Ihan tavallinen aamupäivä

Kello on huomaamatta puoli kolme päivällä. Aurinko paistaa ulkona, mutta en ole saanut vielä mitään aikaiseksi. Olen valehdellut olevani kipeänä, ettei minun tarvitsisikaan tehdä mitään. Ei tarvi mennä mihinkään. Tämä viikko on ollu täysin akkujen lataamista, tulevan odottelua.

Kävin eilen shoppailemassa viimeiset rahani. Ostin petivaatteet, koreja, peiton ja kaikenlaista kotitavaraa. Reissu oli oikein mukava ja tapahtui kolmen muun kaveruksen lisäksi. Tosin olimme ikään kuin pariskuntaretkellä lukuunottamatta minua ja toista miespuolista henkilöä joiden välillä on vain ystävyys. Luullakseni. Vitsailimme kuitenkin useaan otteseen olevamme pariskunta joka on tullut ostamaan tavaroita yhteiseen kotiin. Se oli minusta mukavaa, koska oikeasti tahtoisin sen tilanteen nyt elämääni. Entisen kanssa rakastin tilanteita jossa rakensimme yhteistä pesäämme kodiksi. Nyt tämä "koti" on vain minun kämppäni, täynnä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä.

Katselin uusia asuntoja. Eri kaupungista, uusista kuvioista. Haluan sitä niin paljon. Vuoden kun jaksan vielä odottaa, olen varma, että pääsen elämääni kiinni uudella tavalla. Toivon niin.

Ystäväni olivat olleet juhlimassa keskiviikkona ja nähneet Mr. Grooven. He olivat jutelleet ja olinpas minäkin käynyt ilmi keskustelussa. Ihmettelin, miksi Mr. Groove ei sitten ottanut yhteyttä minuun ja pienimuotoinen hätääntyneisyys pilkisti esiin. Entä jos mokaan tämänkin miessuhteen, joka ei edes ole suhde? Vakuutan edelleenkin, etten ole kiinnostunut hänestä, mutta olen riippuvainen miesten huomiosta. Olen vannonut itselleni, etten laita hänelle viestiä, mutta eilen oli pakko muistuttaa itsestäni ja mikä virhe se olikaan. "Olisin soittanu sulle muuten, mutta kun olit kotipaikkakunnallasi". Jos olisin tämän tiennyt, en olisi laittanut hänelle viestiä ja saanut itsestäni sen oloista, että olen kiinnostunut hänestä.

Eilen kantispaikassa istuskellessani huomasin jälleen miten entinen säätöni Ihastus näytti syötävän hyvältä. Suhteemme on nykyään erityisen kummallinen. Välinpitämätön, mutta samalla hänestä paljastuu esiin välittämistä. Sydämeni oli lakata pomppimasta kun hän käveli ohitseni ja tervehti. Ah, sen miehen jos saisin.

Penni oli myös kantapaikassa. Astuessani tiskille sain häneltä jälleen kommentin jonka olisi voinut jättää sanomatta. "Mullon euro kakskyt, istuks mun naaman päälle". Odotinkin jotain tuollaista. En osaa tulkita kyseisen miehen viestejä. Suurimmaksi osaksi ne ovat vittuilua, mutta voisiko niiden takana olla oikeasti jotain? Hah, yritän etsiä itselleni rakkaustarinaa ihan kuin jostain elokuvasta. Oikeasti elättelen vain toiveita, että Pennillä saattaisi olla hieman tunteita minua kohtaan. Täytyisi lopettaa sellainen. Huomaan, että minun on vaikea suhtautua miespuolisiin henkilöihin pelkkinä kavereina.

En ole kuullut etelänmiehestäni mitään pitkiin aikoihin kunnolla.

"En osaa elää
En näissä kengissä, en tässä talossa, en tällä kadulla
En osaa elää
En elokuvissa, en yöjunissa, en kenenkään kodissa"