While the world is going crazy

Ihanan tavallinen herkku Take Thatista. Katselin eilen Subilta heidän konserttiaan ja tämä komistus sattui silmääni. En ole ikinä ollut mikään hillitön TT-fani, elin enemmänkin Bäkkärit-aikakautta. Mutta tämän miehen ulkonäkö hellii sydäntä. Silloin joskus, kun Babe kehräsi korvissani, Mark oli tietenkin ihanin kaikista. Nyt hänen poikabändi-look vanhassa miehessä ei onnistu. Tämä Howard-herra on kuitenkin saanut ulkonäöstään poikabändimäisen aikuisen. Tyyppi on jotain 40, mutta silti niin nam. Arkinen silmänilo.

Eilen jaksoin raahautua ulos asunnostani. Olin odottanut venetsialaisia. Kerrankin tässä pikkukaupungissa tapahtuu jotain. Kokon sytyttämistä ja ilotulituksia. Laittauduin jopa normaalia enemmän. Olin iloisella mielellä. Menin Mikon tykö, koska siellä oli ystäviäni. He eivät kuitenkaan halunneet lähteä kanssani rantaan. Heistä oli mukavampaa ryystää kaljaa ja pelata elokuvapeliä. Olen sellainen ihminen, joka ei haluaisi mennä paikkoihin yksin. Tunnen itseni silloin säälittäväksi jolla ei ole ystäviä. Senpä vuoksi en siis lähtenyt yksin katselemaan ilotulituksia. Olin hyvin pettynyt. Luottoystäväni, kaupungin paras ystäväni, raahasi kaikki loputkin tavaransa Ouluun torstaina joten en saanut hänestä seuraa. Tämänkin vuoksi syksystä on tulossa erilainen. Minulla ei ole sellaista joka tilanteen kaveria. On minulla ystäviä, mutta ei sellaista, jonka soittaisin kanssani kahville tai jonka kanssa katsoisin illalla telkkaria. Kenen kanssa lähtisin viikonloppuna juhlimaan. Onhan minulla toki myös koulukavereita. Ovat hekin ihania ihmisiä, mutta he eivät korvaa parasta ystävää. Täytyy totutella tähän uuteen tilanteeseen.

Mutta käväisin toki baarissa selvänä tämän em. kaveriporukan voimin. Join kaakaon ja painuin kotiin. Baarin terassilla kantispaikan poke oli juomassa ja rohkeni ehkä sen takia jutella minulle.
Poke: E, tuu tänne.
E: No mitäs?
P: Ooks juomassa?
E: En.
P: No hyvä.
E: Ai miks?
P: No kun oot päissään aina vähän... vähän suulas.

Hah, tämäpä tulikin yllätyksenä... Tai sitten ei. Kyllähän minä sen tiedän, että olen hyvinkin äänekäs humalassa. Ja usein ilman humalaakin. Se olen minä. Minkäs sille teet. En kuitenkaan katso olevani kanamaisen äänekäs vaan ehkä positiivisemmalla tavalla äänekäs. Vaikka paha sitä on itse mennä arvioimaan.

Tänään oli (jälleen) viimeinen päivä, kun sain herkutella. Tehtiin äitin ja Petrin kanssa kisa kuka laihtuu eniten seuraavaan näkemiseen mennessä. Siitä ei kylläkään ole edes varmuutta, milloin näemme, joten kaikki aika on käytettävä hyödyllisesti. Saatamme tavata toisemme jo kuukauden päästä, ehkä vasta jouluna, who knows. Söin tänään jälleen sipsejä, mutta entistä tehokkaammin sain ne myös ulos. Nuhan takia oksentaminen on ollut jotenkin huomattavasti helpompaa. Ainoa asia, mikä minussa oksentamisessa ärsyttää on se, että hampaat menevät. Mutta pesinpäs tänään illallakin hampaat! Tapanani on ollut pestä hampaat aamuisin ja jättää iltapesu kokonaan väliin. Nyt yritänkin aloittaa paremmat rutiinit sen suhteen. Huomenan on Syyskuun ensimmäinen ja vielä maanantai, mikäs olisi parempi päivä aloittaa elämäntaparemontti! Katsotaan miten se lähtee käyntiin. Ajattelin muuten ehdottaa äitille, että jos laihdun eniten, hän voisi ostaa minulle uudet farkut. Olen tuhlannut rahani kaikenlaisiin vaatteisiin kesän aikana, mutta yksiäkään housuja en ole ostanut. Ehkä senkin takia, että yhdetkään haluamani housut eivät mahdu minulle jalkaan.

Haistelin tänään kirpeää syysilmaa kauppareissullani. Nyt se sitten tosiaan tulee, kaupat ovat sunnuntaisin kiinni ja naapuribaarin terassi purettiin. Varmoja syksyn merkkejä. Ihana ilma ollut tänään kuitenkin. En kuitenkaan saanut itseäni lenkille, televisio vangitsi minut. Onneksi syksystä on luvattu kuivaa ja toivoisin sen tarkoittavan myös aurinkoista. Löysin viimein toisen lenkkarini, joten enköhän ala olla jälleen tuttu näky lenkkipoluilla. Hope so. Tänään suihkun jälkeen jaksoin tehdä aina piristävän asian, hieman ruskettavaa kosteusvoidetta hipiään ja iho hehkuu. On se vaan todettava, että päivettyneenä näyttää (ainakin minä) tuplasti kauniimmalta. Pieni asia ja niin huomattava ero. Kunhan vain jaksaisin rasvailla itseäni usemmin.

Muuten ollut melko hyvä viikonloppu, mutta tämän siitä taas saa, kun vehtailee Entisen kanssa. En ole kovin hyvin perillä hänen työajoistaan tällä hetkellä (onneksi nekin vakiintuu syksyn tullessa). Luulen hänen olleen töissä viikonlopun, joten häntä ei ole baarissa näkynyt. Mutta silti mietin, entäpä jos hän onkin ollut juomassa, hän ei ole silloin soittanut minua yöksi. Onko hän löytänyt jonkun toisen naisen? Olenko todellakin ollut vain varalla? Tottahan se on, että jos saa kännisiä yökyläkyselyitä neljältä aamuyöstä, suhde (mikä suhde?) ei ole juurikaan mitään. Sitä on vain hankala myöntää itselleen.

Mutta huomenna! Uudet tuulet. Vapaapäivänäni suostun menemään tuutoroimaan uusia oppilaita, jotka saapuvat kouluumme. Toimin pääasiassa ulkomaalaisten opiskelijoiden tuutorina ja mikäs sen mielekkäämpää. Toivottavasti heitä on sankoin joukoin huomenna paikalla katsomassa, kuinka suomalaiset opiskelijat esittelevät kaunista koulumuotia kirkkaanoransseissa retrotutorpaidoissaan! Can't wait!

Syysunelma

Ah, tämän miehen ylävartalo on jotain uskomattoman ihanaa. En pidä alaosaakaan huonona, mutta nuo olkapäät ja käsivarret. Nam.

Alkaa olla jo kunnon syksy. Eilen kävelin illalla kotiin ja nahkatakin ollessa auki, pieni viima pääsi sisään ja sai olon erittäin kylmäksi. Toisaalta se on ihanaa. Tarvisin vain muhkean ja pehmeän villapaidan vaatekaapin täytteeksi. Sitten olisin saanut lähes kaikki syksyn ehdottomat vaatteet.

Olen viettänyt pari päivää ulkomaalaisten opiskelijoiden parissa. On ollut oikein mukavaa. Jotenkin on ihan erilaista heidän seurassaan ja nautin joka hetkestä. Haluaisin tutustua heihin kaikkiin paljon paremmin. Mutta onhan tässä vähintäänkin koko syksy aikaa.

Elämässäni on hyvin tyhjä vaihe. Olen tuntenut tänään itseni yksinäiseksi. Ehkä sen takia olen syönyt kaksi lautasellista nakkikeittoa, kaksi sämpylää, pussillisen karkkia, pussillisen sipsiä ja pullollisen limukkaa. Että näin tällä sohvalla. Olen erittäin tunnesyöppö. Annan itselleni luvan syödä paljon, kunhan vain muistan hyvissä ajoin käydä oksentamassa kaiken syödyn pois. Sipsit olen jo saanut pois kehostani, mutta karkkeja en. Takaraivossa takoo koko ajan, että oksenna ne pois! Kamppailen itseni kanssa, sillä mitä kauemmin olen oksentamatta sitä varmemmin se jää tekemättä. Haluaisin oksentaa, mutta toisaalta taas en.

Pelottaa tämä viikonloppu. Se on ensimmäinen viikonloppu pitkiin aikoihin ilman juhlia ja juomista. En edes muista milloin olen viimeksi viettänyt selvän viikonlopun. Mutta tämä tekee hyvää. Kunhan en sekoa. Ehkä ihmisen on hyvä olla välistä yksin ja kelailla asioita. Siinä määrin, että hetken aikaa asioita mietittyäni, itkin Entistä ja tahdoin takaisin Portugaliin. Että näillä mennään. Ehkä huomenna kirjoitan enemmän ja selvemmin.

Ps. En ole aloittanut BB:n seuraamista. Katsoin ensimmäisen jakson ja senkin osittain ilman ääniä, koska ihmiset olivat niin rasittavia siellä. Että tämmöistä.

Miksen kertonut, että luistasi rakensin kotini...

Edellisessä postauksessani päätin tänään hieman pohtia parisuhdetta. Juttelimme yhden naispuolisen ja yhden miespuolisen ystäväni kanssa parisuhdetta ja sen arkea. Olemme kaikki kokeneet vähintäänkin yhden yli vuoden mittaisen suhteen ja näiden perusteella jaoimme kokemuksia. Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan siitä, kun K (nainen) sanoi, tuntevansa, ettei hänen avopuolisonsa T pidä häntä viehättävänä. Kommentti "jokin liikuntaharrastus ei tekisi sulle pahaa" on jäänyt kaivertamaan mieltä ja K pitää itseään liian lihavana T:n mieleen. Naisnäkökulmasta asia ei ole ollenkaan näin enkä usko T:n tarkoittavan sitä, että K:n vartalo on epämiellyttävä. Itse vertasin tilannetta minun ja Entiseni suhteeseen. En ikinä kuullut hänen suustaan minkäänlaista negatiivista kommenttia vartalostani. En ole mikään hoikka, en edes normaalipainoinen. Kiloja on kertynyt, mutta ne eivät entistäni haitannut. Pikemminkin hän sanoi, että on ihana kun voi painaa päänsä minun pehmeään mahaan.

Eräs K:ta vaivaavista asioista oli se, että hän haluaisi heidän seksielämänsä olevan räväkämpää. K oli kerran pukeutunut seksikkäästi ja hieman tavallista paljastavammin. Hän odotti T:tä töistä ja kun herra saapuu kotiin, heittää Nalle Puh-yöpaidan K:n päälle ja käskee laittamaan mielummin sen päälle. Mitä ihmettä? Jos nainen yrittää piristää suhdettaan jollakin tavalla, hän saa lähinnä nolaamista vastaavan reaktion. Tässäkin asiassa pisteet tulivat Entiselleni, hän oli innoissaan jos pukeuduin seksikkäästi vaikka uusiin alusvaatteisiin. Jos näin vaivaa itseni laittamisessa, hän arvosti sitä. Kyllä, miehet ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä samanlaisista asioista, mutta voi sitä silti sen kerran olla kiitollinen kun nainen yrittää jotain erilaista.

Kolmas ärsyttävistä asioista on se, ettei toinen sano tarpeeksi usein tykkäävänsä tai rakastavansa. Toinen ei sano mitään mukavia asioita, ei kehu. Etenkin silloin, kun nainen on laittautunut sieväksi, miehen tulisi sanoa edes jotain kaunista. Toki ei tarvitse olla jatkuvasti imartelemassa, mutta edes joskus. Ei parisuhteen eteneminen ja arki tarkoita sitä, että kaikki alkuihanuudet täytyisi unohtaa. Pikemminkin parisuhteen säilyvyyden kannalta olisi erittäin suotavaa nostattaa kumppaninsa itsetuntoa pienillä kohteliaisuuksilla. En yhtään ihmettele, että K tuntee itsensä epähaluttavaksi (vaikka ei todellakaan tarvisi) jos ei kuule kohteliaisuuksia. Tässäkin asiassa pointsit Entiselle. Hän kehui, mutta ei liikaa. Juuri sillä tavalla, että sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi.

Sanoin äskeiset asiat ehkä hyvin epäselvästi, mutta toivottavasti pääasia tuli perille. En ole mikään erityisen kova puolestapuhuja tällaisissa asioissa, mutta kun kerran siitä tuli puhe, kerronpa mielipiteeni.

Mutta... Enpä olisi edellistä päivitystä kirjoittaessani arvannut, että päädyn jälleen Entiseni luokse yöksi. Hän soitti josko haluaisin tulla hänen luokseen. Hän oli tietenkin humalassa, mutta silti. Meillä oli oikein ihanaa. Ainoa miinus oli se, että harrastimme seksiä. Seksissä itsessään ei ollut mitään vikaa, kaikki oli ihanaa, mutta sitä ei pitänyt tapahtua. Seksin jälkeen aloin itkeä. En tiedä itkinkö sitä mieletöntä tunnetta mikä minulla oli vai sitä, että olin jälleen pettänyt itseni. Sitä ei pitänyt tapahtua. Mutta se hetki, kun kaiken jälkeen olen Entiseni päällä, molempien iho on kostea ja nihkeä, hengitämme ihan lähellä toisiamme. Rakastan sitä hetkeä. Laitoin yli tunti sitten Entiselle viestin vituttaako häntä eilinen. Hän on nyt selvin päin eikä vastausta kuulu. Joudun aina toteamaan saman asian, kelpaan kun hän on niin päissään, ettei tajua asioista. Selvin päin, kun hän ymmärtää asiat, minä en ole mitään. Milloin opin?

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Oli tylsää. Mutta viimeinen kokonainen vuosi. Eiköhän se mene.

Save My Life Tonight

Katsoin äsken tissiohjelman Subilta. Se sai minut miettimään jälleen omia tissejäni ja niiden rumuutta. Olen jotakuinkin tyytyväinen niiden kokoon, mutta muoto on hieman ruma. Olen aina haaveillut kauniista, kiinteistä ja pyöreistä rinnoista. Olen saanut (ehkä lihomisesta johtuen) vähemmän kiinteät ja vähemmän pyöreät rinnat. Eivät ne ole pahimmasta päästä ja ehkä kiinteyttävällä rintalihastreenillä saisin aikaan hyviäkin tuloksia. Eihän niistä pyöreitä saa siltikään, mutta edes vähän pystymmät. Kukaan ei ole ikinä sanonut pahaa sanaa rinnoistani ja tottahan se on, että usein nainen tekee rinnoistaan itselleen ongelman. Miehille kelpaa suurimmaksi osaksi tissi kuin tissi. Olen harkinnut joskus silikoneja (sitten joskus tulevaisuudessa), mutta en usko sen tuovan lopullista tyytyväisyyttä. Toisaalta kauneimmat rinnat tissivertailuissa olivat toki silikonirinnat, pyöreät ja kiinteät. Olen kyllä saanut kehuja rinnoistani, mutta en osaa ottaa niitä todesta.

Tapahtumien suhteen viikonloppu oli yllättävä. Perjantaina olin juomatta ihan senkin takia, että ystävälläni oli läksiäiset lauantaina. Kiertelimme kuitenkin baareja. Hemingwaysissa törmäsin Entiseen, mutta en tervehtinyt häntä. Päätin, että 3kk puhumattomuus ja välinpitämättömyys hänen puoleltaan onnistuu myös minulta. Hän kuitenkin katsoi minua ja sanoin ystävälleni, että Entinen katsoi minua sillä tavalla, että soittaa minulle illalla. Toisaalta pidin sitä mahdottomana sillä eihän hän tosiaan 3kk ole ottanut minuun yhteyttä millään tavalla eikä ole myöskään reagoinut mitenkään minun yhteydenottoihini. Lähdin kotiin jo ennen kahta ja yritin laittaa nukkumaan. Terolta kuitenkin tuli viestiä ja hän olisi halunnut minut viereensä. En mennyt. Neljältä puhelimeeni soittaa tuntematon numero ja se oli Entinen. Hänellä ei ollut asiaa, mutta puhuimme kuitenkin tunnin puhelimessa. Hän olisi halunnut minut luokseen, mutta yritin pysyä lujana. Hän kertoi totuudenmukaisesti, ettei voisi kuvitella meitä enää suhteeseen, mutta haluaisi sillä hetkellä nukkua mielummin kanssani kuin yksin. Itsehän sitten tunnustin, että vaikka en tykkääkään enää Entisestä, en voi tietää aamuisia tunteita jos herään hänen viereltään. Pelkäsin, että vanha suola alkaa janottaa. Hän ymmärsi tilanteen ja tajusi oman ilkeytensä. Härnää vaikka tietää minulla olevan vielä hieman hankalaa hänen suhteensa. Päätimme molemmat laittaa nukkumaan omaan sänkyyn. Entinen oli kuitenkin saanut pääni ihan sekaisin. Ei mennyt kuin hetki ja hän soittaa uudelleen. Sanoi vain, että tule tänne ja minä menin. Oli mukavaa, todella. Aamulla lähdin ennen kuin hän heräsi.

Lauantai meni miettiessä miten asiat pääsivät tapahtumaan. Toisaalta odotin, että mitä Entinen on ajatellut herätessään, muistaako hän edes asioita, oliko hän liian humalassa. Hänestä ei kuulunut koko päivänä mitään enkä ottanut itsekään yhteyttä. En halunnut vaikuttaa siltä, että haluaisin jotain enemmän. Sitähän hän pelkäsi. Läksiäiset menivät hyvin, en tosin humaltunut niin paljoa, kuin olisin halunnut. Juttelimme nurkkauksessa muutaman ystäväni kanssa seksistä ja seurustelusta. Ne keskustelut saivat minut huomaamaan kuinka ihana Entinen oikeastaan minua kohtaan on ollut... silloin joskus. Voisin pohtia tätä asiaa hieman enemmän huomenna.

Siirryimme baariin kahdentoista jälkeen. Näin P:tä, joka huuteli kuinka minä olisin halunnut panna häntä kantispaikan vessassa. Hmm, asiahan ei pidä ollenkaan paikkaansa. En tiedä miksi hänen pitää välillä käyttäytyä niin hölmösti. Hetkittäin hän on kuitenkin hyvin ihana. Yritin mennä hänelle myöhemmin juttelemaan, mutta hän sanoi ettei halua. En ymmärrä. Onneksi näin kuitenkin Entistä joka sai minut oikein hyvälle tuulelle. Olemme saaneet ilmeisesti jälleen välimme kuntoon. Hän voi tervehtiä minua ja sanoa jopa muutaman sanankin. Törmäsimme toiseen otteeseen ja hän ei ajanut minua pois viereltään. Otin hänen kädestään kiinni ja hän silitti minun kättäni. Normaalisti hän olisi vetänyt oman kätensä pois.

Lähdettiin ystäväni kanssa pitsalle ja sieltä kotiin. Entinen soitti minulle ja sanoi, että haluaa minut luokseen. En voinut kuitenkaan mennä, koska en halunnut jättää ystävääni yksin luokseni. Soittelimme Entisen kanssa useaan otteeseen. Hän kuitenkin ilmaisi hyvin selvästi sen, että on haku päällä (haku, joka ohittaa minut) ja haluaa minut vain viereensä jos ei saa muita. Olen siis varakainalo. Ja meidän jutussa ei todellakaan ole kysymys nyt seksistä. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että Entinen tarvii minua vain silloin kun halua panna eikä muita ole näköpiirissä. Me EMME pane. Se tehtiin perjantainakin selväksi. Menin hänen luokseen vain nukkumaan. Olen vaikeassa tilanteessa. Nautin siitä, että saan olla Entisen kanssa, mutta en haluaisi olla varalla. Voisin itsekin alkaa siihen, että näemme silloin kun kummallakaan ei ole muita, mutta tiedän asettavani Entisen muiden edelle. Se menisi minun puolelta niin, että olisin muiden kanssa silloin kun en saa Entistä. Taas toistuu jokasyksyinen kuvio, aina Entinen.

Huomenna alkaa jälleen koulu. Tai tänään. 3kk loma on ohitse ja olisi aloitettava normaalin ihmisen elämä. Kaipaan rutiineja, joten eiköhän se tästä. Sitä paitsi suuntaavat opinnot alkavat. Toivottavasti se on mukavaa.

I Join In The Army Of Dreamers

Keskiviikko meni juhlinnan puolelle. Jälleen. Mutta oli viimeinen lomakeskiviikko, joten täytyihän sitä juhlistaa. Kehoitus siihen tuli kuitenkin ihan muulta tasolta.

Viinin noustessa päähän, laitoin Mr. Groovelle viestin, koska en ollut kuullut hänestä mitään sitten sunnuntai-illan. Silloin hän aikoi soittaa, muttei soittanut. Kysyin onko hän juhlimassa, mutta laittoi vain tylysti ei. Sitten kysyin onko hän suuttunut ja sain siihenkin vastaukseksi ei. Kysyin sitten, että onko hän löytänyt jonkun naisen ja senhän hän ainakin omien sanojensa mukaan oli tehnyt. Aikoi keskittyä pelkästään häneen. Ok, sopii minulle. Silti hän laittoi minulle vielä illan mittaan viestin, missä sanoi minua kauniiksi ja tykkää minusta silti. Hah, mitähän se sitten mahtaa tarkoittaa? Olin soittanutkin Mr. Groovelle siinä vaiheessa kun shotit ja viini oli mennyt niin paljon päähän, etten puheluista mitään muista. Aamulla vain katsoin sitten puhelinta. Yksi viesti, minkä olin lähettänyt, kuului jotakuinkin näin: :a:a, kuulin ja että neitin kala. Känniviesti. Totaalinen epäonnistuminen.

Noh, jatkoimme kantispaikkaan ja olen matkalla kaatunut, rikkonut leggingsini ja saanut polven auki. Se ei ilmeisesti ole menoa haitannut. Muistikuvat ovat vähäiset, mutta olen yrittänyt olla läheisissä väleissä erään kaukaisen ihastukseni kanssa. Ehkä se jopa onnistuikin. Kantispaikan mennessä kiinni, vietin kivoja hetkiä P:n kanssa. Kaikki muut olivat jo lähteneet, minä join kokista ja hän teki juttujaan. Minulla oli kivaa. Siitä siirryin hänen kanssaan bilepaikkaan missä löysin ystäväni. Kotiin kebab-paikan kautta, soitin portugalin miehelleni. Puhuimme 17min puhelimessa. Nukahdin ja en kuullut, kun hän oli kaksi kertaa soittanut minulle. Olin vihainen itselleni. Jos jotakin olisin halunnut kuulla, niin hänen äänensä.

Eilen menin käymään kantispaikassa. P oli myös siellä ja hän kyseli vointiani. Silitti polvea<3 Olen kyllä ihastunut häneen.

Yeaaah, I'm a loser baby

Oon niin vittuuntunu nyt. Olen ensinnäkin kuunnellut (esittänyt kuuntelevani) ystäväni murheita. Asioita joita minä en edes ymmärtänyt, miksi niistä täytyy stressata. Mutta yritin olla avuksi. Muuten olen lihonut ja laiskistunut sohvalla vaikka koti on pommin jäljiltä. Tiskitkin haisee. En vain jaksa siivota. Koko päivän on ollut ihan älyttömän kuuma. Koko ajan hirveän nihkeä olo. Yritin pyöräillä kuntopyörällä, mutta jaksoin vain vaivaiset 10min. Yritin pestä pyykkiä, mutta pyykkikone meni rikki. Nyt pyykkini lilluvat vedessä koneessa. En tiedä mitä tehdä. Joudun nukkumaan sohvalla, koska sänky on täynnä tavaraa. Mr. Groove ei ole soittanut. Telkkarista ei tule mitään. Tietokonetuolini hajoaa, on hajoillut jo useita päiviä. Tässä on epämukava istua, kun etuosa on valahtanut metallijaloiltaan alaspäin. Täytteetkin tulevat ulos. Olen elänyt yli varojeni ja todennäköisesti syksyllä joudun tekemisiin jälleen perintätoimiston kanssa. En vain mitenkään voi saada kaikkia laskuja maksettua. Silmäni ovat pilalla liiallisten piilarien käytön takia. Minulla ei ole kuitenkaan varaa ostaa uusia laseja, koska join kaikki rahani. Inhoan olla täällä, haluaisin takaisin Portugaliin. Itkettää, minulla on likainen olo ja likaiset hiukset, haisen hielle.

Attenzione

Viikonloppu vierähti oikein mukavissa tunnelmissa. Aloitin juhlimisen jo torstaina ja juhlat jatkuivat aina valomerkkiin asti. Muutama nelikymppinen työmatkalla ollut mies lyöttäytyi minun ja ystäväni seuraan. He olivat melko ällöttäviä. Alan entistä enemmän menettää uskoani miesten suhteen. He olivat juurikin sitä pettävää reissumatkaajaa, jotka unohtavat vaimonsa ulko-oven sulkiessa. Ja eivätkä edes häpeilleet myöntää sitä. Eräs heistä yritti vedota raamattuun jossa sanotaan jotakuinkin näin, että jos joudut elämään erossa vaimostasi yli 12 päivää, käyttäydy kuin häntä ei olisikaan. En nyt muista menikö se täysin näin, mutta ajatus tulee kuitenkin selväksi.

Perjantaina olin menossa solariumiin, mutta törmäsin serkkuuni matkalla ja menimme käymään yksillä. Yhdet venyivät sitten, kuten arvata saattaa. Pussailin erästä Mattia vain pussailemisen mukavuuden vuoksi. Tutustuin johonkin Teroon, jonka olen nähnyt useinkin, mutta emme ole jutelleet ikinä. Vaihdoimme numeroita ja hän olisi halunnut minut luokseen. En lähtenyt. Juomisen takia jouduin perumaan erään hyvin tärkän menon ja minulla on siitä lievä morkkis. Aamulla Terolta oli tullut viestiä ja olisi halunnut nähdä minua jälleen. Olin kuitenkin lähdössä muualle.

Katsoin puhelintani ja huomasin toisenkin uuden numeron tallentuneen muistioon. Olin tallentanut sen nimellä Joku Wannadbe. En muistanut yhtään kuka hän oli. Päätin, että illalla humalassa soitan hänelle ja kysyn. Lähdimme kahden parhaan ystäväni kanssa juhlimaan lauantaina ja kun humala oli tarpeeksi hyvä, soitin wannabelle. Hän ei vastannut, mutta lähetti viestin. Oli baarissa samalla paikkakunnalla, missä minä sillä hetkellä olin myös. Oikeasti hän oli Savonlinnasta. Nimeltänsä Santtu. Miten ihmeessä voin unohtaa täysin sen, että olen perjantaina häneen tutustunut?!

Noh, kahden aikoihin saimme itsemme baariin. Menimme sellaiseen baariin, minne emme kuuluneet. Tai ainakaan ulkonäöllisesti. Hetken siellä palloilimme ja löysin miesseuraa. Mies oli nimeltään Enrico ja Los Angelesista. Vaihdoimme suudelmien lisäksi sähköpostiosoitteet. Lähdin ulos baarista ja menin juttelemaan eräälle miehelle. Himoitsin hänelle kuuluvaa omaisuutta. Kävi ilmi, että hän oli Hollannista. Nimeltään Sebastiaan. Osa erästä bändiä ja hänen ystäviään olivat sitten yhden kuuluisimmista metal-bändin jäseniä. Minulla oli tämän Sebastiaanin kanssa erittäin mukavaa. Vaihdoimme numeroita tai siis hän otti minun numeroni, koska minun puhelimestani oli akku loppunut. Hän toi mieleeni hieman portugalin ihastukseni ja ehkä senkin takia viihdyin Sebastiaanin seurassa niin hyvin. Hän osasi hieman suomea. Nauroin hänen kuulostavan ihan turkkilaiselta kebabin tekijältä. Päädyimme suutelemaan. Oli kivaa. Sen jälkeen kun olin lähdössä kotiin, törmäsin tutunnäköiseen mieheen ja kävi ilmi, että hän oli se Santtu. Juttelimme hetken.

Taksi kuitenkin kyyditsi minut ystäväni luokse. Söimme pitsaa ja hieman juoruilimme vielä. Oli mukavaa. Aamu oli tuskainen kaikille. Laiskottelua ja krapulaviihdettä. Kolmen aikoihin vääntäydyimme Hesburgeriin ja kuuden aikoihin alkoi kotimatka. Nautin suunnattomasti uusista ihmisistä joita näin. Etenkin siitä hollantilaisesta. Namnam.

Nyt Kanadan huippumallin pariin!

Voi kultaseni, portugalilainen ihanainen mieheni... Siihen minä olen rakastunut. Uskallanpa jo sanoa, että rakastunut olen. Juttelin hänen kanssaan juuri ja enemmän ei voi tuntea. <3

Love Generation

On hassua, kun olisi paljon asiaa, mutta mitään ei saa muokattua siihen muotoon, että siitä tulisi jotain järkevää luettavaa. On tapatunu paljon, mutta kännibloggaus ei ole vahvimpia alojani. Siisp' kirjoitan kaiken vain sanoina.

"Niin särkyvää on onni tää, niin mitättömästä voi kaikki sirpaleiksi sälähtää. Kun meitä kehoitettiin rakkaudesta huolta pitämään, en voinut ymmärtää se kuinka helppoa on niin särkeäkään."

"Baby It's all or nothing now, breaking my heart if you leave me now. "

"There's a part of me that just wants to do everything that you say, there's a part of me that wants to turn aroung and slap your face. You end up hurting me."

Lähen kattoon olympialaisia. Eräs kaverini entinen yrittää saada minut jatkoille ja kamppailen halujani vastaan. Mutta olen jonku verran ihastunu P:hen.

Viikko äidin luona takana ja koko syksy edessä täällä kurjassa ja sateisessa kaupungissa. En ole nyt oikein iskussa kirjoittamisen suhteen, mutta ehkä huomenna. Menen aamulla töihin, mutta en saa unta.

Eksyin lauantaina Entiseni parhaan kaverin sänkyyn.

Valehtelen, jos väitän, etten ole sinun, vain sua varten

"Mikä silloin meitä suojaa, kun tunteet häviää ja muistot vain jää?"

Olen tänään hieman pohtinut entistäni. Eilen näin hänet ja yritin ystävällisesti mennä juttelemaan hänelle, mutta se ei ollut sopivaa. En tiedä miksi Hän suuttui siitä niin paljon, että kaverinsa joutuivat pitämään kiinni, ettei tee mitään typerää. En ole nähnyt entistäni niin suuttuneena. En ole tehnyt hänelle mitään, emme ole edes puhuneet useaan kuukauteen. Mikä ihme nyt on pielessä? Etenkin, kun hänen minua edeltänyt tyttökaverinsa istui pöydässä sulassa sovussa entiseni kanssa. Miksi minun kanssani ei voi tehdä samaa? Aloin miettiä, että olenko minä todellakin niin kova paikka hänelle, ettemme pysty keskustelemaan normaalisti. Minusta olisi mukava kuulla, mitä entiselleni kuuluu, mutta jos tuloksena on kamala välikohtaus, voin jättää kyseisen asian suosiolla väliin.

Minusta on pelottavaa se, että ihminen, joka on ollut usean vuoden ajan minulle läheisin ja turvallisin ihminen, katoaakin elämästäni. Ihminen, jonka vuoksi olin valmis mihin vain. Jonkun pitäisi saada minut tajuamaan, että hän ei ole itkujeni arvoinen enää enkä minä ole se, joka käyttäytyy lapsellisesti vaan se on entiseni. Kaupunki on liian pieni meille molemmille. Vuoden jos jaksan odottaa, pääsen hänestä eroon (lopullisesti?). 3kk Portugalissa oli kuin unelma ja varsinkin kun puhelimeni oli varastettu, en voinut edes tuhoisimmassa kännissä lähettää mitään säälittäviä nyyhkyviestejä. Nyt olen taas samassa tilanteessa kuin ennen matkaa. Viime aikoina olen lähetellyt pelottavan paljon viestejä entiselleni ja erityisesti soitellut. Hän omana itsenään ei vastaa kumpaankaan. Ehkä hyvä niin. Mutta milloin minä tajuan, että meidän aika on ohi?

Eilen tuli rokkailtua punaviinit paidassa. Oli erittäin mukava ilta, tosin nolasin itseni typerillä tavoilla. Siihen on kuitenkin kai totuttu. Eniten hävettää minun Pepepepeppeepeerttu-hokemiset baarimikolle. Hän käski minun olla hiljaa, koska se oli raivostuttavaa. Toivottavasti tein sen. En voi olla varma, koska muistini ei pelaa.

Tein tänään raskaustestin. Aamupahoinvoinnit, kolmen kilon lihominen ja menkkojen poisjäänti olivat mielestäni tarpeeksi hyvät syyt turvautua testiin. Onneksi tulos oli negatiivinen ja aloin järkevästi ajatella asioita jolloin löysin kaikkiin edellämainittuihin syihin vaikuttavat tekijät. Mutta nyt voin turvallisin mielin odotella menkkoja, eiköhän ne tässä pikkuhiljaa ala.

Varasin tänään pitkästä aikaa BodyPumpin. Se tietää kamalaa rehkimistä ja tiistain liikkumattomuutta. Huomenna sen pitäisi siis alkaa, suunniteltu kuntokuuri. Hah, kuinka usein olen tämän todennut? Mutta aina voi yrittää. Tiistaina kampaaja ja lähtö äitin tykö Tuusulaan. Toivottavasti shoppailureissu Helsinkiin auttaa minua saamaan syksyn kivoimmat vaatteet. Harmillista vain, että olen paisunut todella muhevaksi eikä mikään vaate todennäköisesti mene päälle. Itku tulee aina sovituskopissa. Kiitos postimyynti, itkut itketään kotona peilin edessä. Oksensin tänään kaiken syödyn. Tunne, kun vatsalihaksiin sattuu ja korvat menee tukkoon, saa minut hyvälle tuulelle.

Early Winter

Huh. On ollut yhtä muuttoa koko viikko. Ei tosin minun, vaan ystäväni. Pakkaaminen on todella rankkaa puuhaa, purkaminen ei niinkään. Mutta nyt on kaikki tavarat pienessä sievässä yksiössä. Onneksi ei ole minun tehtävä löytää kaikelle oikea paikka.

Juuri muuta ei ole viikkoni siis mahtunut. Mitä nyt pientä kinastelua Mr. Grooven kanssa, kun en ole suostunut vastailemaan hänelle puhelimeen. Hän on sinnikkäästi yrittänyt. Tiistaina jouduin hänelle selittelemään paljon asioita, sellaisiakin mitä en olisi halunnut. Luulin, että hän siitä tajuaa, ettei tästä tule mitään, koska viestimme kuulostivat melko lopullisilta. Keskiviikkona sain sitten soiton, jossa hän pyysi päästä luokseni yöksi. En päästänyt.

Eilen laitoimme muutaman viestin ja sen jälkeen näimme tietovisassa. Hän oli oikein pirteä. Kysyin, milloin hän aikoo lähteä kotiin ja käsitti sen niin, että minulla on jotain aikomuksia hänen suhteensa. Ei ollut. Lähempänä yötä, kun olin lähtenyt jo kotiin, hän soitti. Päädyimme näkemään pihallani ja olihan meillä ihan kivaa. Varsinkin, kun ei tarvinnut puhua mistään vakavista suhdelässytyksistä. Hän lupasi olla soittelematta, en tiedä olenko tyytyväinen siihen ratkaisuun.

En tiedä miksi naisista sanotaan aina, että he haluavat aina vaan jutella ja naiset aina ripustautuu miehiin. Mitä nämä minun tapaukseni ovat? He haluavat jutella kyllästymiseen asti, laittelevat jatkuvasti viestejä ja suuttuvat jos olen menossa johonkin kauemmas heidän silmistään.

Huomenna pääsen tienaamaan hieman rahaa. Lapsenvahtikeikka päivällä. Sitten iltapäivällä/illalla sellainen pienimuotoinen paikallisista bändeistä koostuva rocktapahtuma. Sinne on tulossa paljon tuttuja mikä on erittäin hienoa. Toivottavasti osaan nauttia alkoholia siinä määrin, etten nolaa itseäni täysin. Sitä paitsi sinne on kokoontumassa miehien kerma minun mielestäni. Miehien kerma, joista suurimman osan kanssa olen häslännyt ja joista olisin kiinnostunut. Toivottavasti tulee muuten kaunis ilma, sillä olisi mukava pikniköidä koko iltapäivä hyvien bändien soittaessa. Kylmää on tosin luvattu, mutta kunhan ei satais.