Hard to explain

Synttärit meni hyvinkin humalaisissa merkeissä. Luokseni saapui muutamia vieraita ja oli kivaa. Ainakin minulla niin kauan kuin muistan. Naapurit ovat varmasti arvostaneet metelöintiä sekä sitä, että yksi kavereistani halusi testata käytävässä voiko rullatuolilla mennä portaita alas. Onneksi joku hänet siinä esti, sillä se olisi voinut johtaa siihen, että kyseinen poika joutuisi oikeastikin rullatuoliin.

Baariin lähdettiin siinä vaiheessa, kun juomat alkoivat loppua. En muista kyseisestä ajasta juuri mitään, mutta Negative-yhtyeen Garyn kanssa olin siinä määrin, että hän mahtoi saada minusta riesan. Etenkin, kun tapanani on tavalla tai toisella mollata näitä julkimoita. Nytkin tein selväksi, että hän ei ole minusta mitään eikä tule ikinä olemaankaan. Ihastukseni kanssa juttelin myös jonkun aikaa. Lähinnä kinastelin hänen kaverinsa kanssa. Lähdin heidän seurassaan sitten bilepaikkaan. Siitä ajasta en muista mitään. Kai minulla oli ihan mukavaa.

Tanja oli jo pitsalla, menin itsekin sinne. Kotiin päästyä olin selittänyt Tanjalle ihan tosissani, kuinka olin hänen vuokseen mennyt spinningiin ja vaikka pyörryin, hän sanoi vain että pole pole. Että näin. Kävin tosiaan edellisenä perjantaina spinning/pumpissa ja sen jälkeen jäin vielä venyttelemään. Tänään olisi sama urakka edessä. Olen käynyt jälleen hyvin aktiivisesti salilla. Ja salin jälkeen olen saattanut vielä lähteä lenkillekin. Toivottavasti tämä näkyisi kohta jossain.

Syysloma alkoi eilen. Kestää ruhtinaalliset 11 päivää. Ajattelin siivoilla ja tehdä kouluhommia. Juominen on pannassa. Tai ainakin uskottelen itselleni niin.

Sunnuntaina kun heräsin, kantispaikan portsari laittoi minulle viestiä, että on ihastunut minuun. En oikein osannut kommentoida siihen mitenkään. Illalla lähdin Entisen luokse. Oli jälleen oikein kivaa, mutta aamulla hän käyttäytyi inhottavasti. Kun heräämme, hän jaksaa muutaman tunnin olla mukava ja sen jälkeen on ilkeä ja lähtee viemään minut kotiin. Olen päätynyt siihen lopputulokseen, että häntä pelottaa se, kuinka mukavaa meillä oikeasti on yhdessä. Lisäksi hän on ehkä uudenlaisen tilanteen edessä, kun minä en enää pidä häneen yhteyttä ja hän silti soittelee minua luokseen. Ennen tilanne oli toisin päin. Olen itseasiassa tyytyväinen näin. Vaikka eilen minulla oli niin suuri tarve ja halu päästä hänen viereensä. Heräilin koko ajan yöllä, samalla tavalla, kun heräilin ennen odottaessani hänen soittoa baarin mennessä kiinni. Nyt tein sitä ilmeisesti alitajuisesti.

Näin Entisestä unta. Hän halusi kanssani lapsen ja jouduimme menemään keinohedelmöitykseen. Se alkoikin muodostua vatsassani heti seuraavana päivänä ja soitin innoissani Entiselle. Hän oli kuitenkin jonkun tytön tykönä. Suutuin ja löin luurin korvaan. Kun soitin uudestaan, tämä tyttö vastasi ja hän kuulosti hyvin käheältä. Hän haukkui minut. Sen jälkeen menin kauppaan ja näin siellä Entisen ja tämän uuden tytön. Haukuin sen uuden tytön. Menin kaupasta Entiseni vanhempien ja ystävien kanssa mökille. Kerroin siellä Salkkareista tutulle Maaritille raskaudestani. Ulkona oli pihamökki josta lähdin hakemaan jotain. Siellä soi puhelin jossa oli sama soittoääni, kuin Entiselläni. Ja Entinen nukkui sängyssä siinä vieressä. Soittaja oli Entisen entinen. Hän oli pihalla. Yhtäkkiä Entinen sanoikin haluavansa olla minun kanssa, eikä kenenkään muun. Muuta unesta en sitten muista. Jotkut unentulkitsijat voisivat nyt kertoa mitä tuo tarkoittaa.

Tuo uni tuntui erityisen pahalta, sillä siinä oli jotain samaa tuntua, kuin oikeissa tapahtumissa. Olimme Entisen kanssa olleet yhdessä 9kk ja päätimme hieman miettiä juttuamme uusiksi. Minä lähdin Äitin ja Petrin tykö etelään. Perjantaina hän soitti minulle ja sanoi kaipaavansa. Eikä halunnut, että päätämme juttua. Lauantai-iltana sama juttu. Puhuimme puhelimessa ja päätimme jatkaa seurustelua. Entinen sanoi soittavansa, kun pääsee kotiin, mutta soittoa ei kuulunut. Soitin hänelle ja puhelimeen vastasi Piia. Sanoi Entisen menneen vessaan ja jättäneen puhelimen hänelle. En tuntenut ketään Piiaa ja tiesin tasan tarkkaan, ettei Entinen jätä puhelintaan kenellekään. Siitä alkoi sitten yöllinen puhelinrumba jossa Entinen ilmoitti, ettemme ole yhdessä ja hän menee tämän Piian kanssa samaan paikkaan yöksi. Entinen oli todella humalassa ja oli ahdistava tunne kun en saanut sitä tajuamaan, että se tekee virheen. Ja kun itse oli niin kaukana, ei voinut mennä sen tykö ja sanoa mitään. Itkin ja huusin, äiti heräs ja sanoi, ettei niistä kannata välittää, asian pitäisi antaa olla. Soitin vielä useita kertoja ja Piia haukkui minut. Entinen kysyi, mitä asiaa minulla oli ja Piia huusi takaa, että ainahan ne haluaa tässä tilanteessa valehdella, että on raskaana tai jotain. En saanut nukutuksi ja aamulla ensimmäisenä soitin Entiselle. Puhelimeen vastasi edelleen Piia. Soitin myös Entisen äidille, joka sanoi, että Entinen oli ottanut meidän "asioiden miettimisen" kovinkin raskaasti ja oli ollut todella humalassa lauantaina. Niin humalassa, että jo viideltä päivällä hänen olisi pitänyt mennä kotiin. Se tieto helpotti minua jonkin verran, mutta onko sillä humalalla oikeasti edes väliä?

Junamatka kotiin meni tuskaisissa merkeissä. Yritin ottaa Entiseen yhteyttä, mutta hän ei vastannut puhelimeen eikä viesteihin. Olin hyvin ahdistunut. Entisen äiti soitti minulle jossain vaiheessa ja sanoi, ettei Entinen ollut uskaltautunut näyttäytyä siellä. Oli mennyt kaverilleen. Vihdoin ja viimein Entinen soitti, kummatkaan ei silti osanneet sanoa oikein mitään. Puhelu oli aika piinaava. En tiennyt olenko vihainen, surullinen vai mitä olen. Maanantaina oli työpäivä ja tiesin, että en selviä siitä jos en saa olla Entisen kanssa yötä. Mietin vain yksin asioita. Siispä pyysin Entisen hakemaan minut juna-asemalta ja tulemaan kanssani kotiin. Nukuimme vierekkäin, hän sanoi, että siinä on maailman paras paikka. Emme tainneet puhua edellisen illan tapahtumista sinä iltana. Emmekä myöhemminkään. Joskus humalassa riidellessä.

Olipa ahdistava palata tuohon. Eikä se asia miettimisellä ja puimalla katoa eikä sen aiheuttamat jäljet minussa. On ikävä huomata, kuinka Entinen teki minusta ihmisen, joka ei osaa luottaa.

Olen kuunnellut lähes taukoamatta Haloo Helsinki!-bändin kappaletta Rakkauden jälkeen.

Jos kaadut katuojaan, en juokse sua pois nostamaan
Jos joku mua riepottaa, käännät pään, et ole huomaavinaan
Jälkeenpäin kummatkin huolehtii vain itsestään
Jälkeenpäin kurkottaa puukkoa pois selästään
Ei kummankaan elämään toinen voi puuttua mitenkään
Jos se on päivänselvää, miks susta unia vielä nään
Miksi mä niitä nään, sä tuut niihin hymyilemään
Nukkumaan peittelemään, miksi mä niitä nään

Tulipa pitkä päivitys, mutta oli tarve saada avautua.