Ei niin sinkkuelämää

Käytiin tänään katsomassa Sinkkuelämää-elokuva joka oli minulle jonkinasteinen pettymys. Päähenkilöt ovat aikuisia ja heillä on aikuisten ihmisten ongelmia. Sarjassa he painivat sinkkuuden tuomissa ongelmissa, nyt parisuhteen ongelmissa. Alku oli melkolailla masentavaa katsottavaa ja pelkäsin, ettei se siitä enää piristykään, mutta kyllähän mukaan tuli jonkin verran tuttua tavaraakin. Haluaisin niin samaistua jollakin tasolla sarjan henkilöihin ja nyt elokuvan henkilöihin en kokenut minkäänlaista samaistumista. Elän parikymppisen sinkkunaisen elämää johon kuuluu miesten tapaaminen ja heidän kanssaan asioiden tekeminen ja kokeileminen. Kyseistä elämää pystyi seuraamaan sarjasta. He antoivat minullekin luvan pitää peliä usean miehen kanssa samaan aikaan tuntematta syyllisyyttä. Nyt elokuvassa pähkäiltiin nelikymppisten naisten parisuhdeongelmia. Nainen ei anna, mies pettää, tuttu kuvio monesta ohjelmasta. En olisi toivonut ollenkaan sitä. Ja mikä kliseinen loppu, girls we'll be together forever!

Elokuvan loputtua vilkaisin heti puhelimeen ja toivoin minulle tulleen viestiä... Mr. Groovelta. Eihän siellä mitään ollut ja miksi olisi ollutkaan kun itse torjuin eilen hänen tapaamispyyntönsä. Hän siirsi pallon minulle ja pyysi ilmoittamaan kun minulle sopii näkeminen. Hankalin asia ikinä, saada minut pyytämään näkemistä. En todellakaan tiedä milloin aion kyseisen asian tehdä, tai teenkö ikinä. Humalassa ehkä. Kävelin elokuvan jälkeen ystäväni luokse hakemaan muutamia valokuvia tikulle ja kenet näinkään baarin terassilla... Jos silmäni oikein näkivät, Groovehan se siellä istuskeli. Siitä sainkin toiveen siitä, että hän ottaisi yhteyttä vielä yön kuluessa. Ja tiedän, ettei niin käy joten purin kiukkuani siivoamiseen. Siivoamiseen on myös se hyvä syy, että äitini tulee etelästä vierailemaan luokseni huomenna. En voi tuoda häntä sotkuiseen kämppään. Saan myös kuntopyörän ja tein lupauksen itseni kanssa, että aina kun katson televisiota, pyöräilen. Joskopa tuo toteutuu.

Juhannus lähestyy. Menen viettämään tuttua juhannusta ystävieni seuraan kotipaikkakunnalleni. Tiedän mitä odottaa ja tiedän mitä en odota. Ei siis yllätyksiä. Haluaisin vain jäädä kotiin.

Mitä tehdä kun tykkää, mutta ei kuitenkaan tykkää? Tai siis oikeastihan ongelma on vain siinä, että en tunne juurikaan ulkonäöllistä vetoa Mr. Grooveen. Muuten hän on todellan mukava ja ihana. Sitä paitsi tiedän monen muun pitävän häntä hyvännäköisenä. Miksi en minä?