Nyt on uutta takkia, laukkua ja tunikaa. Ja onpa vielä uudet hiuksetkin. Jotenkin olen todella hyvällä mielellä kaikesta uudesta. Olen tuhlaillut rahaa huoletta, sitä rahaa mitä minulla ei edes oikeasti ole. Mutta ei se mitään, hyvä ulkonäkö, parempi mieli.
Olen muutamia päiviä kulkenut jostain syystä ruusunpunaiset lasit silmilläni. Näen kaikkialla vain rakkautta ja rakastuneita ihmisiä. Itselleni loihdin päässäni jos minkälaista suhdetta ja säpinää. Mielessäni pyörii paljon mahdollisuuksia ja paljon ihania ajatuksia. En tiedä onko mielialaani vaikuttanut lukemani romanttinen kirja joka on viimeisiä sivuja vaille loppussa. Pääosassa on vanhempi nainen joka löytää uuden rakkauden ja kirjassa seurataan heidän rakkaustarinaansa. Jotenkin se antaa minullekin toivoa elätellä villeimpiäkin haaveita. Iltaisin, kun laitan nukkumaan, päässäni pyörii mitä ihmeellisimpiä ja epätodennäköisimpiä vaihtoehtoja tulevaisuuden miesteni suhteen. Se ei silti haittaa sillä sen vuoksi on kiva laittaa pää tyynyyn. Saa elää ihan siinä maailmassa, missä itse haluaa. En tarvitse tähän ketään, mutta silti joku ois kiva. Sellanen turvallinen halailukaveri. Toisaalta olisin jo valmis sitoutumaan. Elämään tasaista elämää. Tiedän, että rauhoitun jos löydän jonkun rauhoittumisen arvoisen. Sitä odotellessa...
Voin myös paljastaa, että kirjoitin tänään kirjeen. Pidän vanhanaikaisista kirjeistä. Minulla olisi hyvinkin monta ihmistä mielessä, jolle kirjeen voisin kirjoittaa. Yhden olen Entiselle kirjoittanutkin. Silloin, kun hän tuli hakemaan tavaroitaan täältä viimeistä kertaa. Tiesin, että hän ei minua kuuntelisi, kirjeen hän silti luki. Tämä kirje, jonka tänä iltana kirjoitin, on täysin eri luokkaa. Enkä edes tiedä lähetänkö sitä. Joskus on vain mukava kirjoittaa kirjeitä, osoittaa ne jollekin, mutta jättää sitten lähettämättä. Toisaalta... Mitä tapahtuu sitten kun lähetän sen kirjeen... Eikö sitä sanota, ettei se ota jos ei annakaan?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti