Hyvää Uutta Vuotta! Lähdenkin tästä juhlimaan kotiseudulle. Taioin itselleni kamalan afron päähäni ja nyt saan tuskailla jälleen miten kiharapehkon laittaisi. Mutta ensi vuoteen!

Vastaan

Kummallinen ilta ollut tänään. Sain itseni pois koneen edestä ja peiton sisältä vasta puoli kuuden aikoihin jolloin suuntasin kauppaan. Ajattelin, että terveen ihmisen tulisi syödäkin jotain päivän aikana ja koska kotonani ei ollut yhtään mitään, oli lähdettävä kauppaan. Sorruin sipseihin ja ajattelin myös tehdä täytettyjä patonkeja. Ahmin sipsit alta aikayksikön ja samaa vauhtia kävin myös oksentamassa ne pois. Yhdeksältä aloin katsomaan uudestaan Sooloilua, koska se jäi eilen illalla kesken sattuneesta syystä. Tein yhden täytetyn patongin ja söin sen. Hetken päästä tein toisen ja sitä syödessä ajattelin aamuisia keskusteluja Ihastuksen kanssa. Tiesin hänen haluavan jossain vaiheessa lapsia ja siitä keskustelimme myös aamulla. Patonkia syödessä minulla tuli huono olo, kun ajattelin lapsen saamista. Se on vieläkin minulle niin kamala asia, että en jostain syystä pysty ajattelemaan sitä ilman välitöntä huonoa oloa. En tarkoita nyt itse synnytysprosessia mikä saisi minut voimaan pahoin vaan ylipäätään koko lapsen hankkiminen. Se miten se sitoo, mutta miten epävarmaa kaikki kuitenkin voi olla. Eniten pelkään sitä, että jään yksin lapsen kanssa. Mitä kun kaikki muuttuu lapsen saannin myötä. Ihastus kyllä valitsi sanansa hyvin, sillä kertoi etsivänsä niin kauan, että löytää juuri sen kenen kanssa haluaa loppuelämänsä viettää. Hänen kanssaan tekee sitten 2-4 lasta ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Ilman pettämistä tai muutakaan mihin minä taas en sitten usko. Olen muuttunut hyvin pessimistiseksi. Ennen uskoin todelliseen rakkauteen, enää en. Mutta tosiaan, en ole se oikea Ihastukselle, mutta mitä jos olisinkin? Mitä jos olisin miehen kanssa jonka tietäisin haluavan lapsia ja tietäisin, että todennäköisesti minun tulisi edes harkita ajatusta lasten saamisesta. Tuli huono olo ja patongitkin saivat kyytiä. Jotakin hyvää, enpähän ainakaan liho päivän syömisistä.

Tunteenpurkaus tuli myös elokuvan kohtauksessa, missä Emma haukkuu sen yhden naisen vosuksi. Tunsin piston sydämessäni sillä ajattelin itsekin olevani samanmoinen vosu kun mietin Tyypin ja minun välistä hässäkkää. Kuinka ikävästi oikeasti käyttäydynkään. En ajattele toisten parisuhdetta enkä heidän elämäänsä, mietin vain mikä minulle on hyvä. Tunsin todella suurta syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Kunpa vain aikuistuisin ja alkaisin käyttäytyä epäitsekkäästi. No, vähän kerrallaan.

Loppuhan elokuvassa on ihana. Se sai minut uskomaan myös oman elämäni onnelliseen loppuun. Olen verrannut itseäni Bridget Jonesiin ilman onnellista loppua, mutta ehkä sekin koittaa vielä jonain päivänä. Äitini muuten sanoi, että hän voisi luulla, että Bridget Jones on dokumentti joka on tehty elämästäni. Valitettavaa mutta totta. Nyt taidan kuitenkin mennä kokispullon kanssa löhöilemään sohvalle ja katsoa Jalla Jalla-elokuvan. Tarvin viihdykettä. Ja mikä olisikaan parempaa pakoa todellisuudesta, kuin elokuvien katseleminen. Ja painaa pää Ihastukselta tuoksuvaan tyynyyn<3

Sinun tavalla

Awwwwwww.

Edellisen postauksen jälkeen lösähdin sohvalle ja aloin katsoa Sooloilua-elokuvaa, jonka ostin alennuksesta jouluna. Kerkesin katsoa ehkä kolmanneksen kun sain viestin ja se oli Ihastus. Olin nähnyt aikaisemmin jameissa kantispaikassa, mutta emme edes moikanneet silloin. Olin melko yllättynyt kun hän ei vuoteen ole minulle laittanut ensimmäisenä viestiä. Ja edellisen kerran kun olemme jutelleet hän sanoi, ettei todellakaan halua enää olla kanssani. Noh, ensiksi hän tarjosi seksiseuraa. Sanoin, etten ole kiinnostunut siitä hänen kanssaan. Siitä alkoi viestien pommittelu ja hän soitteli useaan kertaan. Jokaisella kerralla kielsin häntä tulemasta tänne, mutta viimeisellä kerralla hän ilmoitti olevansa jo ulko-ovella, joten päästin hänet sisään. Oli ihan nukkua sen vieressä. Emme harrastaneet seksiä, mikä oli minun mielestäni hyvä asia. Ja sitä paitsi hän sanoi jo puhelimessa, että oikeasti haluaa vain tulla tänne olemaan. Hän jopa yritti typerää keinoa, sanoi että hän etsii sitten jonkun muun. Olin niin välinpitämätön häntä kohtaan ja kerroin, ettei se voisi vähempää haitata mikä oli ihan totta. Mutta olihan minusta oikeasti kiva, että hän tuli tänne.

Jossain vaiheessa yötä Mr. Grooven tyttöystävä laittoi viestiä missä toivoi minun antavan tämän päiväkirjan osoitteen. Täältäpä sitten voisi lukea miten asiat ovat tapahtuneet. Samalla hetkellä tuli Mr. Groovelta viesti, että en saisi antaa osoitetta. Siinä he sitten kilpaa lähettelivät viestejä joihin en vastannut. Olihan minulla mukavampaakin tekemistä kuten hengailu Ihastuksen kanssa. Muuten minulla ei olisi ongelmaa antaa tätä osoitetta, mutta en halua, että ihmiset joista kirjoitan, lukevat tätä tai ainakaan niin, että minä tietäisin siitä.

Aamu oli ihana. Ensin en uskaltanut koskea Ihastukseen, kun en tiennyt harmittiko häntä tänne tuleminen. Jossain vaiheessa pyysin häntä tulemaan lähemmäksi ja siinä me sitten maattiin vierekkäin, siliteltiin ja juteltiin. Ihastuksen kanssa on kiva hengailla. Hän kuitenkin määritteli meillä olevan suhde. Satunnainen känniyökyläilysuhde. No, suhde sekin. Itsehän en ollut määritellyt meitä miksikään. Sanoi, ettei meillä ole hellittelysuhde, mutta leppyi sillekin ajatukselle hetken päästä. Hmm. En tiedä olenko ihastunut. En kai. Mutta tyyny tuoksuu Ihastukselle<3

MUN MUN MUN!

Ei ei ei! Se oli minun. Minä olin sen jo mielessäni varannut itselleni. NIIN! Tämä ei nyt mennyt niin kuin piti. Ja vaikka näillä kahdella menisi juttu pieleen, enhän minä voi enää sen kanssa olla. Joidenkin entisiin ei vain saa/osaa/viitsi/halua koskea. Voi paska.

Mutta oon kotona! Eikä täällä oo mitään syötävää.

Ai.

Voi elämä. Hankaluudet seuraavat minua vaikka pysyisin turvallisesti neljän seinän sisällä. Sen huomasin taas viime yönä.

Singstarin merkeissä kului jokunen tovi eilen illalla. Juopasin siinä samassa sitten pari pulloa punaviiniä. Meno oli melko railakasta, mutta äiti tuli keskeyttämään laulut sillä hän halusi nukkua. Mikä ilonpilaaja. No okei, ehkä naapuritkaan ei enää arvostanee ku kello lähenteli kahta. Tulin sitten yläkertaan. Laitoin Tyypille viestiä, että tulisi käymään Facebookissa. Aikomukseni oli pyytää anteeksi känniviestiäni taannoin. Hän sitten ilmestyi heti sinne ja rupattelimme melkein kolmeen asti. Hän oli niiiiin ihana. Voi miksi sillä on tyttöystävä? Tiedän tiedän, en saisi millään tavalla sekoittaa heidän välejään, mutta kun Tyyppi tekee sen muutenkin. Juttelin ystäväni kanssa aamulla ja hän sanoi, että ei hän moralisoi, mutta minun pitäisi ajatella itseäni. Mitä pidemmälle annan tämän mennä, sitä huonommin minulle käy.

Noh, Mr. Groovehan lupasi soittaa minulle maanantaina. Soittoa ei kuulunut eikä se minua liioin haitannut. Yöllä sitten alkoholin sulattamat aivoni kehottivat näppäilemään viestin, että "etpä sitten soittanukaan vaikka aioit." Siihen hän vastasi, että "enpä soittanu ku oon rakkaani luona ja parempaaki tekemistä. Enkä kyllä enää ajatellukaa soitella." Olin vähän ihmeissäni, että taasko se alkaa kusettaan, että sillä on joku nainen. Ihmettelin myös sitä, että miksi Mr. Groove soitteli minulle ja kertoi ikävöivänsä minua jos hänellä oli joku. Siitä alkoi sitten kiivas viesteillä pommittelu molempiin suuntiin ja hän väitti olevansa jonkun naisen tykönä ja minä epäilin. Olihan hän myöntänyt edelliselläkin kerralla valehdelleensa. Kohta soi kuitenkin puhelin ja tämä nainen soittaa. Kysyy kuinka paska tyyppi Mr. Groove on. Sanoin, että ei hän minulle paska ole ollut joten en voi häntä siitä ainakaan syyttää. Juttelimme pitkän tovin ja kävi ilmi, että Mr. Groove ja tämä nainen ovat seurustelleet jo yli kaksi vuotta. Eli siis kesän ajankin jolloin minä olen Mr. Grooven kanssa viettänyt aikaa. Hieman ihmeissäni olin. Tämä nainen ei tietenkään tiennyt minusta mitään. Mr. Groove yritti takaa huudella, että minä olen hullu ja huoraan kaikkien kanssa. Sanoin tälle naiselle, että jälkimmäisen voin hyväksyä, mutta hullu en sentään ole. Mr. Grooven mielenterveydestä en tosin ole ihan varma. Väitti, ettemme ole kesällä viettäneet aikaa emmekä ole juuri olleet yhteydessä. Minä kuulemma keksin kaiken. Joo, todellakin. Aloin välillä epäillä myös omaa mielenterveyttäni, mutta tottahan minä koko ajan puhuin. En ihan oikeesti käsitä. Tämä nainen aikoi heittää Mr. Grooven pihalle kämpästään. Lieneekö sitä sitten tehnyt, toivottavasti. Olen helpottunut, että minun ei tarvi enää sekaantua Mr. Grooveen millään tavalla. Tosin jos hän on noin epävakaa henkisesti, toivottavasti ei vaikeuta minun elämääni millään tavalla. Aikoi tosin kertoa minusta kaiken kaikille ihmisille. Mitähän se sitten ikinä onkaan. Olen oikeasti melko sekaisin tällä hetkellä päästäni. Miten ihmeessä hän on pystynyt salaamaan kaiken kesällä? Ja kehtasi vielä moralisoida ja suuttua kun minä olin muiden kanssa. Ihme tyyppi.

Ajattelin tänään hieman shoppailla. Rahaa ei oikeasti olisi moiseen, mutta pitäähän alennusmyynneistä jotain hankkia. Ai niin, ostin jo pleikkarin. Hyvä minä.

Have yourself a merry little christmas.

Luulin viikonloppuni olleen ohi edellisen postauksen aikaan, mutta toisin kävi. Illalla ystäväni ilmestyi luokseni ja päätimme lähteä kantispaikkaan jameihin. Niinakin tuli. Pelailimme Trivial Pursuittia ja maistoimme muutamat siiderit. Se oli varsin virheellinen teko, sillä muutamien paukkujen ollessa tarjouksessa, löysimme itsemme maistelemassa niitä. Kantispaikassa oli melko paljon ihmisiä ja jamimusiikki oli kuunneltavaa niin mikäs siellä sitten oli istuskellessa.

Eräässä vaiheessa iltaa Mr. Groove yllätti minut soitollaan. Hän oli Joensuussa ja oli juuri aloittelemassa keikkaansa. Kertoi, kuinka hänellä oli ikävä minua ja nauruani. Jos totta puhutaan, niin oli minustakin mukava jälleen jutella hänen kanssaan, se on jotenkin helppoa. En kuitenkaan sanoisi, että minulla olisi ollut ikävä. Lopetimme puhelun ja hän aikoi soittaa seuraavana päivänä. Me jatkoimme juomista ja hauskanpitoa. Heikki ja Antti kävelivät pöytämme ohi ja olivat vaihtamassa paikkaa. Ajattelimme kuitenkin ehkä törmätä jossain vaiheessa.

Tiemme vei bilepaikkaan jossa oli muutamia ihmisiä. Heikki ja Anttikin oli. Päädyin pussailemaan Heikkiä mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys. Olemmehan tehneet niin jo aikoja sitten muutenkin. Juttelin myös erään mukavan Juhan(?) kanssa jonka olen tavannut aikaisemmin Mr. Grooven luona. Hän on oikein komea tapaus. Vietimme aikaa yhdessä, mutta hän lähti kuitenkin kotiinsa Heikin ja Antin aikoessa tulla minun luokseni jatkoille. Sitä en kuitenkaan halunnut sillä aamulla 11.25 lähti juna äitin tykö ja sitä ennen piti pakata sekä ostaa muutama joululahja. Ystäväni ilmoitti hienovaraisesti, että he eivät ole tervetulleita. Olen kuitenkin allekirjoittanut Heikin pieneen mustaan muistikirjaan lupauksen harrastaa hänen kanssaan seksiä. Eh. Kotiin tultuani juttelin vielä hetken Mr. Grooven kanssa puhelimessa ja hän oli melkein yhtä ahdistava kuin ennenkin. Varmaan hän tajuaa, ettei kanssani kannata alkaa millekään jos jotain vakavaa suunnittelee.

Aamu oli elämäni hirvein. Heti sängystä halailemaan pönttöä. Kamalammaksi aamusta teki tieto siitä, että piti lähteä kaupungille ja sen jälkeen vielä pakata. Ystäväni avustuksella sain kuitenkin hommat hoidettua ja junaankin kerkesin ajoissa. Junamatka oli hirveä enkä saanut suustani alas mitään vaikka olin varannut kaikenlaisia herkkuja. Pissahätäkin oli alusta lähtien, mutta en kannata junan vessoja joten pidättelin koko matkan.

Nyt olen hengaillut täällä äitillä. Mr. Groovesta ei ole kuulunut mitään, saatan ehkä jopa odottaa hänen soittoaan. Kävin tänään ostamassa pleikkarin ja Singstarin. Sitä ollaan veisailtu koko ilta sitten. Facebookkia kyttäilen jatkuvasti sen vuoksi, että Tyyppi ilmestyisi sinne, koska minulla on muutama sana hänelle. Olen ajatellut häntä melko paljon. Sunnuntaina eräs poika kysyi minulta seurustelenko Tyypin kanssa. Oli lauantaina kuulemma näyttänyt siltä. Ööö, olisinpa voinut sanoa, että kyllä, kyllä minä seurustelen.

Hyvää joulua!

In Another Life

Jo vain on viikonloppu taas ohi. Pitäisi kehitellä vaan sellanen sunnuntaiblogi. Päivittäisin sitä aina vaan sunnuntaisin, koska sillon mulla yleensä on jotain asiaa.

Perjantaina oli tarkoitus käydä yksillä portugalilaisten kanssa, koska heillä lähti lentokone aamuyöstä. Yhden siiderin juotuani maistui myös toinen ja siitä se sitten lähti. Olin melko sopivassa pikku tuiskeessa. Vietimme laatuaikaa kantispaikassa ja oli todella mukavaa. Yhden aikoihin M halusi lähteä kotiin nukkumaan ennen kuin lento lähtee. D lähti Mikon kanssa. Minä sitten mietin mitä voisin hyvässä humalassa yksin tehdä. Menin sitten mölisemään tälle Penni-herralle josta olen aikaisemminkin maininnut. Hän tuttuun tapaan puhui minulle hyvin epäkohteliaasti ja yritti tahallaan nolata minut. Siihen vaan tarvitaan todella paljon töitä, että oikeasti saisi minut nolattua. Päätin kuitenkin poistua Pennin seurasta ja lähdin juttelemaan eräälle oudolle pojalle. Luulin hänen olevan meidän koulussa ja kysyinkin sitä häneltä. Poika sanoi, että taasko tulen sitä kysymään ja hän ei edelleenkään ole meidän koulussa. En tiennyt, että olen ennenkin häneltä asiaa udellut. Juttelimme sitten jonkun aikaa ja juttu päättyi niinkin kivoihin sanoihin, että "jos en seurustelis, ottasin heti sut kämpille mukaan." Taisin siihen todeta, että "jos et seurustelis, lähtisin heti sun kämpille mukaan." Lähdin bilepaikkaan missä oli ilmeisesti ihan hyvä meno. Juttelin Entisen entisen kanssa ja hän kertoi Entisen olevan sen Lumpun luona. Onnea heille. Molemmat ovat onneksi jo entisiä ihmisiä minun elämässäni. Juttelin useaan kertaan sen yhden kesäsäädön kanssa. Hän jahkaili ja jahkaili johon minun oli sitten vain todettava, että "et saa mitään aikaan tuollasella. Kysy suoraan mennäänkö meille vai teille ni on helpompaa." Siinä vaiheessa kun hän oli kysymässä sitä, sanoin sen olevan jo liian myöhäistä. Minusta on hauskaa, kun miehet yrittävät olla niin hienotunteisia ja kunnollisia kanssani. Pidän ennemminkin suorasta ehdotuksesta, kuin epämääräisestä vihjailusta. Kotiin kävelin sitten Saobanin kanssa ja laitoin nukkumaan. Ai niin, näin Ihastusta. Hän oli oikein ihana. Hetken olin taas ihastunut häneen.

Lauantai kului hieman huonossa olossa. Pikkujouluja odotellessa kävimme ystäväni kanssa syömässä pasta-annokset ja vähän juoruilemassa. Tultiin minun luokseni ja aloimme maistella viiniä. Yhdeksältä vaihdoimme paikkaa ja menimme pikkujouluihin. Hengailtiin ja pelattiin Guitar Heroa. Taksilla kyyditsimme itsemme kantispaikkaan mikä oli melko täynnä. Siellä oli kaksi keikkaa jotka molemmat olen nähnyt, mutta molemmat on myös muistista pois. Törmäsin siihen yhteen Opettajaan, joka on sinnikkäästi hengaillut seurassani aina mahdollisuuden tullessa. Niin hän teki myös eilen. Ei siinä mitään, sain ilmeisesti häneltä toisen bändin levyn. Ihastusta näin ja hän oli hyvin nihkeä. Nihkeimmistä nihkein. Ärsyttävä. Kovin paljoa en asioista muista, mutta hauskaa on ollut.

Muut lähtivät bilepaikkaan, itse jäin vielä kantispaikkaan hälisemään. En tosin tiedä yhtään mikä on ollut homman nimi siellä. Lähdin yksin tallustelemaan bilepaikkaa kohti ja matkalla törmäsin poikaporukkaan jonka ohitin ilman sen suurempaa noteerausta. Yhtäkkiä takaani kuuluu kuitenkin huuto ja yksi herra tuli juttelemaan kanssani. Tunnistin hänet entiseksi naapurikseni. Hän on jokin aika sitten muuttanut tyttöystävineen toiseen taloon. Hän siinä jutusteli hetken ja sen jälkeen ehdotti kahvittelua luonani. Olin hieman hämilläni, sillä enhän edes tuntenut kyseistä herraa. Elämäntehtäväni on ilmeisesti vetää varattuja miehiä puoleeni.

Bilepaikkaan oli jonoa, mutta löysin jonosta sellaista seuraa, että aika kului nopeasti. Sisällä löysin todennäköisesti ystäväni melko heti. Jostain syystä kuljin mp3-soitin päällä sillä mielestäni paikassa soitettiin huonoa musiikkia. Löysin erään vanhan säädön joka oli ensimmäinen kunnon säätö Entisen jälkeen. Vietimme aikaa yhdessä ja taisimme muutaman suudelmankin vaihtaa. Hän aikoi tulla luokseni yöksi ja eipäs minulla ollut mitään sitä vastaan. Hän on tuttua ja turvallista seuraa. Lähdin yläkertaan tanssimaan hitaita Saobanin kanssa. Jossain vaiheessa en kuitenkaan enää voinut tanssia hänen kanssaan ja hain Jartsin tanssimaan. Hän on siis hyvä ystäväni. Hitaiden jälkeen poistuimme karaokepuolelle joka oli ihan tyhjä lukuunottamatta muutamia ystäviäni. Viereiseen pöytään istui kaksi miestä joille minun oli jostain syystä pakko jutella. Minulla ei ollut mitään asiaa. Ja kerroinkin, että halusin tulla vaan mölisemään jotain epämääräistä. Toinen näistä miehistä sanoi, että monet ihmiset tekevät niin hänelle. Ihmettelin, että minkä vuoksi. Hän ei vastannut. Myöhemmin tajusin, että olinkin mölissyt Sonata Arctican laulajan kanssa. Siinäpä vasta nihkeä herra.

Lähdettiin ystävieni kanssa hakemaan pitsaa. Sain siinä päähäni etsiä findista Tyypin numero ja niin sitä sitten lähti känniviestiä kyseiseen numeroon. Typerä typerä minä. Varsinkin kun viesti kuului näin: "Arvaa ku kadun tätä niin paljon huomenna ja vielä varmaan tänäänki, mutta haluisin vaan sanoa vaan että hei. Ja ok, poistin sun numeron, mutta silti. Toivottavasti et tykkää kovin huonoa. Mutta oon vähän tämmönen humalassa ja en oo ku sanot että ei." Niin ja pointti oli?? Vastauksen sain seitsemältä aamulla: "En kai minä huonoa tykkää. Hei itselles. Ja hyvää ja kaunista tulevaa joulua." Ööö, okei. Oli se nyt facebookissakin sitten kysellyt, että ai että känniviestejä lähettelen :) En kuitenkaan vastannut. Puhuin puhelimessa myös Mr. Grooven kanssa joka oli ihan pihalla kaikesta. Olisi halunnut minut viereensä yöksi. Jo vain.

Pitsani saavuttua kävelin kotiin ja rappukäytävään tullessa olin ihan varma, että Ylitornion vankikarkuri makaa mutkalla portaissa. Tosiasiassa se oli yläkerran poika joka oli sammunut. Sitä ennen hän oli koristellut paikat nätisti jo kerran mahassa käyneellä kinkkupitsalla. Yh. Oli ehkä ällöintä ikinä. Vielä ällömpää siitä tekee se, että sama koristus haisee vieläkin käytävässä. Kukaan sitä ei ole siivonnut eikä minusta siihen ainakaan ole koskemaan.

Yhteenvetona melko rauhallinen viikonloppu. Tämä päivä on ollut kiva, kun olemme ystäväni kanssa vaan hengailleet ja syöneet. Tarkoitus olisi illalla jatkaa jameihin ja sitten tulemme molemmat tänne yöksi. Huomenna 11.25 juna kohti äidin pasteijoita. Pitää pestä hulluna pyykkiä!

Stigmatic!

Pahoittelen kamalaa kuvaa oikeassa laidassa, mutta halusin esitellä, kuinka Jeesus ilmestyi näin joulun alla minun kauttani :DD Siskoni sanoi, että soita Seiskaan niin varmasti tekevät jutun. Tosiasiassa nuo ovat jäljet kellarireissusta. Ehkä se on kosto pahoista teoistani. Olen joutunut koko viikon maksamaan siitä kovan hinnan. Kävely tuottaa tuskaa, koska haavat kiristävät. Lisäksi jalkani ovat turvonneet osittain kummallisiksi. Kenkien laittaminen jalkaan on ihan mielettömän hankalaa, mutta minkäs teet. Kärsin rangaistukseni.

Nyt muutamalle portugalskojen kanssa.

Kerro miltä se tuntuu

Vuokraisännän ilmoittaessa jokajouluisesta vierailustaan, joudun vakavasti harkitsemaan joulusiivouksen aloittamista. Sen tein myös tänä vuonna ja kämppä loisti puhtauttaan kello viisi torstai-iltapäivänä kun ovikello kilahti. Sieltä se herra asteli viinipullon kanssa sisälle ja toivotteli hyvät joulut. Tarkisti keittiön putket ja häipyi yhtiökokoukseen joten minulle jäi siisti kämppä ja pullo viiniä. Hieno vuokraisäntä. Olin kuitenkin hieman hermostunut josko yhtiökokouksessa joku on saanut selville puuhailuni kellaritiloissa ja sitä ei katsottaisi hyvällä. Salassa on kuitenkin ilmeisesti pysynyt.

Käväsin tietovisassa ja hyvin tiedettiin vaikka kaljaa ei tullutkaan. Turhan tiedon kierros oli yhtä vaille kaikki oikein. Pääsin loistamaan siinä. Tiesin vastaukset niin Johanna Tukiaista kuin Martina Aitolehteäkin koskevat kysymykset. Joskus toivoisin tietäväni myös tärkeistä asioista. Mutta oli kivaa. Ainoastaan se, että näin Tyypin tyttöystävän, vaikeutti oloani. Kaikki hyvin kunhan hän ei saa tietää asioista. Jos totta puhutaan niin siinä on sellainen pieni ilkeä ja itsekäs ajatus takana. Jos tämä tyttö saisi tietää, en usko, että voisimme edes tavatessamme jutella Tyypin kanssa ja se olisi hyvin ikävää. Tyyppi on siis mukava tyyppi myös muutenkin kuin kellarin matolla. Tyypillä ja Mr. Groovella on keikka lauantaina. Emme toivottavasti ole menossa katsomaan heitä. En varmaan pystyisi olemaan normaali jos joutuisimme olemaan kaikki kolme samassa paikassa.

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa kylmävahaliuskoja bikinirajan siistimiseen. Yhden kerran vetäsin ja sai jäädä siihen. Oli se niin kivuliasta hommaa ja silti jäi sellainen pieni haiven. Ei hyvä. Tosin tuhlasin melkein kympin niihin liuskoihin, että josko sitä jois ittensä humalaan ja kokeilis sitten. Liuskat olisivat vaan siinä mielessä kätevät, ettei joka viikonloppu tarvis olla huolissaan että jos eksyy suunnitelmista poiketen jonkun kanssa tekemään temppuja. Tietäisi paikkojen olevan kunnossa.

Olen muuten nyt varma siitä, että Jumala on olemassa. Lauantaina olin heittänyt haaveeni päästä Ihastuksen tykö yöksi. Jalassani oli kamalimmat pikkarit, mitä kaapistani löytyy, toisin sanoen menkkapöksyt. Harmaat, jotain trikookangasta, mummomalli ja vielä reikiä. Sellaiset jotka heitin tänään roskiin, etten ikimaailmassa niitä enää laita jalkaan. Lauantaina suunnitelmissa oli kuitenkin tulla baarista suoraan kotiin joten samahan se mitkä pikkarit on jalassa. Noh, viime hetkellä vaihdoin parhaisiin mustiin stringeihini. Ajattelin sitä pukeutumissääntöä, että ulospäinkin tuntuu paremmalta jos on hyvät alusvaatteet. Joten sievät, pitsiset rintsikoihin matsaavat stringit sujahtivat jalkaan. Ja mikä onni se olikaan siinä vaiheessa, kun Tyyppi poimi ne lähtiessämme kellarin matolta. Nyt pitäisi jo oppia, että sheivaa jalat, sheivaa kainalot ja pidä jalkojen välissä sijaitseva puska kunnossa. Samalla päivitä välillä alusvaatevarastoasi. Mutta miksi se menee niin, että silloin kun edellämainittuja asioita ei tee, käy varmasti flaksi, muuten ei. Silloin kun olet laittautunut viimisen päälle niin vaatteiden alta kuin päältäkin, seuraa ei saa kuitenkaan. Jotain luonnonlakeja.

Eilen näin muuten erästä Tomia. Olen joskus ollut häneen ihastunut ja vieläkin pidän häntä söpönä. Emme ole hetkeen jutelleet, mutta eilen menin kyselemään häneltä kuulumisia. Yleensä hän nihkeästi kyselee minun asioistani, mutta nyt oli oikein puheliaalla tuulella. Kysyi joulusta ja uudesta vuodesta ja sellasta. Kun lähdin, hän toivotti hyvät joulut. Kysyin, emmekö näe enää ennen sitä johon hän vastasi, että toivottavasti näemme.

Ai niin, miesrintaman musertaessa minut jalkoihini, olen yleensä turvautunut Cherin Strong Enough-kappaleeseen. Nyt tähän on tullut muutos Ruotsin puolelta, neitonen nimeltä Anna Sahlene ja kappale nimeltään This Woman. This woman's gonna rise. She's only getting stronger before his eyes....

Bad Day

Joo, aikomukseni todellakin oli tehdä itse konvehteja äidilleni joululahjaksi. Taidan haudata ne ajatukset seuraavaan jouluun asti jos saisin vaikka ostettua kunnon välineet kyseistä asiaa varten. Nyt Ikeasta ostettu silikoninen jääpalamuotti sekä epämääräiset kulhot, kattilat ja lastat eivät olleet suosiollisia minua kohtaan. Jäähtymässä on kuitenkin yksi erä erilaisia suklaamöykkyjä jotka todennäköisesti vien kavereilleni tänään tietovisaan tuhottavaksi. Se siitä sitten. Nyt on joululahjakriisi.

Ja mikä siinä on, että kaupoissa pitää soida täysiä joululaulut? Joululauluissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta kun yritän kuunnella mp3-soitinta niin korviin tunkeutuu kamala pikkulapsen vikinä. Ei kiitos. Laittaisivat edes jotain rauhoittavaa joulumusaa. Ja ne ihmiset siellä kaupassa. Perkele.

Jatkuu...

Vaik olet heikko nainenkin...

Aamulla heräsin ja istahdin koneelle ihan kuten aamurutiineihini kuuluu. Itseasiassa se on ainoa täysin säännöllinen asia hampaiden pesemisen ohella. Kaikkea muuta saattaa tapahtua lomalla mihin aikaan tahansa. Mutta tosiaan ensimmäisenä facebookiin surffaillessani minulle oli ilmestynyt kolme ystäväpyyntöä ja yksi niistä oli Tyyppi. Säikähdin hieman vaikka olin sitä ehkä toivonutkin.

Siivoilin koko asuntoni makuuhuonetta lukuunottamatta. Sen vuoro on huomenna tai siis tänään. Tytöt tulivat sitten illalla koevierailemaan vuokraisännän vuoksi. Söimme torttuja ja pelasimme korttia. Kaikilla meillä on hieman erikoinen tilanne menossa. Etenkin Annen kanssa tuntuu, että elämme samaa tahtia. Se on oikeastaan aika hauskaa.

Kymmeneltä istuskelin yksin sohvalla ja odottelin CSI:n alkua. Puolessa välissä ohjelmaa tietokoneelta kuului facebookin viestiääni ja ajattelin sen olevan joku kv-opiskelijoista, koska heillä on tapana jutella sen kautta. Ajattelin pienesti, että olisipa se Tyyppi ja sehän se sitten olikin. Ensimmäiseksi mieleen tuli, että miten hän voi kanssani jutella, eikö tyttöystävänsä ole lähellä. Kyselimme kuulumisia ja hänellä oli morkkis. Tuo kuulostaa aina niin pahalta vaikka mitäpä muuta voi odottaa hänen tilanteessaan. Kertoi kuitenkin, että oli mukava tutustua minuun ja ilmeisesti hänelläkin oli ollut hauskaa. Siihen sävyyn hän ainakin jutteli. En silti osannut jutella luontevasti hänen kanssaan joten sanoin meneväni takaisin television ääreen. Siihen jäi juttelut. On hyvin outoa, että nyt hänen nimensä pomppailee esiin joka käänteessä facebookissa hengailessa. En ollut valmistunut siihen.

Nyt olen hyvin sekavassa mielentilassa. Kiinnostus (ei tykkääminen) olisi alkamaisillaan, mutta järkeni on hyvin vahvasti tiellä. Ja sehän on loistava asia. Eilen olimme portugalilaisten kanssa maistelemassa hieman siideriä ja tietyn humalatilan ylittäessäni alan tehdä tyhmyyksiä. Jos olisin tallentanut Tyypin numeron, olisin varmaan soittanut tai lähettänyt viestiä. Aamulla olisin tietenkin katunut koko juttua. Olen kerrankin onnistunut toimimaan oikein. Nyt on vain todella ristiriitaiset tunteet. Jos hän olisi sinkku, en miettisi kahta kertaa vaan olisin valmis katsomaan mitä voisi tulla. Nyt ei tule mitään, ei onneksi enää edes hänen puoleltaan. Tai ainakin niin luulen. Juttelimme hiertymistä polvissamme mitkä tulivat matosta ja sanoin siihen, että se onkin hyvä syy siihen, että emme enää kellariini mene. Jos pystyisin unohtamaan kokonaan sen, että hän seurustelee, voisin hyvinkin palata hänen kanssaan samaan tilanteeseen. Kaikki oli vaan todella kivaa.

Ehkä tämä on vain sitä, että haluaisin kohteen tunteilleni. Äitini kyseli olenko ihastunut, sanoin että olen mutta kohteet vain vaihtuvat.

Kaikki on mahdollista

Ja mitä vaikka joku sua kusipäähän vertaa...


On sekin, kun viikot viettelen yksinkertaista elämää suurimmaksi osaksi kotona ja sitten viikonlopun tultua kaikki menee ihan miten sattuu. Olen yleensä viikonloppuisin tyytynyt vain yhden päivän juomiseen, mutta tällä kertaa portugalilaisten kanssa juhlmiseen meni pari päivää. Hauskaa oli.

Torstaina sain itselleni todella ikävän nuhan ja siinä samassa kuumeen. Ilmoitin jo M:lle ja D:lle, etten aio juhlia perjantaina, sillä lauantaina oli joulurock ja halusin varmistaa kuntoni sinne. Jossain vaiheessa perjantaina kotona tylsistyminen alkoi ottaa päähän joten suuntasin Alkon ja kaupan kautta tyttöjen tykö. Aloimme sitten heti railakkaasti juhlia ja saimme seuraksemme useita tyttöjen naapureita. Oli hauskaa, kun eräät tytöt tyttöjen talosta ovat hieman halveksineet näitä uusia tulokkaita. Nyt meillä oli kuitenkin paljon seuraa naapureista. Tosin kaikki olivat miespuolisia. Mikä siinä on, että tytöt eivät vaan ystävysty niin helposti?

Puolen yön maissa lähdimme tallustelemaan baaria kohti. Pääsimme Prismalle ja M päättii ottaa haltuunsa ostoskärryt. Minä hyppäsin kyytiin ja niin sitä sitten mentiin. D kuvasi matkaamme videolle. Pääsimme kuitenkin ehjin nahoin kantispaikkaan. D ja eräs ystäväni, jonka kanssa D:llä on ollut jotain juttua, lyöttäytyivät melkein heti yhteen ja me M:n kanssa sitten hengailimme yhdessä. Lähdimme myös yhdessä bilepaikkaan ja oli oikein mukavaa. Tanssimme ja tutustuimme tyttöjen naapureihin paremmin. M ja eräs tuttavapoikani S jäivät juttelemaan alakertaan, minä kävin tanssahtelemassa hitaat erään pojan kanssa. Lähdimme sen jälkeen M, S ja minä hakemaan pitsaa ja saatoin M:n kotiin sen jälkeen. Kotiin kävellessäni seisoin keskellä tunnelia. Olin illan aikana saanut kuulla Entisen ja yhden ex-hyvän kaverin alkaneen seurustella. Olin jotenkin ihan loppu Entisen jutuista ja siinä laskuhumalassa keskellä tunnelia filosofoin elämääni ja tulin siihen tulokseen, että edessä on uusi elämäni ja siellä näkyy valoa. Juurikin niin. Kuudelta aamulla täydellisen väsyneenä kävin pitsani kimppuun ja hetken päästä nukahdin.

D herätti minut puoli yhdentoista aikoihin. Halusi lähteä kanssani syömään johonkin. Hän oli siis ollut ystäväni luona jälleen yötä. Kävelimme Hesburgeriin ja hän söi, minä vain join. Oli sen verran heikko olo, ettei mitään kiinteää mennyt alas. Menimme sitten herättämään M:n. Istuskeltiin ja naurettiin eilisen päivän videoille. Kaikissa kuuluu M PUSH PUSH PUSH!! E, you suck. Lähdin sitten Antin kyydillä kotiin, poikkesin sitä ennen kuitenkin hakemaan tulevalle illalle jälleen saman satsin juotavaa. Kotona torkuin hetken ja lähdin sitten M:lle ja D:lle takaisin. Oli vähän laimeampi tunnelma kuin perjantaina, mutta kyllä se siitä kohosi. Eräs naapureista tuli moikkaamaan meitä. Oli ihan kivaa. Soitettiin sitten taksi ja lähdettiin kohti joulurockia.

Oli oikein kivaa. Kävin mölisemässä lähes kaikille. Olen tullut siihen tulokseen, että möliseminen on ainoa oikea sana kuvaamaan minun juttelemistani humalassa. Ja kun puhun niin tajuttoman paljon. Huomaan vaan, ettei juttelukumppanini kerkeä sanomaan minulle mitään. Näin Ihastusta ja juttumme on niin ohi ennen kuin se itseasiassa edes alkoikaan. Ihastus on niin hankala. En tiedä mitä se haluaa. Päätin jälleen unohtaa hänet. Hukkasin D:n ja M:n melkein heti alkuillasta ja olen sitten vain seikkaillut ympäri baaria. Kantispaikka menee yleensä kiinni kolmelta, mutta jostain syystä se oli nyt auki neljään. Kävin juttelemassa eräälle tyypille. Ystäväni tuntevat tämän Tyypin ja minä päätin, että haluan myös tuntea hänet. Joten menin sitten mölisemään hänelle. En siis missään iskumielessä, sillä tiesin hänen seurustelevan. Humalatilani oli sellainen, että asioissa on pieniä mustia aukkoja enkä sitten tiedä mitä olemme jutelleet. Muistan seuraavaksi vain sen, että baari oli menossa kiinni ja me sitten seisoimme Tyypin kanssa ulkona. Hän kai oli tulossa minun luokseni. Ilmoitin, että kotioveni ei hänelle aukea, mutta kellarin ovi saattaisi aueta. Olin edelleenkin menossa pelkästään juttelemaan hänen kanssaan. Meillä oli oikein mukavaa. Jossain vaiheessa kysyin, että ajatteleeko Tyyppi hänen tyttöystävänsä olevan hänen elämänsä nainen. Kun hän sanoi, että ei, unohdin jotenkin kaiken mitä muissa aina moralisoin. Yksi asia johti toiseen ja päädyimme harrastamaan seksiä. Jos totta puhutaan niin nautin jokaisesta hetkestä enkä tuntenut silloin minkäänlaista syyllisyyttä. Sen jälkeen menimme penkille istumaan, hän laittoi päänsä syliini ja minä silittelin häntä. Juttelimme puoli kahdeksaan aamulla.

Olimme lähdössä pois ja minä yritin etsiä puhelintani. Tyyppi soitti siihen, jotta löytäisin sen. Sitten hän ehdotti josko vaihtaisimme numeroita. Tai ainakin hän aikoi tallentaa minun numeroni. Minä sanoin, että se ei ole hyvä ajatus ja poistin hänen numeronsa välittömästi puhelimesta. Miksi turhaan tallentaa numeroa johon ei koskaan saa soittaa. Tyyppi hoki koko ajan, että toivottavasti minä en ihastu häneen. Sanoin, että sitä pelkoa ei ole. Kysyin, että pelkääkö hän ihastuvansa minuun kun kerran koko ajan pitää minun ihastumistani hokea. Sanoi, että niinkin voi olla. Kuulin paljon erittäin ihania asioita Tyypiltä ja se oli juuri se mitä tarvitsin, koska Ihastuksesta ja minusta ei jälleen tullut mitään. Jos joku väittää, että laastarimiehet ovat väärin, minä olen toista mieltä. Se on juuri se, mitä kaipaa kun joku on tehnyt paskasti.

Eilinen kului sitten ystäväni kanssa hengailen ja juoruillen. Mitä pidemmälle päivä kului ja edellisen päivän viimeisetkin viinahöyryt haihtuivat, pienen pieni morkkis hiipi mieleeni. Mikä ihme siinä on, että muita voi halveksua ja sitten kun itse ajautuu sellaiseen tilanteeseen, sen osaa kääntää jotenkin hyväksyttäväksi omassa päässä. Hyväksyn itseltäni kaiken, muilta en. Olen ottanut ehkä vähän vääränlaisen asenteen elämääni tällä hetkellä.


...Sinua on kusetettu yhtä monta kertaa

Les mulheres putas

Voi kertokaa ihmiset miksi joistakin ihmisistä ei vaan oo mihinkään ja joistakin, on vain ääliöimään. Miksi jotku ihmiset tekevät itsestään niin naurunalasia ja tyhmiä? Miksi jotkut ihmiset eivät vain tajua, että ne yksinkertasesti on tyhmimpiä ja ääliöimpiä ihmisiä maan päällä!!! Sellasia ihmisiä joiden vanhemmat vaan osaa arvostaa niitä (jos edes nekään jos osaisivat ajatella). Mikä tekee joistakin aikuisista sokeita lastensa tekemisille? Mikä saa muuten järkevän vanhemman ajattelemaan että kun se meidän ### on niin ihana ja ei se tekis ikinä mitään pahaa ja sitten se onkin täys lunttu ja huora ja kulkee elämää lyhyemmässä hameessa ja puoli polvea ylittävissä nahkasaappaissa sunnuntaina puolilta päivin. Onko se nyt ihan oikeesti kovin nättiä käytöstä? Voiko joku vanhempi olla ylpeä sellasesta? Ja se, että käy panemassa jokaisen vastaantulevan miehen kanssa, voiko äiti tai isä sillon olla ylpeä lapsestaan? Millaset sokeat vanhemmat sillon on? Tai antakaa mullekin sellaset lasit ni ehkä minunki elämä ois sillon helpompaa.

Ja vaikka oonki kännissä, tarkotan joka sanaa.

A Little Bit Of Love

On tosi hassua miten yksi asia voi muuttaa aivan arkiset asiat niin uusiksi. Tämän muutaman päivän jatkuneen hullaantumisen seurauksena jokainen ulkona vietetty hetki täytyy suunnitella tarkkaan, ei puhettakaan että voisin astua ulos niin, etten olisi huolitellun näköinen. Eihän sitä ikinä voi tietää milloin Ihastus tulee vastaan. Tänään kantispaikkaankin mennessä jouduin muutamia kertoja miettimään asuvalintaani. Ennen olen saattanut salin jälkeen pyörähtää kyseisessä paikassa ja vielä treenikamppeissa. Että silleen. Huomenna olen 99% varma, että näen Ihastukseni. Meillä on yksi yhteinen "harrastus". Toisaalta odotan sitä innolla, toisaalta en. Mitä jos se onkin välinpitämätön?

Eilen sain unen vasta puoli viideltä aamuyöstä. Onko se ihastumisesta johtuvaa unettomuutta? Tänään on sitten ehkä väsymyksestä johtuen suoraan sanottuna vituttanut ihan kaikki. Mikään ei ole ollut kohdallaan. Kirjoittaminen ei onnistu, kämppä on liian sotkuinen, olen liian lihava. Ja mikä vittu siinä on kun yksi kv-opiskelija Afrikasta kehtasi päin naamaa sanoa, että miten on ku oot lihonu niin paljon syksyn aikana. Sori vaan oon laihtunu ja pitäsit kuule afrikkalaisena pojuna suus kiinni ku minä oon heränny 4 tunnin yöunien jälkeen auttamaan sinua verokortin hakemisessa vaikka olisin saanut nukkua niin pitkään kuin haluan sillä minulla ei ollut koulua tänään. Hoida itte omat ongelmas jos ei oo mitään mukavampaa sanottavaa. Kyseinen poika on muutenkin alkanut ärsyttää minua suunnattomasti. Ei kukaan muukaan tutor auta teitä enää ni miks mun pitäis? Ja kun ne pitää mun auttamista itsestään selvänä ja vielä niin typerissä asioissa. Ja sitä paitsi niiden seurusteluasiat ja muut vastakkaisen sukupuolen kanssa käytävät asiat on niin vinksallaan etten ees jaksa yrittää ymmärtää. Onneks huomenna on viiminen koulupäivä ja minun ei tarvitse nähdä kyseisiä ihmisiä koko joululoman aikana! Mikä helpotus.

Ollaan ilmeisesti lauantaina lähdössä kohti Rovaniemeä ja Santa Parkia. Pitää portugalilaisille näyttää oikea joulupukki. Mikä olisi hyvä tekosyy sille, etten pääse perjantaina juhlimaan?

Englantilaisnaiset on valinnee mieluisimmaksi suutelukumppaniksi Brad Pittin. WTF????? Sen hevosen. Se on minusta näyttänyt hevoselta niin kauan kuin muistan. En ole ikinä pitänyt hänestä. Sitä paitsi en pidä kyseistä miestä missään arvossa hänen rakkauselämänsä (seksielämänsä) vuoksi.

<3

Päivän tai kaksi anna kaikkien luulla sua mun rakastajaksi,
mutta päivän tai kaksi anna kaikkien luulla sua mun rakastajaksi.

Ps. Mitä sillon pitää tehdä, kun on niin onnellinen, että hymyily alkaa jo sattua naamassa? Sillon ku paikallaan pysyminen tuottaa hankaluuksia? Kun silmissä näkyy pelkkiä sydämiä? Kun viime yön muisteleminen saa aikaan ihania kylmiä väreitä? Kun silmissä on onnenkyyneleitä?

Ms. Brightside

Ai että oliko mulla kiva viikonloppu? Eipä vissiin! Oon niin onnellinen, että hymy vaan levenee koko ajan.

Perjantain vietin ihan kotona. Äiti ja Petri tuli lauantaina tänne ja käytiin mummolat läpi. Sen jälkeen hain Makuunista karkkia ja päätin viettää rauhallisen illan katsoen Linnan juhlia. Portugalilaiset ystäväni kuitenkin halusivat lähteä näyttäytymään jossain ja menimme sitten kaikki Mikolle. Siellä juomista ja paremmin tutustumista. Huomasimme tyttöjen kanssa, että olemme melko samanlaisia. Oli oikein mukavaa. Mikolta suunnistimme kantispaikkaan mikä oli niin täynnä, että ensiyrittämällä emme sisään päässeet. Hetken päästä porukkaa valui kuitenkin ulos mikä tarkoitti sitä, että oli meidän vuoro päästä sisälle. Paikka olikin ihan täynnä. Ostimme juomat ja aloimme viettämään iltaa livemusiikin säestämänä. Oli hauskaa ja mikä parasta, näin Ihastukseni. Olenhan hänestä jo aikaisemminkin maininnut samaisella nimellä. Vaihdoin muutaman sanan hänen kävellessä ohitseni.

Jossain vaiheessa muut lähtivät ulos tupakalle ja minä huomasin matkalla Ihastukseni. Hän istui kavereineen penkillä ja pyysin josko voisin liittyä seuraan. Pidin sitä epätodennäköisenä, mutta Ihastus tekikin tilaa minulle ja siinä minulla taisi melkein koko loppuilta mennäkin. Meillä oli oikein mukavaa. Päätimme kuitenkin Mikon ja tyttöjen kanssa poistua Bilepaikkaan ja samalla kadotin Ihastuksen. Emme päässeet Bilepaikkaan sisälle sillä sekin oli täynnä. Ystäväni lähtivät sitten Mikolle ja minä menin hetken kuluttua kotiin. Päätin jostain syystä soittaa Ihastukselle ja eipä hän vastannut. Istahdin koneelle ja olin vaipua epätoivoon, mutta sitten sainkin viestin, että oota vähän. Se tuli Ihastukselta. Viestittelimme hetken ja asiat johtivat siihen, että hän soitti ja ilmoitti olevansa alaovella. Oli tulossa luokseni, mutta minäpäs en päästänytkään. Menin kuitenkin alas ja hetken aikaa hempeiltyämme, lähdin Ihastuksen mukaan hänen luokseen. Kyseessä oli siinä mielessä erikoislaatuinen juttu, että hän ei yleensä vie tyttöjä kotiinsa ja minäkään en ollut vielä kertaakaan hänen luonaan käynyt. Olemme ennen aina viettäneet aikaa kaupunkikämpässä, emme ikinä Ihastuksen kotona.

Taksi vei meidät oikeaan osoitteeseen ja olin niin onnellinen, että melkein vuoden tauon jälkeen olin jälleen Ihastukseni kanssa. Asiat etenivät aika vauhdilla kun pääsimme sisälle, mutta ei se mitään, oli todella todella ihanaa ja mukavaa. Paitsi yhdessä vaiheessa alkoi haista palanut, sängyn vierestä nousi savua ja mikäs muu se siellä kärysi, kuin minun paitani. Olin heittänyt sen lampun päälle. Tilanne olisi voinut kehittyä vielä pahemmaksi, mutta onneksi huomasimme tilanteen ajoissa. Ainoa ikävä asia oli vain, että paitani meni käyttökelvottomaksi. Mutta se on pieni paha muuten täysin onnistuneesta illasta.

Aamulla herätyskelloni soi puoli kymmeneltä. Heräsimme molemmat siihen. Se oli sinänsä uutta, että ennen Ihastus on nukkunut helposti yli puolen päivän. Aamu oli halailupussailua. Ihastus puki vaatteensa päälle ja istahti tietokoneelle, minä vielä makoilin sängyssä. En olisi millään halunnut nousta. Siinä vaiheessa, kun Ihastus ilmoitti kävelevänsä kanssani kaupunkiin, ei ollut mikään ongelma nousta ja vetäistä vaatteet ylle. Matkaa kertyi ehkä parisen kilometriä, mutta sitä olisi saanut olla vielä useita kilometrejä enemmän, niin paljon nautin Ihastukseni seurasta. Kun saavuimme kotini kohdalle, hän pussasi poskeani ja jatkoi matkaa. Olin niin onnellinen! Sitä paitsi pusu poskelle oli ehkä ihaninta ikinä. Nyt oon sitten vaan hymyilly ja rutistellu tyynyä koko päivän. Voi että kun on NIIN hyvä mieli pitkästä aikaa.

Näin eilen Mr. Groovea ensimmäisen kerran sitten elokuun(?). En ole nähnyt häntä sen jälkeen, kun hän ilmoitti löytäneensä jonkun naisen. Eihän se minua haitannut, käytös oli vaan vähän outoa. Eilen sitten kysyin ihan suoraan, ettei mitään naista ole tainnut olla ja sieltähän se totuus sitten tuli että eipä juu ei. Hän oli keksinyt koko jutun vain sen takia, että halusi päästä eroon minusta ja meidän jutusta. Hah, siihen olisi löytynyt helpompikin keino, olisi sanonut että tämä oli nyt tässä. Sitä paitsi enhän minä hänessä roikkunut vaan hän minussa. Minulle asia olisi ollut ihan ok ilman mitään mielikuvitustyttökavereitakin. Nyt hän sitten ilmoitti vieläkin välittävänsä minusta ja toivoi minun tulevan hänen luokseen. Pyysi soittamaan. Ilmoitin viileästi poistaneeni hänen numeronsa, joten yhteydenotto oli epätodennäköistä. Taisinpa kuitenkin moiskauttaa pusun hänen suulleen kiusaksi. Ainoa mikä oli pelottava fiilis oli se, että Mr. Groove tuoksui niin tutulle ja turvalliselle. Ihanalle. Mutta onneksi se tuoksun huuma oli ohimenevää.

Tänään sitten käytiin portugalin tyttöjen kanssa syömässä vähän krapularuokaa Hesessä. Sitten menimme koteihimme palautumaan edellisestä illasta. Kävimme kuitenkin Mikon ja Antin kanssa parisen tuntia sitten pyörähtämässä tyttöjen tykönä. Vähän kahvia ja jääteetä. Sitten Mikon kanssa kaupan kautta kotiin ja tässä istun. Olen niiiiin onnellinen edellisestä yöstä. Voi nam.

My boy lollipop

Nyt on uutta takkia, laukkua ja tunikaa. Ja onpa vielä uudet hiuksetkin. Jotenkin olen todella hyvällä mielellä kaikesta uudesta. Olen tuhlaillut rahaa huoletta, sitä rahaa mitä minulla ei edes oikeasti ole. Mutta ei se mitään, hyvä ulkonäkö, parempi mieli.

Olen muutamia päiviä kulkenut jostain syystä ruusunpunaiset lasit silmilläni. Näen kaikkialla vain rakkautta ja rakastuneita ihmisiä. Itselleni loihdin päässäni jos minkälaista suhdetta ja säpinää. Mielessäni pyörii paljon mahdollisuuksia ja paljon ihania ajatuksia. En tiedä onko mielialaani vaikuttanut lukemani romanttinen kirja joka on viimeisiä sivuja vaille loppussa. Pääosassa on vanhempi nainen joka löytää uuden rakkauden ja kirjassa seurataan heidän rakkaustarinaansa. Jotenkin se antaa minullekin toivoa elätellä villeimpiäkin haaveita. Iltaisin, kun laitan nukkumaan, päässäni pyörii mitä ihmeellisimpiä ja epätodennäköisimpiä vaihtoehtoja tulevaisuuden miesteni suhteen. Se ei silti haittaa sillä sen vuoksi on kiva laittaa pää tyynyyn. Saa elää ihan siinä maailmassa, missä itse haluaa. En tarvitse tähän ketään, mutta silti joku ois kiva. Sellanen turvallinen halailukaveri. Toisaalta olisin jo valmis sitoutumaan. Elämään tasaista elämää. Tiedän, että rauhoitun jos löydän jonkun rauhoittumisen arvoisen. Sitä odotellessa...

Voin myös paljastaa, että kirjoitin tänään kirjeen. Pidän vanhanaikaisista kirjeistä. Minulla olisi hyvinkin monta ihmistä mielessä, jolle kirjeen voisin kirjoittaa. Yhden olen Entiselle kirjoittanutkin. Silloin, kun hän tuli hakemaan tavaroitaan täältä viimeistä kertaa. Tiesin, että hän ei minua kuuntelisi, kirjeen hän silti luki. Tämä kirje, jonka tänä iltana kirjoitin, on täysin eri luokkaa. Enkä edes tiedä lähetänkö sitä. Joskus on vain mukava kirjoittaa kirjeitä, osoittaa ne jollekin, mutta jättää sitten lähettämättä. Toisaalta... Mitä tapahtuu sitten kun lähetän sen kirjeen... Eikö sitä sanota, ettei se ota jos ei annakaan?

Bandages

En jaksanut tänään mennä kouluun. Tein sen päätöksen jo eilen ja siitä syystä kelloni ei soinut ja heräsin vasta äsken.Pitäis silti lähteä käymään koululla, pitää tehdä huomiseksi sellanen kouluhomma valmiiksi.

Ärsyttävää, kun joutuu pitämään itsellään salaisuutta. Sellasta, jonka pelkää koko ajan paljastuvan ja joka voi pahimmillaan tuhota kaksi todella hyvää ystävyyssuhdettani. Ja ärsyttävää on myös se, että kun minä en asialle voinut mitään ja yritin parhaani mukaan tehdä asiat oikein. Mutta jos se joskus paljastuu, uskooko minua kukaan? Edellisistä kokemuksista voisin sanoa, että ei. Miksi muut ihmiset vaarantavat aina minun ystävyyssuhteeni?

Tänään näen kaksi portugalilaista tyttöä. He ovat vaihtareina täällä. Muuten ihan mukavaa, mutta englannin puhuminen on aina niin työlästä. Vaikka se tuleekin ihan luontevasti, olen sen jälkeen ihan poikki. Ai niin, portugalin ihastukseni kysyi perjantaina "will you marry me?". En muista mitä vastasin, kun olin aika humalassa. Sehän se olisikin, jos naimisiin tässä menisin.

Tällä viikolla saan paljon uusia vaatteita<3 Olenkin odottanut niitä jo kauan. Saan sitä paitsi kauan kaipaamani talvitakin. Toivottavasti se vain on sopiva. Saan myös sellaisen kauniin arkimekon jonka kanssa pääsen ensimmäistä kertaa käyttämään kuukausi sitten ostamiani kenkiä. Olen aina niin onnellinen, kun saan jotain uutta.

Äiti ja Petri tulevat tänne perjantaina. Uskon lauantaina tai viimeistään sunnuntaina tulevan kunnon valituspostaus suhteistamme. Ne ovat periaatteessa hyvät, mutta jään aina ulkopuolelle heidän vierailuillaan. En pidä siitä. Noh, katsotaan mitä tapahtuu.