While the world is going crazy

Ihanan tavallinen herkku Take Thatista. Katselin eilen Subilta heidän konserttiaan ja tämä komistus sattui silmääni. En ole ikinä ollut mikään hillitön TT-fani, elin enemmänkin Bäkkärit-aikakautta. Mutta tämän miehen ulkonäkö hellii sydäntä. Silloin joskus, kun Babe kehräsi korvissani, Mark oli tietenkin ihanin kaikista. Nyt hänen poikabändi-look vanhassa miehessä ei onnistu. Tämä Howard-herra on kuitenkin saanut ulkonäöstään poikabändimäisen aikuisen. Tyyppi on jotain 40, mutta silti niin nam. Arkinen silmänilo.

Eilen jaksoin raahautua ulos asunnostani. Olin odottanut venetsialaisia. Kerrankin tässä pikkukaupungissa tapahtuu jotain. Kokon sytyttämistä ja ilotulituksia. Laittauduin jopa normaalia enemmän. Olin iloisella mielellä. Menin Mikon tykö, koska siellä oli ystäviäni. He eivät kuitenkaan halunneet lähteä kanssani rantaan. Heistä oli mukavampaa ryystää kaljaa ja pelata elokuvapeliä. Olen sellainen ihminen, joka ei haluaisi mennä paikkoihin yksin. Tunnen itseni silloin säälittäväksi jolla ei ole ystäviä. Senpä vuoksi en siis lähtenyt yksin katselemaan ilotulituksia. Olin hyvin pettynyt. Luottoystäväni, kaupungin paras ystäväni, raahasi kaikki loputkin tavaransa Ouluun torstaina joten en saanut hänestä seuraa. Tämänkin vuoksi syksystä on tulossa erilainen. Minulla ei ole sellaista joka tilanteen kaveria. On minulla ystäviä, mutta ei sellaista, jonka soittaisin kanssani kahville tai jonka kanssa katsoisin illalla telkkaria. Kenen kanssa lähtisin viikonloppuna juhlimaan. Onhan minulla toki myös koulukavereita. Ovat hekin ihania ihmisiä, mutta he eivät korvaa parasta ystävää. Täytyy totutella tähän uuteen tilanteeseen.

Mutta käväisin toki baarissa selvänä tämän em. kaveriporukan voimin. Join kaakaon ja painuin kotiin. Baarin terassilla kantispaikan poke oli juomassa ja rohkeni ehkä sen takia jutella minulle.
Poke: E, tuu tänne.
E: No mitäs?
P: Ooks juomassa?
E: En.
P: No hyvä.
E: Ai miks?
P: No kun oot päissään aina vähän... vähän suulas.

Hah, tämäpä tulikin yllätyksenä... Tai sitten ei. Kyllähän minä sen tiedän, että olen hyvinkin äänekäs humalassa. Ja usein ilman humalaakin. Se olen minä. Minkäs sille teet. En kuitenkaan katso olevani kanamaisen äänekäs vaan ehkä positiivisemmalla tavalla äänekäs. Vaikka paha sitä on itse mennä arvioimaan.

Tänään oli (jälleen) viimeinen päivä, kun sain herkutella. Tehtiin äitin ja Petrin kanssa kisa kuka laihtuu eniten seuraavaan näkemiseen mennessä. Siitä ei kylläkään ole edes varmuutta, milloin näemme, joten kaikki aika on käytettävä hyödyllisesti. Saatamme tavata toisemme jo kuukauden päästä, ehkä vasta jouluna, who knows. Söin tänään jälleen sipsejä, mutta entistä tehokkaammin sain ne myös ulos. Nuhan takia oksentaminen on ollut jotenkin huomattavasti helpompaa. Ainoa asia, mikä minussa oksentamisessa ärsyttää on se, että hampaat menevät. Mutta pesinpäs tänään illallakin hampaat! Tapanani on ollut pestä hampaat aamuisin ja jättää iltapesu kokonaan väliin. Nyt yritänkin aloittaa paremmat rutiinit sen suhteen. Huomenan on Syyskuun ensimmäinen ja vielä maanantai, mikäs olisi parempi päivä aloittaa elämäntaparemontti! Katsotaan miten se lähtee käyntiin. Ajattelin muuten ehdottaa äitille, että jos laihdun eniten, hän voisi ostaa minulle uudet farkut. Olen tuhlannut rahani kaikenlaisiin vaatteisiin kesän aikana, mutta yksiäkään housuja en ole ostanut. Ehkä senkin takia, että yhdetkään haluamani housut eivät mahdu minulle jalkaan.

Haistelin tänään kirpeää syysilmaa kauppareissullani. Nyt se sitten tosiaan tulee, kaupat ovat sunnuntaisin kiinni ja naapuribaarin terassi purettiin. Varmoja syksyn merkkejä. Ihana ilma ollut tänään kuitenkin. En kuitenkaan saanut itseäni lenkille, televisio vangitsi minut. Onneksi syksystä on luvattu kuivaa ja toivoisin sen tarkoittavan myös aurinkoista. Löysin viimein toisen lenkkarini, joten enköhän ala olla jälleen tuttu näky lenkkipoluilla. Hope so. Tänään suihkun jälkeen jaksoin tehdä aina piristävän asian, hieman ruskettavaa kosteusvoidetta hipiään ja iho hehkuu. On se vaan todettava, että päivettyneenä näyttää (ainakin minä) tuplasti kauniimmalta. Pieni asia ja niin huomattava ero. Kunhan vain jaksaisin rasvailla itseäni usemmin.

Muuten ollut melko hyvä viikonloppu, mutta tämän siitä taas saa, kun vehtailee Entisen kanssa. En ole kovin hyvin perillä hänen työajoistaan tällä hetkellä (onneksi nekin vakiintuu syksyn tullessa). Luulen hänen olleen töissä viikonlopun, joten häntä ei ole baarissa näkynyt. Mutta silti mietin, entäpä jos hän onkin ollut juomassa, hän ei ole silloin soittanut minua yöksi. Onko hän löytänyt jonkun toisen naisen? Olenko todellakin ollut vain varalla? Tottahan se on, että jos saa kännisiä yökyläkyselyitä neljältä aamuyöstä, suhde (mikä suhde?) ei ole juurikaan mitään. Sitä on vain hankala myöntää itselleen.

Mutta huomenna! Uudet tuulet. Vapaapäivänäni suostun menemään tuutoroimaan uusia oppilaita, jotka saapuvat kouluumme. Toimin pääasiassa ulkomaalaisten opiskelijoiden tuutorina ja mikäs sen mielekkäämpää. Toivottavasti heitä on sankoin joukoin huomenna paikalla katsomassa, kuinka suomalaiset opiskelijat esittelevät kaunista koulumuotia kirkkaanoransseissa retrotutorpaidoissaan! Can't wait!