Vaik olet heikko nainenkin...

Aamulla heräsin ja istahdin koneelle ihan kuten aamurutiineihini kuuluu. Itseasiassa se on ainoa täysin säännöllinen asia hampaiden pesemisen ohella. Kaikkea muuta saattaa tapahtua lomalla mihin aikaan tahansa. Mutta tosiaan ensimmäisenä facebookiin surffaillessani minulle oli ilmestynyt kolme ystäväpyyntöä ja yksi niistä oli Tyyppi. Säikähdin hieman vaikka olin sitä ehkä toivonutkin.

Siivoilin koko asuntoni makuuhuonetta lukuunottamatta. Sen vuoro on huomenna tai siis tänään. Tytöt tulivat sitten illalla koevierailemaan vuokraisännän vuoksi. Söimme torttuja ja pelasimme korttia. Kaikilla meillä on hieman erikoinen tilanne menossa. Etenkin Annen kanssa tuntuu, että elämme samaa tahtia. Se on oikeastaan aika hauskaa.

Kymmeneltä istuskelin yksin sohvalla ja odottelin CSI:n alkua. Puolessa välissä ohjelmaa tietokoneelta kuului facebookin viestiääni ja ajattelin sen olevan joku kv-opiskelijoista, koska heillä on tapana jutella sen kautta. Ajattelin pienesti, että olisipa se Tyyppi ja sehän se sitten olikin. Ensimmäiseksi mieleen tuli, että miten hän voi kanssani jutella, eikö tyttöystävänsä ole lähellä. Kyselimme kuulumisia ja hänellä oli morkkis. Tuo kuulostaa aina niin pahalta vaikka mitäpä muuta voi odottaa hänen tilanteessaan. Kertoi kuitenkin, että oli mukava tutustua minuun ja ilmeisesti hänelläkin oli ollut hauskaa. Siihen sävyyn hän ainakin jutteli. En silti osannut jutella luontevasti hänen kanssaan joten sanoin meneväni takaisin television ääreen. Siihen jäi juttelut. On hyvin outoa, että nyt hänen nimensä pomppailee esiin joka käänteessä facebookissa hengailessa. En ollut valmistunut siihen.

Nyt olen hyvin sekavassa mielentilassa. Kiinnostus (ei tykkääminen) olisi alkamaisillaan, mutta järkeni on hyvin vahvasti tiellä. Ja sehän on loistava asia. Eilen olimme portugalilaisten kanssa maistelemassa hieman siideriä ja tietyn humalatilan ylittäessäni alan tehdä tyhmyyksiä. Jos olisin tallentanut Tyypin numeron, olisin varmaan soittanut tai lähettänyt viestiä. Aamulla olisin tietenkin katunut koko juttua. Olen kerrankin onnistunut toimimaan oikein. Nyt on vain todella ristiriitaiset tunteet. Jos hän olisi sinkku, en miettisi kahta kertaa vaan olisin valmis katsomaan mitä voisi tulla. Nyt ei tule mitään, ei onneksi enää edes hänen puoleltaan. Tai ainakin niin luulen. Juttelimme hiertymistä polvissamme mitkä tulivat matosta ja sanoin siihen, että se onkin hyvä syy siihen, että emme enää kellariini mene. Jos pystyisin unohtamaan kokonaan sen, että hän seurustelee, voisin hyvinkin palata hänen kanssaan samaan tilanteeseen. Kaikki oli vaan todella kivaa.

Ehkä tämä on vain sitä, että haluaisin kohteen tunteilleni. Äitini kyseli olenko ihastunut, sanoin että olen mutta kohteet vain vaihtuvat.