Olen vain nukkunut päivät ja nukkunut yöt, sen takia en ole saanut mitään aikaiseksi. Koulunkäynnin ensimmäiset viikot ovat uuvuttaneet minut täysin vaikka tunteja on päivää kohti kertynyt korkeintaan neljä. On se rankkaa. Siihen päälle vielä kaikkea oheistoimintaa. Kotiin kun pääsen, vedän peiton korviin ja nukahdan sikeisiin parin tunnin päikkäreihin. Illalla sitten saakin taistella unen kanssa, se ei tule millään.
Olen nähnyt Tomia lähes joka päivä. Viikko sitten uskaltauduimme kysymään toistemme kuulumisia ohimennen, nyt olemme nähdessämme vain katsahtaneet emmekä edes tervehdi. Syynä saattaa ehkä hänen puoleltaan olla öiset soitot viime perjantaina jonka seurauksena poistin hänen numeronsa puhelimesta. En halua enää ikinä soittaa hänelle. Olemme siis kaksi kertaa sen jälkeen olleet samassa paikassa ja ne kerrat eivät ole mielestäni olleet mukavia. Ja aina kun olisin halunnut mennä juttelemaan hänelle, hetkellinen ujous on vallannut minut tai hän kerkeää lähteä. Kaupungilla olemme törmänneet lukuisia kertoja, kun hän on autollaan ajellut ohi. Ensimmäistä kertaa näen todella usein ihmistä, johon haluan törmätä. Yleensä ihastukset (en tarkoita, että Tomi olisi sellainen) ovat sellainen katoava ilmiö kun niihin ihastuu ja kaikki muut näkevät heitä. Nyt asia ei ole niin.
Eilen vietin aikaani tapahtumassa esittelijänä. Keskiviikkona kokouksessa ED, poika jota suutelin vahingossa eräissä pippaloissa, lupautui toiseksi esittelijäksi. Hänelle kaivattiin seuraa ja ED tökkäsi minua ja sanoi, että E lähtee kanssani. Olin hieman hämmentynyt ja peloissani, että mitä kuuden tunnin rupeama hänen kanssaan tulee olemaan. Olemme suuteluepisodin jälkeen olleet vähemmän tekemisissä ja luulin, että se on vaikuttanut väleihimme jotenkin. No, torstai sujui oikein rattoisasti jutellen ja flirttaillen. Meillä oli mukavaa. Jos hän... Niin minä... Hän on kiva tyyppi.
Ajattelin olla illan täysin yksin kotona tekemättä mitään. Ystäväni on tullut tänne treffaamaan Markoa. Huomenna haluaisin lähteä hänen kanssaan juhlimaan, mutta viikonlopun piti olla selvä ja sunnuntaina meidän piti uudelleen suunnistaa på Gränseniin. Eikä varmaan voida suunnistaa ainakaan autolla jos kumpikin vetää humalatilan päälle lauantaina. Ja kun meillä se humala ei ole mikään pieni, autolla tuskin uskaltaa matkata seuraavana päivänä. Budjettini ei tosin ole sen paremmin juomisen, kuin shoppailunkaan kannalla. Kävin tänään hakemassa muuten tullista kahdet kengät jotka tilasin ameriiiiiikasta. Oli kivat, mutta toiset oli ehkä vähän liian pienet. Noh, kyllä ne siitä venyy. Ja tiiänpähän seuraavalla kerralla minkä koon tilaan. Niin ja tilasin eilen Ellokselta 189e vaatteita. Pelkkiä paitoja. Samanmoisen tilauksen tein ihan vasta. En hallitse kulutustani. Mutta ei se mitään! Se on vähän niin ku älä ruoki lamaa!
Juttelen tällä hetkellä Facebookissa afrikkalaisen pojan kanssa, joka kertoo minulle haluavansa suomalaisen naisen. Haluaisi, että minä etsisin sellaisen hänelle. Olen menettänyt kyseisen ihmisen kanssa hermot ennenkin joten sanon nyt suoraan kaikki asiat hänelle. Ja luuleeko hän tosiaan, että hän vain valitsee söpön tytön ja saman tien he ovat yhdessä. Hän voi ostaa liput Keniaan ja lähtä näyttämään uutta vaimoketta vanhemmille, että kuinkahan monta lehmää siitä kannattais maksaa. Anteeksi ilkeät puheeni, mutta joskus vaan ei käsitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti