Maailma avautuu osaajille

Olen luullakseni reipas. Olen istunut neljä tuntia koululla tehden syksyn ensimmäistä esseetä. Siinä mielessä en ole ollut reipas, että esseen tekoon on ollut aikaa useita viikkoja ja itse aloitin sen tekemisen eilen illalla yhdentoista aikoihin. Tänään oli siis palautuspäivä.

Viikonloppu sujui selvissä merkeissä. Olen oikeastaan aika iloinen siitä, että en ole juonut. Ei turhaa krapulapäivää, vaikka sunnuntai menikin vain nukkuessa. Perjantaina oli kavereitteni keikka kantispaikassa joten raahauduin sinne. Oli mukavaa ja päädyin hieman pussailemaan entisen ihastukseni kanssa, josta on tullut ehkä nykyinenkin ihastus tässä parin viikon aikana. Hän on ollut minua kohtaan todella mukava ja koska yleensä elättelen helposti toiveita, elättelen nytkin. Mutta on kiva kun saa tykätä jostain. Perjantaina yöllä kun kotiuduin, Entinen soitti minulle. Olisi tahtonut minut luokseen, mutta kieltäydyin! Hän soitti vielä uudestaan, mutta kieltäydyin jälleen! Olisin voinut hyppiä tasajalkaa, koska olin niin innoissani siitä, että vihdoin en antanut hänelle periksi. Lauantaina aamulla menin hoitamaan pikkupoikia ja mietin innoissani kuinka saan sanoa kaikille vihdoin viimein siitä, että olen osannut sanoa Entiselle ei.

Tuli lauantai-ilta. Siivoilin ja tiskasin. Olin luvannut lähtä kantispaikkaan, koska siellä oli jälleen kavereitteni keikka. En olisi millään jaksanut lähtä, mutta jokin minut sai kuitenkin liikkeelle. Kantispaikassa oli mukavaa, näin Ihastustanikin. Puhuimme hetken, mutta hänellä näytti olevan muuta vientiä. Eräs tyyppi pyysi minua luokseen yöksi, mutta en mennyt. Hän on sellainen jokakerran sutina. Ei mitään sen kummempaa. Lähdin sitten bilepaikkaan vain katsomaan ketä siellä on. Ehkä suurin syy oli Ihastus. Törmäsin kuitenkin Entiseen ja jokin jumitti minut hänen kanssaan juttelemaan. Yritin monta kertaa irtautua tilanteesta, koska tiesin mihin se saattaisi johtaa. Silti en saanut jalkojani liikkumaan. Istuuduimme juttelemaan ja hänen entisensä (se jota hän petti kanssani) hermostui. Tämä tyttö on nyt samassa tilanteessa, kuin minä olin pari vuotta sitten. Emme olleet yhdessä Entisen kanssa, silti vietimme aikaa yhdessä ja hän oli samalla muiden kanssa. Minä en voinut sietää sitä. Nyt tunnistin saman tilanteen, onneksi tyttö en ollut tällä kertaa minä.

Entinen puhui tytölle sillä tavalla, että huomasin heidän olevan todellakin finaalissa. Niin törkeää kielenkäyttöä en minä enää suvaitse. Olen siinä mielessä aikuistunut ja huomannut, ettei minun tarvitse kestää kaikkea. Päätimme puhelun jälkeen lähteä käveleskelemän, samalla juttelemaan. Kiertelimme kaupunkia ja päädyimme siihen tulokseen, että minä menen Entiselle yöksi. Jossain vaiheessa huomasin sen olevan virhe ja päätin mennä yksin kotiin. Kun Entisen jalat alkoivat kulkea kohti bilepaikkaa, tajusin sen olevan ehkä menossa hakemaan sitä tyttöä luokseen. Jotakin kolahti ja huusin Entisen takaisin. Sitten lähdimme hänen luokseen. Oli mukavaa, hyvinkin ihanaa. Mutta helpottavalla tavalla, huomaan entistä enemmän, ettei meillä ole enää mitään välillämme. On vain kiva joskus olla toisen kanssa. Hassua huomata, että edes ne piirteet mitä etsin muissa miehissä, ei enää Entisessä tunnu niin ihanilta. Hän on menettämässä hohdokkuuttaan. Hän oli joskus elämässäni jalustalla, ei enää. Olisin eilen voinut varmasti kirjoittaa jonkinlaisen ylistyslaulun itsenäistymiselle ja irti päästämiselle. Eilen se tuntui hyvin helpolta. Ja se tuntuu hienolta, että tunnen nyt voivani mennä turvallisin mielin Entisen tykö läheisyyttä hakemaan. Hän ei enää ikinä tule olemaan minulle se, jota haen.

Opintotuki tuli tänään, salikortin jälkeen rahaa jää käytettäväksi 17 euroa. Minusta se oli oikein positiivista. Voin jopa käydä tänään kaupassa ostamassa ruokaa! Sinne ne rahat sitten menevätkin. Soitin tänään perintätoimistoon, josko voisin maksaa laskuni kahdessa erässä ja se sopi. Tiesinkin, että se sopii. Minusta on tullut laskujen maksun ekspertti, tai siis maksun venyttämisen ekspertti. Osaan keinotella hyvin itselleni lisäaikaa. Ainoastaan 150 euron pikavippi kolkuttaa mielessä. Eräpäivä 11.10. En ole ikinä ennen ollut pikavippiasiakkaana, enkä tiedä millainen käytäntö heillä on. Ehkä saan kuitenkin asiat hoidettua. Hyvä minä. Nyt kaupan kautta kotiin.