sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Taas tässä kävi näin

Töihin kahdeksaksi ja silti hengailen vielä hereillä ja mietin asioita. Ei olis pitäny lähtä mihinkään tänään. En kylläkään juonut kuin yhden, mutta silti venähti liian pitkään.

Pitkällisten pohdintojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että jos vanhat eivät lähettele viestejä, tämä Vanha saa ainakin lähettää ja itse sitten laitoin Vanhalle menemään viestin. Siinä jaarittelin turhia ja kerroin, että olis kiva nähdä uudestaankin. Kun vastausta ei kuulunut minuutin sisällä, soitin kriisipuhelun ystävälleni. No, vastaus tuli kuitenkin. Ja se oli sellainen, joka sai minut menettämään hieman mielenkiintoa. Niin, menetin mielenkiintoni siinä vaiheessa, kun hän oli mukava ja sanoi odottaneensa minun yhteydenottoa. En osannut vastata heti ja hän lähetti viestin josko saisi soittaa. En ollut valmis juttelemaan hänen kanssaan, joten sanoin, ettei ole hyvä hetki. Vaihdoimme vielä muutamat viestit ja viimeisessä viestissään hän sanoi ajatelleensa minua ja ettei pitänyt meidän juttua mitenkään turhanpäiväisenä. En vastannut tuohon enää mitään. En tiennyt mitä sanoa. Mutta sanokaa te nyt hyvänen aika, että eihän 22-vuotiaan tytön kuulu tekstailla oman ikänsä verran vanhemman kanssa? Onhan siinä oikeasti jotain outoa? Olen jo moneen kertaan sanonut, että minusta hän on mukava ja ihana. Mutta silti. Ystäväpiiristäni saan vähän kaikenlaisia kommentteja. Osa on, että anna mennä vaan ja osa yrittää, että ei nyt ihan kannattais. Järki sanoo, ettei millekään kannata ruveta, muuten en tiedä miltä tuntuu. Toisaalta ihan kuka tahansa osoittaisi minua kohtaan vakavampaa kiinnostusta, todennäköisesti haluaisin eroon tästä henkilöstä. Minuun iskee pakokauhu näissä tilanteissa.

Ens viikonloppuna vois hautautua peiton alle ja pitää puhelin kiinni perjantaista maanantaihin.

öitä. katon vielä meidän häät-ohjelman. se on aina niin tylsä, että nukahdan. taattu nukahtamistekniikka laittaa subin netti-tv:stä pyörimään meidän häät.

ps. ei se portugalin poika ollukaan enää niin söpö, ku se kännisen silmissä viime lauantaina näytti.

perjantai 23. tammikuuta 2009

Sitä odotellessa...

Pitäisi pikkuhiljaa yrittää laittaa nukkumaan, aamulla tosiaan kymmeneksi työpaikalle. Ilta siellä sujui tänään todella hyvin ja tykkäsin paikasta. Se on siis kehitysvammaisten yksikkö, jossa tänä viikonloppuna on vain lapsia.

Yksi asia mistä minun oli pakko tulla avautumaan, on se kuinka kiva, mutta ahdistava viikko on ollut. Olen miettinyt lähes taukoamatta Vanhaa. Toivonut, että näkisin häntä tai hän ottaisi yhteyttä. Itse en uskalla ja olenkin saanut ystävieni suupielet kohoamaan pohtimalla lähetteleekö niin vanhat tekstiviestejä. Siitä päästäänkin kysymykseen, että jos lähettelee niin miksi Vanha ei ole voinut minulle lähettää mitään? Tajusiko hän, että ikäero on liian suuri eikä tällaiseen juttuun kannata ryhtyä? Vai ajatteleeko hän, että minä en halua ryhtyä mihinkään? Tein kyllä yövierailun aikana harvinaisen selväksi kuinka itsenäinen (iki)sinkku olen vaikka asia ei niin ole. Ehkä vain pitää esittää, että en minä kuule niin vähällä kiinnostu ja minä haluan elää vapaata omaa elämää. Oikeasti haluaisin vaan hengailla, katsella elokuvia ja syödä. Hah, oli pakko kirjoittaa noin, koska Vanhalle selitin ystäväni parisuhdetta noin. Ystäväni hengailee tyyppinsä kanssa, kattelee elokuvia ja syö. Sanomiseni mukaan minä en näin tee, Vanha taas kertoi harrastavansa sitä yksin. Kyllä, kyllä minä haluaisin sinun kanssasi tulla sitä tekemään! Mutta siis on kiva, kun ei tiedä mitä toinen haluaa ja se pitää jännityksessä ja mielenkiinnon yllä. Mutta siis ei ole kiva, kun hän ei ota yhteyttä ja joudun olemaan epätietoisuudessa ja oikeasti haluaisin vaan nähdä sen ja nukkua sen vieressä!

Work

Hyvää perjantaita ja viikonlopun alkua!

Viikko on vierähtänyt melkoisen työntäyteisenä. Alkuviikon valmistelin kysymyksiä torstaiseen kantiksen tietovisaan, keskiviikkona olin myymässä lippuja kantispaikassa ja torstaina tosiaan pidin sen visan. Mihinkään hiton jumppiin en ole kerennyt ja paisun koko ajan. Sen sain myös kuulla afrikkalaiselta ystävältäni jälleen. Mieli teki kirjastossa ollessamme ottaa hyllystä kirja ja pamauttaa sillä päähän. Miten kehtaakin tulla sanomaan, että oletpas E lihonut ihan hirveästi, meinasin jo eilen sanoa, että huh. Eikö kukaan ystävistäsi ole sanonut kuinka paljon olet lihonut? Joo, sori vaan Steve, kävin mummun puntarilla ja olin taas laihtunut kilon. Viimenäkemästä olen siis laihtunut ainakin 2 kiloa! Typerys. Onneksi Moses vastaantullessaan sanoi minun näyttävän hyvältä.

Olen saanut viikonlopuksi ihan oikeita töitä ja ihan oikealla palkalla! Tämä on siinä mielessä historiallista, että olen tehnyt ainoastaan kesätöitä minimipalkalla ilman kunnon työsopimuksia. Nyt siis menen viikonlopuksi vammaisten toimintakeskukseen. Ensimmäiset 3 tuntia olen tänään, huomenna 10-18 ja sunnuntaina 8-16. Olen oikein iloinen. 9.81€ tunnilta, se on kokemattomalle opiskelijalle ihan hyvä palkka! Ja kuka sanoi, ettei työtä tulla tarjoamaan jos istuu vain kotona? Tässä minä tietokoneen edessä hengailin Facebookissa ja työtarjous tuli ilman yrittämistä. Tiedossa siis rauhallinen viikonloppu ilman juhlimista. Pysyn kaukana baareista, vapaa-ajalla siivoan tai teen kouluhommia. Tai laiskottelen. Olisi kyllä ollut kiva käydä eräässä tapahtumassa, mitä ystäväni on ollut järjestämässä, mutta se nyt jää.

Tämä päivä on ollut koulusta vapaata ja jos totta puhutaan, perjantait pitäisi aina olla vapaita tai loppua viimeistään klo 12. Silloin kerkeäisin hoitaa kaikki ne asiat, mitä viikonlopuksi tulisi. Otin siis pitkän suihkun, sheivasin jalat ja kainalot sekä pistin jalkojenvälin kuntoon. Lisäksi rasvasin itseni sävyttävällä vartalovoiteella. Nyt olo on sellainen, että voisin ottaa muutaman siiderin ja alkaa valmistautua iltaan. Mutta valmistaudun vain työvuoroon. Olisinpa osannut tehdä näin jo viime viikolla niin en näkisi painajaisunia siitä, huomasiko Vanha minun karvaiset sääreni. Mutta aina kun näytät edustavan jotain hippiliikettä rehottavine karvoinesi, flaksi on ihan taattu!

Olen ostellut niin paljon vaatteita ja kenkiä viime aikoina, että olen elänyt koko viikon nälässä. nytkin maha murisee, mutta iduilla ja salaatinlehdissä sitä ei saa loppumaan. Minulla on tasan euro tilillä. Voisin tietenkin poiketa mummon patojen ääreen, mutta toisaalta muutama hassu gramma saattaisi pudota tällä menolla. Millekään nälkäkuurille en ole alkamassa, mutta minulla on sen verran vararavintoa elimistössäni, että kuihtumisen vaaraa ei ole. Ja tuskin ihmiselle tekee pahaa välillä tuntea hieman nälkää. Tosin lähden kohta viemään kassaa toimistolle ja keskiviikolta minulle ei ole vielä maksettu palkkaa, että jos sieltä muutama kymppi tulee heti, niin suunnistan kyllä kaupan kautta kotiin. Nakkikeittoa!

sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Joo, mut niin vain on

Yli 24h poissa kotoa ja nyt maailman ihanin tunne olla kotona.

Eilen lähdettiin ystäväni kanssa vaihtareiden bileisiin. Sinne oli tullut uus poika jonka halusin tsekata. Ja olihan se poika ihan söpö, meni vaan sitten olemaan yhden venäläisen kanssa niin enpäs minä sitten ole halukas hänen kanssaan olemaan.

Kantispaikassa oli ihan hyvä bilebändi ja kuunneltiin sitä hetkinen. Eräs säätö halusi viettää aikaa kanssani, mutta itse en ollut siihen mitenkään halukas. Eilen sai taas todeta sen, miten hieman avonainen paita auttaa miesten hankkimisessa. Kummallisesti ne vaan tapittaa rintavarustusta jos se on vähänkään esillä. Kantispaikasta bilepaikkaan missä oli tietääkseni hauskaa. Olin hyvin humalassa, joten on vaikea tietää mitä on tapahtunut. Ystävälleni avauduin oksenteluongelmasta ja puhuttiin siitä melko kauan. Samaan aikaan loin katsekontakteja siihen Vanhaan, josta aikaisemmin olen maininnut. Oli kivaa ja baarin mennessä kiinni lähdimme samaa matkaa... Hänen luokse. Vanha yritti ensin, että emme menisi samaan paikkaan, mutta minä ilmoitin halustani viettää yö hänen kanssaa, ei siinä ollut oikein muilla mitään sanottavaa.

Kävelymatka on minulle täysin mustaa. Ja suurin osa siitä eteenpäinkin. Siihen kiinnitin heti huomiota, että Vanhan asunto oli ihan älyttömän siisti ja melkein ku jostain sisustuslehden sivuilta. Haloo mies! Jotenkin se oli outoa. Mutta kivaa. Ja kivaa oli myös se mitä meidän välillä tapahtui. Vaikka onhan se vähän outoa, jos näin sanoo, että harrastin seksiä lähes äitini ikäisen miehen kanssa. Mutta hänen kanssaan oli helppo olla. Oli kiva jutella ja olla. Olin ilmeisesti yöllä sanonut muutaman ilmoitusluontoisen asian kuten, että haluan aamulla käydä saunassa. Vanha ilmoitti minun herättyä, että sauna olisi lämmin. Oli hakenut minulle pyyhkeenkin valmiiksi. En kuitenkaan ollut sillä hetkellä halukas saunomaan. Sitten hän ilmoitti minulle kahvin olevan valmista. No kiva ajatus, mutta en juo kahvia. Hän tuli viereeni sänkyyn makaamaan ja silitteli, kunnes muisti minun yöllä sanoneen, ettei minua saa tietyistä kohdista silitellä, esim olkapään kohdalta. Jahas, en ole ennen sitä tiennytkään, mutta ilmeisesti yöllä olen sen kuitenkin sanonut.

Ystäväni tuli hakemaan minua kahdentoista aikoihin. Sanoin Vanhalle, että oli kiva käydä. Hän vastasi siihen, että oli kiva kun kävin. Kun astuin ovesta ulos, tajusin, että olen harrastanut seksiä myös Vanhan seinänaapurin kanssa. Se siitä. Iltapäivällä lähdimme shoppailemaan Rajalle ja käytiin myös Ikeassa. Mukaan tarttui muutama kassi vaatteita ja muutama hyödyllinen kodin tarvike. Oli kiva reissu. Tällaista tähän osoitteeseen kuuluu nyt.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Jos mulla menis todella huonosti

Olen vain nukkunut päivät ja nukkunut yöt, sen takia en ole saanut mitään aikaiseksi. Koulunkäynnin ensimmäiset viikot ovat uuvuttaneet minut täysin vaikka tunteja on päivää kohti kertynyt korkeintaan neljä. On se rankkaa. Siihen päälle vielä kaikkea oheistoimintaa. Kotiin kun pääsen, vedän peiton korviin ja nukahdan sikeisiin parin tunnin päikkäreihin. Illalla sitten saakin taistella unen kanssa, se ei tule millään.

Olen nähnyt Tomia lähes joka päivä. Viikko sitten uskaltauduimme kysymään toistemme kuulumisia ohimennen, nyt olemme nähdessämme vain katsahtaneet emmekä edes tervehdi. Syynä saattaa ehkä hänen puoleltaan olla öiset soitot viime perjantaina jonka seurauksena poistin hänen numeronsa puhelimesta. En halua enää ikinä soittaa hänelle. Olemme siis kaksi kertaa sen jälkeen olleet samassa paikassa ja ne kerrat eivät ole mielestäni olleet mukavia. Ja aina kun olisin halunnut mennä juttelemaan hänelle, hetkellinen ujous on vallannut minut tai hän kerkeää lähteä. Kaupungilla olemme törmänneet lukuisia kertoja, kun hän on autollaan ajellut ohi. Ensimmäistä kertaa näen todella usein ihmistä, johon haluan törmätä. Yleensä ihastukset (en tarkoita, että Tomi olisi sellainen) ovat sellainen katoava ilmiö kun niihin ihastuu ja kaikki muut näkevät heitä. Nyt asia ei ole niin.

Eilen vietin aikaani tapahtumassa esittelijänä. Keskiviikkona kokouksessa ED, poika jota suutelin vahingossa eräissä pippaloissa, lupautui toiseksi esittelijäksi. Hänelle kaivattiin seuraa ja ED tökkäsi minua ja sanoi, että E lähtee kanssani. Olin hieman hämmentynyt ja peloissani, että mitä kuuden tunnin rupeama hänen kanssaan tulee olemaan. Olemme suuteluepisodin jälkeen olleet vähemmän tekemisissä ja luulin, että se on vaikuttanut väleihimme jotenkin. No, torstai sujui oikein rattoisasti jutellen ja flirttaillen. Meillä oli mukavaa. Jos hän... Niin minä... Hän on kiva tyyppi.

Ajattelin olla illan täysin yksin kotona tekemättä mitään. Ystäväni on tullut tänne treffaamaan Markoa. Huomenna haluaisin lähteä hänen kanssaan juhlimaan, mutta viikonlopun piti olla selvä ja sunnuntaina meidän piti uudelleen suunnistaa på Gränseniin. Eikä varmaan voida suunnistaa ainakaan autolla jos kumpikin vetää humalatilan päälle lauantaina. Ja kun meillä se humala ei ole mikään pieni, autolla tuskin uskaltaa matkata seuraavana päivänä. Budjettini ei tosin ole sen paremmin juomisen, kuin shoppailunkaan kannalla. Kävin tänään hakemassa muuten tullista kahdet kengät jotka tilasin ameriiiiiikasta. Oli kivat, mutta toiset oli ehkä vähän liian pienet. Noh, kyllä ne siitä venyy. Ja tiiänpähän seuraavalla kerralla minkä koon tilaan. Niin ja tilasin eilen Ellokselta 189e vaatteita. Pelkkiä paitoja. Samanmoisen tilauksen tein ihan vasta. En hallitse kulutustani. Mutta ei se mitään! Se on vähän niin ku älä ruoki lamaa!

Juttelen tällä hetkellä Facebookissa afrikkalaisen pojan kanssa, joka kertoo minulle haluavansa suomalaisen naisen. Haluaisi, että minä etsisin sellaisen hänelle. Olen menettänyt kyseisen ihmisen kanssa hermot ennenkin joten sanon nyt suoraan kaikki asiat hänelle. Ja luuleeko hän tosiaan, että hän vain valitsee söpön tytön ja saman tien he ovat yhdessä. Hän voi ostaa liput Keniaan ja lähtä näyttämään uutta vaimoketta vanhemmille, että kuinkahan monta lehmää siitä kannattais maksaa. Anteeksi ilkeät puheeni, mutta joskus vaan ei käsitä.

tiistai 13. tammikuuta 2009

...

Tästä se taas alkaa, uusi elämä. Ehkä. Juomiset on juotu ainakin pariksi viikoksi. Uskoisin ainakin. Ajattelin lähteä Ouluun ensi viikonlopuksi lähinnä pakoon juomista. Ystäväni on muuttanut juuri, joten ajattelimme lähteä kiertelemään sisustuskauppoja ja ostelemaan jotain kamaa sinne uuteen kämppään. Lauantaina menenkin sitten siskoni luokse.

Eilen en jaksanut mennä kouluun, olin liian väsynyt. Kirjoitin päivällä kuitenkin 8 sivua esseetä, joten ei mennyt päivä ihan hukkaan. Tänään tunnit olisivat alkaneet 12.30, mutta ne oli peruttu niin vapaatahan se tällekin päivälle sitten tuli. Ajattelin kirjoittaa esseen loppuun ja suunnistaa sen jälkeen osoitteeseen, josta toivon saavani töitä. Olen sellaisissa rahavaikeuksissa, että vähän hirvittää. Mutta ei se mitään. Eiköhän se tästä. Sain sentään kahdet uudet kengät, jotka odottavat minua tullissa. Tulliin asti kun pääsisi niin kaikki olisi hyvin. Ilman autoa sinne on liian pitkä matka. Nyt olisi hyötyä, jos olisi Entisen kanssa yhdessä, koska hän on satamassa töissä ja tulli on ihan siinä vieressä. Näin muuten Luntun ja Entisen ensimmäistä kertaa yhdessä sen jälkeen kun sain tietää heidän seurustelevan. Olin ihan tyyni ja hillitty, asia ei vaivannut minua ollenkaan. Heitä se näytti vaivaavan. Tai lähinnä Lunttua, koska hänen piti varmistaa, että minä nään heidän suutelevan ja hipelöivän toisiaan. Entinen tuli minua yhdessä vaiheessa vastaan ja sen katse oli hassu. En tiennyt mitä siinä oli, mutta jotain. Kaikki meni kuitenkin hienosti, eikä minua voisi vähempää kiinnostaa mitä he tekevät.

Olen varannut ensimmäisen jumpan moneen kuukauteen. Jumpan nimi on Perfect Body joten eikö se sovi oikein hyvin? En ole ikinä käynyt kyseisellä tunnilla, joten saa nähdä mitä siitä tulee. Ainakin yritän. Nyt esseen kimppuun.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Näin taas.

Meillä oli eilen "pikkujoulut" pienen kulttuuritiimin kesken. Ilta sujui ihan mukavissa merkeissä, mutta osa ihmisistä oli kuivin suin jonka vuoksi emme olleet yhdessä kauaa. Lähdimme juomaporukan kanssa Riston tykö ennen kuin suuntasimme baariin. Yhdentoista aikoihin juomat alkoivat loppua joten menimme kantispaikkaan. Oli ihmeellistä mennä sinne, kun bändi ei ollut vielä soittanut. Yleensä kuulemme viimeisen biisin ja sen jälkeen kaikki on ohi. Nyt olimme niin ajoissa liikkeellä, että jouduimme jopa odottelemaan bändiä. Istuskelimme ja juttelimme, paha kertoa mitään kun en hirveästi muista. Oli melkoiset nollauskännit.

Kantispaikka meni kiinni, joten suuntasimme ystäväni kanssa bilepaikkaan. Siellä kävimme tanssimassa ja kiertelemässä. Turkkilainen mies jaksoi piirittää minua koko sen ajan ja en tiedä miksi vaihdoin hänen kanssaan numeroita. Tänä aamuna mietin, että olisinpa antanut Entisen numeron ilkeilläkseni. Hän olisi saanut turkkilaiselta mieheltä yön pikkutunneilla viestejä "I like you". Tällainen numerovahinko olisi oikeasti voinut käydä, koska meillä on lähestulkoon samat numerot ja olen ennenkin ne sekoittanut. Bilepaikkakin meni kiinni, mutta ennen sitä kerkesin käydä karaokessa vetämässä vielä Teräsbetonin Metallisydän. Se biisi loppui kummasti kesken, wonder why :DD

Lähdettiin ystäväni ja jonkun kolmannen osapuolen kanssa (en muista kuka) hakemaan ruokaa. Puolet tutuista oli hakemassa samaisesta paikasta pitsaa ja kävin avautumassa tai he avautuivat minulle. Mutta ei se haitannut, oli hauskaa. Ystäväni oli bongannut erään kiinnostuksen kohteensa, Markon, jostakin ja halusi ehdottomasti lähteä hänen mukaansa. Ei kuitenkaan halunnut mennä sinne yksin, joten halusi minut mukaansa. Lähdin sillä ehdolla, että sain syödä pitsani yksin ja rauhassa ja saan myös nukkua yksin ja rauhassa. Kumpikaan ei toteutunut. Markon luona olikin sattumoisin eräs toinen poika T. Hengailimme hetken aikaa neljästään alakerrassa. Sen jälkeen siirryimme nukkumaan yläkertaan ja minun paikkani löytyi T:n vierestä. Tyyppi oli niin tyhmä, mutta hoiti hommansa silti loistavasti. Niin, harrastimme seksiä ja oli todella mukavaa. Seitsemän aikoihin uni tuli kuitenkin silmään ja laitoimme nukkumaan. Heräsin yhdeksän aikoihin ja yritin keksiä itselleni tekemistä. T oli antanut minulle jonkun ihmeellisen termopeiton tai jonku, olo oli ku grillissä. Se peitto oli niin lämmin. Olin lähettänyt illalla paljon viestejä kaikille, esim. Tomille ja Ihastukselle. Ihastukselle olin sanonut, että sulla on ruma pipo, älä käytä sitä enää. Vastasi siihen aamulla eikä ollut kovin mielissään. Tomille soittelin yöllä eikä hänkään ollut varmasti mielissään. Joskus asiat voisi hoitaa mallikkaasti, joskus ei.

Yhdeltätoista lähetin naapurihuoneeseen ystävälleni viestin, että lähdetään pois. Onneksi he raahautuivat jossakin vaiheessa ulos huoneesta ja menimme alakertaan viettämään aikaa. T heräsi myös ja tuli viereeni sohvalle. Hän oli minua kohtaan oikein mukava. Pelkään aamuja jos ei voi tietää millä mielellä toinen on. Nyt oli kivaa. Saimme kyydin kotiin ja nyt istun sitten tässä. Pitäisi lähteä shoppailemaan, mutta en kyllä tiedä millä rahalla. Sitä paitsi mulla on huono olo.

torstai 8. tammikuuta 2009

Ano Novo

Olen vakaasti harkinnut tehdä koulujuttuja kun näin aikaisin pääsin kotiin viikonlopun viettoon. Tosin päiväunet houkuttelisivat enemmän. Eilen torkahdin pariksi tunniksi ja se tarkoitti sitä, että illalla uni tuli vasta kolmen aikoihin.

Tässä tekemistä pohdiskellessani voisin hieman valottaa Uutta Vuotta. Lähdin tosiaan kotipaikkakunnalleni, sillä siellä oli ystäväni vanhempien asunto tyhjänä. Meitä oli suuntaamassa sinne jotakuinkin kaikinpuolin tuttu joukko, muutama uusi naama oli kuitenkin mukana. Ilta sujui hyvin syöden ja juoden sekä Singstaria laulaen. Keittiössä iltaa istuivat ne, joiden korvia meidän laulu ei hivellyt ja olohuoneessa istuivat ne jotka halusivat kuunnella tai tuntea myötähäpeää. Vietin aika paljon aikaa erään TT:n kanssa. Hän on minulle jo ennestään tuttu, mutta nyt tutustuin häneen huomattavasti paremmin. Hän oli hassu, mutta jollain tapaa erittäin mukava. Flirttailin myös selvästi erään kaverini kanssa, jonka tunteista minua kohtaan en ole enää pitkiin aikoihin saanut selvää. En tiedä onko meidän välillä jotain. Tai siis hänen suunnastaan.

Lähdimme pienellä porukalla paikalliseen kuppilaan. Se on ollut tapanani niin kauan, kuin olen ollut täysi-ikäinen ja viettänyt vuodenvaihteen kotona. Paikka oli paljon hiljaisempi mitä aikaisempina vuosina, mutta se ei menoa haitannut. Ainakin tanssilattialla oli tarpeeksi tilaa meille. Bongasin Markon, miehen josta olen aikaisemminkin kertonut. Juttelimme hetken ja valomerkin vilahtaessa pyysin häntä tulemaan ystäväni luokse ja sen hän teki. Jatkoimme Katin kanssa Singstarin laulua pitkälle yöhön asti. Kävin siinä välissä ajamassa muutaman kuokkavieraan pois joiden suusta sain sitten kuulla olevani lehmä ja muuta yhtä mukavaa. Minulla oli kuitenkin niin mukavaa, että kyseinen välikohtaus ei haitannut. Porukka alkoi pikkuhiljaa valua nukkumaan. Hereillä olivat ainoastaan minä ja A. TT heräsi ainakin siksi ajaksi, kun minä kävin häntä pussailemassa. Pyysi viereensä sohvalle, mutta enhän minä siihen mahtunut. Mutta kiva oli silti pussailla!

Päätin paljastaa A:lle pitkään pitämäni salaisuuden. Sen, että hänen poikaystävänsä yritti minua niissä yksissä pippaloissa. Pelkäsin kertoa, koska en tiennyt miten hän suhtautuisi siihen. Tällaisia tilanteita on minulle ennenkin sattunut ja minä olen aina saanut syyt niskoille. Nyt vielä epäilytti se, että jos tämä poikaystävä ei muista tapahtuneesta tai kieltää kaiken. A meni heti soittamaan pk:lle ja kysymään mikä juttu se on. Minä menin sillä aikaa Markon tykö, joka oli jo melkein nukkumassa. Pussailtiin ja tehtiin mitä tehtiin. Olisin halunnut jäädä sen jälkeen Markon viereen nukkumaan, mutta A tuli ulkoa takaisin sisälle ja halusin lähtä tarkistamaan, että kaikki on kunnossa. Pk ei muistanut tapahtumaa, mutta ei myöskään kieltänyt sitä. Pyysi myös A:ta pyytämään anteeksi minulta, että on käyttäytynyt niin hölmösti. Ensi kertaa tapaan tällaisessa asiassa järkevästi käyttäytyvän miehen. Tajusin myös minun ja A:n jutellessa, että hän on oikeasti sellainen ystävä jollaisia kaikilla pitäisi olla. Hän ei missään vaiheessa syyttänyt minua, uskoi mitä sanoi ja hyväksyi tilanteen. Ei se tietenkään kivalta tuntunut, mutta hän otti asian ihmeen hyvin. Olin siis pelännyt turhaan ja kuten A sanoi, totta kai hän haluaa tällaiset asiat tietää. Juttelimme yhdeksään asti aamulla asioista ja oli helpottava huomata, että minun ei missään vaiheessa olisi tarvinut pelätä, että hän suuttuu minulle. Sitä paitsi tottahan on, että en tehnyt mitään.

Nukuin parisen tuntia ja olin tylsistynyt, kun kaikki muut jatkoivat uniaan vielä kauemmin. A:n kanssa siivoilimme vähän ja TT heräsi myös. Käyttäydyin mahdollisimman normaalisti häntä kohtaan, käyttäydyin lähestulkoon niin kuin meidän välillä ei mitään olisi tapahtunutkaan. Oli ihanan rentoa. Kaikkien herätessä katselimme mäkihyppyä ja juttelimme. Meitä oli kasassa sellainen porukka, jonka kanssa aikaa viettäisin paljon enemmänkin. Huomasin kuinka hyvät ystävät ovat tarpeellisia. Uuden Vuoden jälkeen olemme TT:n kanssa juttelleet satunnaisesti, mutta emme mitään erikoista. A paljasti TT:n sanoneen hänelle, että olen kuulemma melkoinen nainen :D Mitä lie sitten sillä tarkoittanutkaan.

Rauhaisissa merkeissä hyvässä seurassa vaihtui siis vuosi. En edes olisi toivonut muuta. Kaikki meni nappiin.

tiistai 6. tammikuuta 2009

En tahdo sinua enää

No jo on aikoihin eletty. Eilen oli viimeinen juhlimispäivä lähes viikon kestäneelle putkelle. Tosin sunnuntaina pidin taukoa, mutta muuten olen yrittänyt pitää itseni liikkeellä.

Suuntasimme ystäväni kanssa portugalilaisille. He saapuivat sunnuntaina takaisin Suomeen ja pitihän meidän sitten tavata ja juhlistaa heidän viimeistä kahden kuukauden rupeamaa täällä. Olin kuullut, että pari muutakin portugalilaista oli saapunut, joten hankin heidän numeronsa johon en kuitenkaan saanut yhteyttä. Muutaman glögipaukun jälkeen olimme kuitenkin rohkaistuneet sen verran, että menimme koputtelemaan heidän ovelleen. Tulokkaat liittyivät seuraamme ja kohta suuntasimmekin jo baariin, tietenkin kantispaikkaan. Siellä oli joku bändi soittamassa ja ihan kivasti porukkaa. Istuimme ja juttelimme, tosin minä tapani mukaan häsläsin ympäri baaria. Jossain vaiheessa näin Tyypin ja menetin täysin sydämeni hänelle, miten joku voi olla niin söpö? Vessaan kävellessäni hän moikkasi ja kaappasi kainaloon. Halusin tilanteesta pois ja sanoin, että ei minulla ole aikaa jäädä hänen kanssaan juttelemaan. Kävin jotain huutelemassa Tomillekin, tälle ikuiselle heruttelun kohteelle. Joku tuntematon mies haukkui minut nätisti huoraksi, en tiedä miksi. Valomerkin jälkeen siirryimme bilepaikkaan.

Bilepaikassa laitoin Tyypille viestin, että olisin kyllä halunnut jutella, mutta en uskaltanut. Siitä alkoi viestittelymme jossa mietimme josko näkisimme. Yhdessä viestissä kutsui minua kultaseksi, toisessa kertoi, että haluaisi kyllä antaa minulle kaikkensa, mutta ei voi. Lähdin juttelemaan Tomin kanssa tiskille ja en tiedä miten asiat menivät niin, että lupasin hänet luokseni yöksi. Olin lähdössä hakemaan tavaroitani pöydästä ja ilmoitin muille, että lähden Tomin kanssa. D ojensi puhelimeni ja sanoi, että joku oli soittanut siihen. Se oli Tyyppi. Soitti kohta uudestaan, mutta en muista juurikaan mitä olemme puhuneet. Sen ainakin muistan, että hän sanoi tienneensä minun ihastuvan häneen. Kielsin asian niin hyvin kuin vain pystyin ja hän itse sanoi, että kyllähän sinä E tiedät, että minä tykkään sinusta. Ilmoitin hänelle, että olen menossa Tomin kanssa luokseni, nähdään joskus. Loppupuhelusta taisin olla aika kärttyinen.

No me tulimme Tomin kanssa sitten tänne. Suuntasimme suoraan makuuhuoneeseen ja noh, oli ihan kivaa. IHAN KIVAA. Olisin mielummin toivonut, että olisi ollut vaikka tosi ihanaa. Mutta ei. Enemmän kivaa oli kyllä aamulla. Tai siis se, kun hän luuli minun vielä nukkuvan ja hän silitteli hiuksiani. Meillä oli muutenkin sellaisia ällösöpöjä hetkiä. Minulla ei ole morkkista, mutta ehkä tämän olisi voinut jättää väliin. Ja johtuen siitä, että oli kivempaa kun suhteemme oli flirttailua puolin ja toisin ja parin vuoden yrittämisen jälkeen olin varma, etten häntä ikinä tule saamaan. Siinä on jotain kiehtovaa, kun haluaa, mutta ei voi saada. Nyt en voi enää pienessä mielessäni miettiä ja analysoida jokaista hänen sanomaansa asiaa, että olisiko niissä ollut jotain merkkejä kiinnostumisesta. Varsinkaan, kun juttelimme yöllä asioita ja hän selkeästi ilmaisi kiinnostuksensa. Ja ikävintä on se, että en minä enää hänestä ole kiinnostunut.

Huomenna kouluun. Miten sitä saisi taas elämänsä raiteilleen? Tosin odotan innolla sitä, että elämään tulee jotain rytmiä. Kävin jo eilen 1,5h lenkillä. Ja juomisesta ei tullut morkkista vaikka uuden elämän yritänkin aloittaa, olinhan tiennyt tämän reissun tulevan. Tämmöstä tänään.

sunnuntai 4. tammikuuta 2009

...

Olen niin poikki. Muutamia päiviä jatkunut juhliminen vaatii veronsa enkä ole nyt kovin iskussa päivittämisen suhteen. Uudesta vuodesta pitäisi kertoa, mutta jätän sen ehkä huomiselle. Nytkin on viikonloppuna tapahtunut kaikenlaista. En vaan millään jaksa ajatella asioita niin järkevästi, että saisin ne sopivaan muotoon tänne.

Päällimmäisenä eilisestä kuitenkin mielessäni pyörii se, että vietin suurimman osan aikaani miehen kanssa, joka voisi olla isäni. Mies on yli 40v, mutta alle 50. Erittäin mukava ihminen ja tunnen hänet erään ystäväni kautta. He olivat eilen kantispaikassa ja menin heille juttelemaan. Ystäväni lähti kotiin, mutta me tämän Vanhan kanssa jatkoimme juttua. Siirryimme jossain vaiheessa bilepaikkaan, jossa jatkoimme jutustelua. Oli melko lähellä, etten olisi hänen luokseen eksynyt yöksikin. Puhuimme tosin, että jossain vaiheessa voisin mennä hänen luokseen ihan vain olemaan, katsoo sitten mitä tapahtuu. Vaihdoimme numeroita. Tämä Vanha ei tunnu ollenkaan ikäiseltään eikä edes näytä. Se on varmaan Niinistön Sauli joka on näyttänyt niin hyvää mallia ikäerosta piittaamattomuuteen, että pakkohan minunkin on testata. Tuskinpa minun ja Vanhan välille mitään kehkeytyy, mutta jotenkin on hauskaa. Mutta se ei ole hauskaa, että hänellä on lähes minunikäiseni tyttö. No, ihan sama. En ole huolestunut tilanteesta sillä en missään nimessä ole vakavasti ryhtymässä mihinkään, kunhan kokeilen.

Niin ja sain kuulla, että Lunttu oli vittuillessaan ja minua ärsyttääkseen alkanut Entisen kanssa. Tehnyt kaikkensa, että minä sattuisin samaan paikkaan missä he viettävät aikaansa. Halusi minun näkevän ja suuttuvan. Lapsellista.

Mutta huomenna lisää, olen niin kuollut.

lauantai 3. tammikuuta 2009

Tears You Cry

Olihan tämä ihan suotavaa ja sallittavaa, että itken Entisen takia. Olen tähän asti ollut ihan neutraali ja välinpitämätön Entisen ja Luntun suhteelle, mutta tänään se jotenkin iski pahan kerran. Itken ja katson Entisen ja minun kuvia. Tuntuu tosi pahalle. Ja vaikka en edes halua sitä takas, silti tuntuu jotenki pahalle, että minun paikalla on Lunttu. Ihminen jota siskoni katsoi kaupassa venäläiseksi huoraksi. Eikä ole edes mitään ilkeämielistä vittuilua vaan ihan oikeasti se näyttää siltä. Ei sen hame edes peitä kriittisimpiä paikkoja. Ja meikki on mitä on. En minä edes voinut olla Entiselle se, mitä se olisi halunnut, jos nyt haluaa Lunttua.

Ps. Yritin vahingossa yli 70v pappaa kotimatkalla ku ei mulla ollu piilareita päässä ni en nähny. Mutta ku ei se sanonu sanaakaan ni en ees voinu kuulla kuinka vanha se on. :DDDDDDD