni. Menimme rantaan ja laitoimme sinne nuotion. Paistoimme makkaraa ja joimme viiniä. Paahdoimme myös vaahtokarkkeja. Oli kiva viettää aikaa tyttöjen kanssa vaikka muutama pikkujannu tulikin pilaamaan iltamme. Kävin myös heittämässä talviturkin! Olen ylpeä saavutuksestani. Mitä useampi vuosi minulle tulee, sitä myöhemmin käyn uimassa kesällä, jos käyn ollenkaan.
Nyt olen vain ollut. Olen uupunut siitä, että joudun huolehtimaan rakkaan mummoni asioista. Vaihdossa ollessani tajusin, että elämäni on niin kuluttavaa sen vuoksi, että joudun omien asioideni lisäksi miettimään ja stressaamaan muitten asioista. Vaihdossa sain olla yksin omien asioitteni kanssa kun en edes pitänyt juurikaan yhteyttä Suomeen. Nyt kaikki jatkaa samaa rataa kuin ennenkin ja joudun viikossa käymään useita kertoja mummolassa, tai ainakin kuuntelemaan hänen juttujaan päivästä toiseen. Joskus haluaisin vain sulkea puhelimen ja olla rauhassa, mutta hän huolestuu heti. Aivan kuin äidin holhouksesta vapauduttuani tilalle on tullut toinen. En tunne eläväni itsenäistä elämää. Siskollani asia ei ole näin, koska hänellä on miesystävä ja työpaikka. Minä ja veljeni olemme kuin yhteiskunnan hylkäämät syrjäytymisuhan alla elävät kaksoset. Meillä ei ole poika- tai tyttökaveria ja olemme enemmän tai vähemmän opiskelevia. Asiat ovat mummoni mielestä siis hunningolla. Onneksi elokuussa lähen Portugalin aurinkoon ainakin viikoksi jolloin saan taas unohtaa kaiken tämän ikävän täällä Suomessa.
Mr. Groove laittoi muuten keskiviikkona viestiä heti aamulla. Samoin hän laittoi yöllä ja soittikin. En ole mikään hyvä sanomaan hänelle asioita suoraan, koska olen onnellinen siitä, että joku miespuolinen henkilö jaksaa ja haluaa pitää minuun yhteyttä. Olen yleensä niin hyvä mokaamaan kaikki asiat. Nyt en ole, koska en ole kiinnostunut kyseisestä miehestä. Jos tykkään jostakin, minusta tulee yli-innokas ja pilaan suhteeni sillä. Been there, done that.
Huomaa, että kesä on tullut, lattiallani on tukkimiehentäi. Luulin, että kaupunki ja kerrostalo saavat tämän ongelman katoamaan, mutta turha luulo. En muuten onnistunut tällä viikolla kuntoilun ja muun suhteen. Mutta ensi viikko on toiveita pullollaan! Tämä viikonloppu on muutenkin tuhoontuomittu eräänlaisen tapahtuman vuoksi missä olen osallisena. Ilmaista ruokaa ja juomaa jota en voi vastustaa.
Olen myös ikävöinyt.
Keskiviikkona kävin katsomassa ystäväni vastasyntynyttä vauvaa. Aina Assin näkeminen nykyään aiheuttaa minulle tunteen, että haluan perheen ja omakotitalon. Haluaisin niin kovasti vakiintua ja saada ympärilleni turvallisia ja rakastettavia ihmisiä.
Lähdin samaisena iltana kotipaikkakunnalleni tapaamaan ystäviäni. Menimme rantaan ja laitoimme sinne nuotion. Paistoimme makkaraa ja joimme viiniä. Paahdoimme myös vaahtokarkkeja. Oli kiva viettää aikaa tyttöjen kanssa vaikka muutama pikkujannu tulikin pilaamaan iltamme. Kävin myös heittämässä talviturkin! Olen ylpeä saavutuksestani. Mitä useampi vuosi minulle tulee, sitä myöhemmin käyn uimassa kesällä, jos käyn ollenkaan.
Nyt olen vain ollut. Olen uupunut siitä, että joudun huolehtimaan rakkaan mummoni asioista. Vaihdossa ollessani tajusin, että elämäni on niin kuluttavaa sen vuoksi, että joudun omien asioideni lisäksi miettimään ja stressaamaan muitten asioista. Vaihdossa sain olla yksin omien asioitteni kanssa kun en edes pitänyt juurikaan yhteyttä Suomeen. Nyt kaikki jatkaa samaa rataa kuin ennenkin ja joudun viikossa käymään useita kertoja mummolassa, tai ainakin kuuntelemaan hänen juttujaan päivästä toiseen. Joskus haluaisin vain sulkea puhelimen ja olla rauhassa, mutta hän huolestuu heti. Aivan kuin äidin holhouksesta vapauduttuani tilalle on tullut toinen. En tunne eläväni itsenäistä elämää. Siskollani asia ei ole näin, koska hänellä on miesystävä ja työpaikka. Minä ja veljeni olemme kuin yhteiskunnan hylkäämät syrjäytymisuhan alla elävät kaksoset. Meillä ei ole poika- tai tyttökaveria ja olemme enemmän tai vähemmän opiskelevia. Asiat ovat mummoni mielestä siis hunningolla. Onneksi elokuussa lähen Portugalin aurinkoon ainakin viikoksi jolloin saan taas unohtaa kaiken tämän ikävän täällä Suomessa.
Mr. Groove laittoi muuten keskiviikkona viestiä heti aamulla. Samoin hän laittoi yöllä ja soittikin. En ole mikään hyvä sanomaan hänelle asioita suoraan, koska olen onnellinen siitä, että joku miespuolinen henkilö jaksaa ja haluaa pitää minuun yhteyttä. Olen yleensä niin hyvä mokaamaan kaikki asiat. Nyt en ole, koska en ole kiinnostunut kyseisestä miehestä. Jos tykkään jostakin, minusta tulee yli-innokas ja pilaan suhteeni sillä. Been there, done that.
Huomaa, että kesä on tullut, lattiallani on tukkimiehentäi. Luulin, että kaupunki ja kerrostalo saavat tämän ongelman katoamaan, mutta turha luulo. En muuten onnistunut tällä viikolla kuntoilun ja muun suhteen. Mutta ensi viikko on toiveita pullollaan! Tämä viikonloppu on muutenkin tuhoontuomittu eräänlaisen tapahtuman vuoksi missä olen osallisena. Ilmaista ruokaa ja juomaa jota en voi vastustaa.
Olen myös ikävöinyt.
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Kesäyön kuumuus
Aamu alkoi todellakin kaikella muulla, kuin lenkkeilyllä. Venyin sängyssä yhteen asti, jonka jälkeen en ole saanut tehtyä mitään mainittavaa.
Hautauduin illalla peiton alle elokuvan kanssa. Ajattelin katsoa jonkun hömppäkomedian ja lainasin Nanny Diaries joka oli pettymys. Tai en tiedä voiko se pettymys olla, kun en edes osannut odottaa mitään. Onneksi Makuunin karkit olivat yhtä hyviä, kuin aina ennenkin. Elokuva jäi kesken, silmät alkoivat painua kiinni. Kahdelta heräsin siihen, että Mr. Groove laittoi viestiä. Tutustuin kyseiseen henkilöön perjantaina ja juttelimme melko syvällisiä. Hän halusi tavata minut myöhemminkin ja olen todella huono sanomaan ei näissä tilanteissa. Vaihdoimme numeroita ja tulos on tämä. En ole hänestä yhtään kiinnostunut, mutta en tiedä miten torjua hänet hienovaraisesti. Ja jos totta puhutaan, olen mielissään siitä, että joku tekstailee minulle. Pitkän hiljaisen kauden jälkeen tämä on mukava piristys. Harmi vain, että viestien lähettäjä on minulle täysin väärä henkilö.
Toinen samankaltainen tilanne on juurikin meneillään myös toisen miehen kanssa. Olkoon hän vaikka S. Viikko sitten perjantaina juttelin hänen kanssaan ja hän yhtäkkiä ehdotti minulle treffejä. En tunne kyseistä miestä kovin hyvin, mutta tervehdimme aina nähdessä. En ole hänestä ollenkaan kiinnostunut, mutta tuntuu, että hänen yhteydenottojaan tapahtuu jatkuvasti. En tiedä mitä tehdä. Toisaalta nämä ehdotukset ovat houkuttelevia sillä en ole eläessäni ollut treffeillä. Olisi kiva kokea treffit 22 ikävuoden lähestyessä. Mutta onko niistä iloa, jos treffiseura ei kiinnosta "siinä mielessä"?
Ostin kaupasta tänään uuden elämän ruoka-ainekset. Olen tarkkaan suunnitellut kalorimääriä silmälläpitäen huomiset ruoat. En ole ikinä ollut tarkka syömisieni suhteen, mutta nyt yritän aloittaa. Saa nähdä miten käy huomisen lenkin sillä uni ei meinaa millään tulla silmään ja olen hyvin huono heräämään aamulla aikaisin. Hankalaksi sen tekee myös se, että kun ei ole mikään pakko, on helppo jäädä sänkyyn loikoilemaan. Mutta minä yritän! Sitä paitsi söin tänään Daim-jäätelöä siinä määrin, että olisi parempi laittaa jalkaa toisen eteen lenkkipolulla. Ehkäpä ottaa jopa sauvat mukaan. Tosin en ole teknisesti kovin hyvä kyseisessä lajissa.
Uni tule jo!
Ps. Kaipaan rakkautta.
Hautauduin illalla peiton alle elokuvan kanssa. Ajattelin katsoa jonkun hömppäkomedian ja lainasin Nanny Diaries joka oli pettymys. Tai en tiedä voiko se pettymys olla, kun en edes osannut odottaa mitään. Onneksi Makuunin karkit olivat yhtä hyviä, kuin aina ennenkin. Elokuva jäi kesken, silmät alkoivat painua kiinni. Kahdelta heräsin siihen, että Mr. Groove laittoi viestiä. Tutustuin kyseiseen henkilöön perjantaina ja juttelimme melko syvällisiä. Hän halusi tavata minut myöhemminkin ja olen todella huono sanomaan ei näissä tilanteissa. Vaihdoimme numeroita ja tulos on tämä. En ole hänestä yhtään kiinnostunut, mutta en tiedä miten torjua hänet hienovaraisesti. Ja jos totta puhutaan, olen mielissään siitä, että joku tekstailee minulle. Pitkän hiljaisen kauden jälkeen tämä on mukava piristys. Harmi vain, että viestien lähettäjä on minulle täysin väärä henkilö.
Toinen samankaltainen tilanne on juurikin meneillään myös toisen miehen kanssa. Olkoon hän vaikka S. Viikko sitten perjantaina juttelin hänen kanssaan ja hän yhtäkkiä ehdotti minulle treffejä. En tunne kyseistä miestä kovin hyvin, mutta tervehdimme aina nähdessä. En ole hänestä ollenkaan kiinnostunut, mutta tuntuu, että hänen yhteydenottojaan tapahtuu jatkuvasti. En tiedä mitä tehdä. Toisaalta nämä ehdotukset ovat houkuttelevia sillä en ole eläessäni ollut treffeillä. Olisi kiva kokea treffit 22 ikävuoden lähestyessä. Mutta onko niistä iloa, jos treffiseura ei kiinnosta "siinä mielessä"?
Ostin kaupasta tänään uuden elämän ruoka-ainekset. Olen tarkkaan suunnitellut kalorimääriä silmälläpitäen huomiset ruoat. En ole ikinä ollut tarkka syömisieni suhteen, mutta nyt yritän aloittaa. Saa nähdä miten käy huomisen lenkin sillä uni ei meinaa millään tulla silmään ja olen hyvin huono heräämään aamulla aikaisin. Hankalaksi sen tekee myös se, että kun ei ole mikään pakko, on helppo jäädä sänkyyn loikoilemaan. Mutta minä yritän! Sitä paitsi söin tänään Daim-jäätelöä siinä määrin, että olisi parempi laittaa jalkaa toisen eteen lenkkipolulla. Ehkäpä ottaa jopa sauvat mukaan. Tosin en ole teknisesti kovin hyvä kyseisessä lajissa.
Uni tule jo!
Ps. Kaipaan rakkautta.
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
Edellisen elämäni viimeinen päivä
Hallitakseni tulevaa elämääni, tarvitsen uudenlaisen harrastuksen. Toisenlainen blogin kirjoittaminen on ollut osa elämääni jo usean vuoden ajan, mutta tarvitsen tavan purkaa asioitani ilman, että joudun sanomisistani vastuuseen kenellekään muulle, kuin itselleni. Toisen blogin kanssa tein sen virheen, ystävilläni ja muilla minut tuntevilla henkilöillä on mahdollisuus tunnistaa minut kyseisestä päiväkirjasta.
Tein tänään eräänlaisen lukujärjestyksen itselleni. Hahmotin tulevan kesän päivät puolen tunnin tarkkuudella. Tämä kuulostaa hassulta, mutta sitä kautta saan tehtyä asiat joiden tulee olla tehtynä päivän loputtua. Olen joustava kellonaikojen suhteen, mutta yritän saada päiviini tietynlaisen rytmin. Kolmatta kesää työttömänä ollessa oppii arvostamaan sitä, että päivä on edes jollakin tapaa säännöllinen. Päivärutiineihini kuluu erityisesti liikunnan aloittaminen puolen vuoden tauon jälkeen. Eräänä tavoitteenani on saada kesän loppuun mennessä pudotta vähintään 10kg painostani. Lähtöpainona on 85kg ja olisi hienoa jos elokuuhun mennessä painaisin 75kg, mielellään vähemmän. Olen tänään laskeskellut kalorimääriä eri ruoista ja jos syön suunnitelmien mukaan, painon pudotuksen ei pitäisi olla mikään ongelma. Ongelma ovat kaikki herkut joita syön. Kaiken uudistuksen pitäisi alkaa huomenna, mutta viikonlopun juhlimisen jälkeen uskon seuraavan yön olevan omistettu liskoille, joten tiistai saa olla kaiken alku.
Lähden innokkain mielin uudistumaan. Viime viikolla pitkät hiukseni lyhenivät söpöksi polkkatukaksi ja värikin vaihtui entistä vaaleammaksi. Hiukset ovat upeat ja tämän huomasivat ilmeisesti myös miespuoliset ihmiset. Perjantaista lähtien vientiä on ollut ja osaksi nautinkin siitä. Harmi vain, että useimmat miehet ovat juuri niitä, joita en elämääni kaipaa. En tiedä kaipaanko miestä ylipäätänsä elämääni nyt. Kesä on hyvää aikaa pyhittää pelkästään itselle. Luvassa on luultavasti paljon menoa ja uusia ihmisiä joita olen koko pitkän toukokuun toivonut näkeväni. Portugalista saapumisen jälkeen olen elänyt kuin sumussa, toivoen näkeväni uusia kasvoja. Ei sillä, että vanhoissa olisi mitään vikaa, mutta kyllä ihminen kaipaa uusia tuulia.
Huominen päiväni alkaa 7.30 tunnin lenkillä kesäisessä maastossa. Tavoite yksi.
Tein tänään eräänlaisen lukujärjestyksen itselleni. Hahmotin tulevan kesän päivät puolen tunnin tarkkuudella. Tämä kuulostaa hassulta, mutta sitä kautta saan tehtyä asiat joiden tulee olla tehtynä päivän loputtua. Olen joustava kellonaikojen suhteen, mutta yritän saada päiviini tietynlaisen rytmin. Kolmatta kesää työttömänä ollessa oppii arvostamaan sitä, että päivä on edes jollakin tapaa säännöllinen. Päivärutiineihini kuluu erityisesti liikunnan aloittaminen puolen vuoden tauon jälkeen. Eräänä tavoitteenani on saada kesän loppuun mennessä pudotta vähintään 10kg painostani. Lähtöpainona on 85kg ja olisi hienoa jos elokuuhun mennessä painaisin 75kg, mielellään vähemmän. Olen tänään laskeskellut kalorimääriä eri ruoista ja jos syön suunnitelmien mukaan, painon pudotuksen ei pitäisi olla mikään ongelma. Ongelma ovat kaikki herkut joita syön. Kaiken uudistuksen pitäisi alkaa huomenna, mutta viikonlopun juhlimisen jälkeen uskon seuraavan yön olevan omistettu liskoille, joten tiistai saa olla kaiken alku.
Lähden innokkain mielin uudistumaan. Viime viikolla pitkät hiukseni lyhenivät söpöksi polkkatukaksi ja värikin vaihtui entistä vaaleammaksi. Hiukset ovat upeat ja tämän huomasivat ilmeisesti myös miespuoliset ihmiset. Perjantaista lähtien vientiä on ollut ja osaksi nautinkin siitä. Harmi vain, että useimmat miehet ovat juuri niitä, joita en elämääni kaipaa. En tiedä kaipaanko miestä ylipäätänsä elämääni nyt. Kesä on hyvää aikaa pyhittää pelkästään itselle. Luvassa on luultavasti paljon menoa ja uusia ihmisiä joita olen koko pitkän toukokuun toivonut näkeväni. Portugalista saapumisen jälkeen olen elänyt kuin sumussa, toivoen näkeväni uusia kasvoja. Ei sillä, että vanhoissa olisi mitään vikaa, mutta kyllä ihminen kaipaa uusia tuulia.
Huominen päiväni alkaa 7.30 tunnin lenkillä kesäisessä maastossa. Tavoite yksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
