Olen muutaman päivän aikana saanut kuulla melkoista saarnaamista joka puolelta. Hei kyllä minä ilman sitäkin tajuan, ettei tämä ole ihan oikein ja teen väärin. Kyllä minä sen koko ajan käsitän! Mutta vaikka tajuan sen koko ajan, en osaa tehdä asialle mitään. Siitä huolimatta juttelen Di:n kanssa päivittäin. Hänen tyttöystävänsä kutsui minut eräisiin pippaloihin. Kieltäydyin kutsusta, sillä en halua mitään ylimääräistä draamaa ja yritän välttää varmaa katastrofia. Jotain inhimillisyyttä minussa on silti jäljellä, sillä tuntui todella pahalta sanoa, etten pääse. Vielä pahemmalta tuntuu ajatella, että tämä tyttö on todella mukava ja olisin halunnut mennä juhlimaan. Tuntuu ikävältä, että joudun kieltäytymään sen takia, että vehtaan hänen poikaystävänsä kanssa. Ja kyllä minulla järki sanoo, että lopeta nyt ihmeessä, mutta miksi en sitten tee niin? En haluaisi olla niin kliseinen ja sanoa, että kun sydän sanoo toista. Itseasiassa se ei sano juuri mitään. Minulla on meneillään sydämen ulkopuolinen ihastus.
En mennyt tänään kouluun. Olisi ollut todella tärkeitä tunteja. Kuukauden olen vain halunnut pysyä peiton alla tekemättä mitään. Kaikki kaatuu päälle. Toivon, että hiihtoloma saisi aikaan ihmeitä. Jos vain jaksaisin olla silloin pirteä ja tehdä asioita. Ehkä tämä tästä, kun kevät koittaa.
Di:n tyttöystävä on pari päivää pois ja hän haluaisi tehdä silloin kanssani jotain. Minäkin haluaisin olla hänen kanssaan, mutta onneksi minulla on töitä näinä kyseisinä päivinä! Se on selkeästi merkki jostain. Näin ei pidä tehdä. JA KYLLÄ MINÄ TIIÄN!
Ps. Oli pakko testailla kaikkia hienouksia mitä bloggerilla on tarjottavana :D
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti