Sitä odotellessa...

Pitäisi pikkuhiljaa yrittää laittaa nukkumaan, aamulla tosiaan kymmeneksi työpaikalle. Ilta siellä sujui tänään todella hyvin ja tykkäsin paikasta. Se on siis kehitysvammaisten yksikkö, jossa tänä viikonloppuna on vain lapsia.

Yksi asia mistä minun oli pakko tulla avautumaan, on se kuinka kiva, mutta ahdistava viikko on ollut. Olen miettinyt lähes taukoamatta Vanhaa. Toivonut, että näkisin häntä tai hän ottaisi yhteyttä. Itse en uskalla ja olenkin saanut ystävieni suupielet kohoamaan pohtimalla lähetteleekö niin vanhat tekstiviestejä. Siitä päästäänkin kysymykseen, että jos lähettelee niin miksi Vanha ei ole voinut minulle lähettää mitään? Tajusiko hän, että ikäero on liian suuri eikä tällaiseen juttuun kannata ryhtyä? Vai ajatteleeko hän, että minä en halua ryhtyä mihinkään? Tein kyllä yövierailun aikana harvinaisen selväksi kuinka itsenäinen (iki)sinkku olen vaikka asia ei niin ole. Ehkä vain pitää esittää, että en minä kuule niin vähällä kiinnostu ja minä haluan elää vapaata omaa elämää. Oikeasti haluaisin vaan hengailla, katsella elokuvia ja syödä. Hah, oli pakko kirjoittaa noin, koska Vanhalle selitin ystäväni parisuhdetta noin. Ystäväni hengailee tyyppinsä kanssa, kattelee elokuvia ja syö. Sanomiseni mukaan minä en näin tee, Vanha taas kertoi harrastavansa sitä yksin. Kyllä, kyllä minä haluaisin sinun kanssasi tulla sitä tekemään! Mutta siis on kiva, kun ei tiedä mitä toinen haluaa ja se pitää jännityksessä ja mielenkiinnon yllä. Mutta siis ei ole kiva, kun hän ei ota yhteyttä ja joudun olemaan epätietoisuudessa ja oikeasti haluaisin vaan nähdä sen ja nukkua sen vieressä!