Ten Seconds To Love

Lauantaina tosiaan rantauduin jälleen Ouluun, ystäväni tupareihin. Ilta meni oikein hienosti ja vaikka luulin, ettei viini nouse päähän, hyvin humalassa silti olin. Ihmisillä oli suurimmaksi osaksi kivaa, kaikki tulivat toimeen keskenään. Humalatilan noustessa pieniltä kiistoilta ei voinut välttyä, mutta niistäkin selvittiin.

Baari kutsui kahdentoista aikoihin. Menimme Hevimestaan. Tarkoituksena oli edelliskerran tavoin iskeä "mayhemeja", mutta sopivia ehdokkaita ei löytynyt. Di kyseli jossain vaiheessa kuulumisia ja yritin järkevänä vastailla, että hänen ei kai ole järkevää tekstailla minulle. Hän siihen vain sitten sanoi, että hän haluaa. Olisin halunnut kuulla hänen muutamat suomenkieliset sanat, koska hän kuulostaa niin ihanalta. Pyysin häntä soittamaan jolloin palauduin todellisuuteen kun vastaukseksi tulee "i'd love to, but she's around". Ai niin, sulla tosiaan on se tyttökaveri. Noh, se ei minua hirveästi lannistanut varsinkaan kun ystäväni esitteli minulle yliopistotuttunsa. Katselin tätä Anttia hetkisen ja kysyin nimeä. Minun olisi kuulemma pitänyt tietää hänet, mutta mikään ei päässäni raksuttanut. Pyysin saada vihjeen, mistä minä hänet tiedän. Vihjeenä hän antoi sen, että on käynyt luonani. ? . Aikamme juteltuamme tajusin kuka tämä herra on. Hän tosiaan on vieraillut tykönäni ex-tyttöystävänsä kanssa. Eivät kuulemma ole enää yhdessä ja sekös minulle sopii. Juttelimme melkoisen kauan ja tuntui, että paljon juttelemista olisi vielä ollutkin. Lähdin kuitenkin huitelemaan jossain vaiheessa pöydästä enkä enää tätä Anttia tavannut.

Bongasin tiskiltä ystäväni kiinnostuksenkohteen ja päätin mennä vähän kyselemään, mikä hän oikein on. Tai lähinnä vaan, että missä ootte tutustunu ja muuta. Luulin olevani hyvällä asialla, mutta asiat kääntyivätkin minua vastaan, kun herra kysyi minun asuinpaikkaani. Sen kuullessaan hän hymähti tympeästi ja kysyin mikä siinä on niin pahaa. Pahaa siinä kuulemma oli se, ettei aamulla halua herätä kyseiseltä paikkakunnalta. Kysyin, että minun vierestäkö hän haluaisi herätä eikä ystäväni ja sain myöntävän vastauksen. Ystäväni tivasi kauan mitä olimme jutelleet ja rehellisyyden nimissä kerroin. Hän suuttui ja siinäpä se sitten oli. Ystäväni lähti menemään toinen ystävämme perässä. Sain ensin haukut siitä, että miksi minun aina pitää mennä puhumaan kaikille. Parempi olisi jos pitäisin suuni kiinni. Olin ihmeissäni siitä, että juttelemisesta suututaan. Tajusin kännistäni huolimatta, että ei se ollut se juttelu vaan suurimmaksi osaksi se, että tämä herra olikin kiinnostunut minusta.

Istuskelin siinä yksinäni sitten pöydän ääressä ja mietin mitä seuraavaksi. Yöpaikkahan toki oli ystäväni luona ja tiedän, ettei hän ulos minua olisi jättänyt, mutta sekin oli siinä vaiheessa miellyttävämpi vaihtoehto. Viereeni istahti mies joka sen enempää aikailematta alkoi iskeä minua. Itku silmässä siinä sitten sanoin, että nyt ei todellakaan ole oikea hetki. Sinnikkäästi hän esitteli viinavarastojaan ja muuta mitä hänen kämpästään löytyi. 60 pulloa viinaa ei houkuttele minua yleensä lähtemään kenenkään luokse, eikä houkutellut nytkään. Hän kuitenkin antoi numeronsa jos mieleni muuttuu ja otinkin numeron talteen siltä varalta, että yö ulkona tosiaan olisi toteutumassa.

Suutuspäissään sitten taksitolpalle seisomaan. Jonot olivat niin pitkät, että päätimme kävellä. Minä ja Janne tulimme perästä, ystäväni huiteli edessä. Olin päättänyt olla puhumatta enää kenellekään ja toteutin suunnitelman matkalla. Janne puhui ja puhui, minä hymähtelin välillä. Kämppään päästyämme aloin kerätä kamppeita ja suunnittelin junalle lähtöä. Janne ja ystäväni yrittivät estää sen, mutta kun kerran päätin lähteä niin minähän lähdin. Lähdin suutuksissani kävelemään kohti keskustaa, mutta yleensä kännirohkeana yllätin itseni ja tilasin taksin. En uskaltanut yöllä kävellä juna-asemalle. Myöhästyin junasta 5min, mutta tunnin päästä tuli toinen ja sillä matkasin sitten kotiin. Puoli kahdeksan aikoihin kotiovi aukesi ja laitoin suoraan nukkumaan.

Sunnuntai meni ignoratessa kaikkien puhelut ja viestit. Janne ja ystäväni olivat huolissaan minusta ja olin vähän kateellinen, että he saivat viettää krapulapäivää yhdessä edellispäivien jämäherkkujen parissa. Selvittelin välini erääseen toiseen ystävään jonka seurauksena päätin niellä ylpeyteni ja soittaa ystävälleni. Oli vähän hiljaista, mutta saatiin kuitenkin asiat selviksi. Tosin en vieläkään myönnä tehneeni mitään väärää. Ystäväni mielestä asia on vain niin, että minä en saisi jutella miehille, joiden kanssa hänellä on sutinaa. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä!? Enhän minä heitä iskemismielessä ole jututtamassa. Tiedän, että kaikessa lapsellisuudessani tulin protestoimaan tätä vastaan enkä puhu enää ollenkaan ystäväni miehille. Mutta en ymmärrä tätä, koska minua ei haittaa pätkääkään jos ystäväni juttelevat minun säädöilleni. Ystäväni totesi siihen, että miksi minun pitää aina varastaa huomio. Mutta kun en edes tee sitä. Minulla ei ollut minkäänlaisia ikäviä taka-ajatuksia, kun tälle tyypille menin juttelemaan. Kunhan nyt vain yritin olla ystävällinen. Ja uskon, ettei ystäväni olisi edes suuttunut juttelemisesta jollei tämä hänen säätönsä olisi ollut kiinnostunut minusta.

Asiat kuitenkin selvitetty nyt ja kaikki hyvin. Hyvää oli myös se, että Antti oli kuulemma tullut jossain vaiheessa (silloin kun minä juttelin ystäväni säädön kanssa) pöytämme ääreen aikeinaan lähteä kotiin. Oli kysynyt missä minä olen ja ilmeisesti halunnut vielä minua moikata. Hänellä oli kuitenkin kiire, ettei kerennyt minua etsiä. Mutta olipa kiva kuitenkin, että oli halunnut vielä nähdä.

Eilinen päivä meni vain ollessa. Illalla Di laittoi viestin. Kysyi haluaisinko kuulla eräät tietyt suomalaiset sanat. Totta kai olisin halunnut kuulla ne, mutta jokin pelko minut sai valehtelemaan, etten sillä hetkellä pysty puhumaan. Hän oli menossa kaverinsa luokse ja olisi halunnut soittaa minulle matkalla. Ärsyttävää. Olen ehkä ihastunut, mutta ehkä en kuitenkaan.

Illalla menin Jannea vastaan juna-asemalle ja siitä kävelin sitten Makuuniin ostamaan karkkia. Suunnitelmissa oli valvoa ja katsoa Oscar-gaala. Makuunin edessä näin Entisen auton. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt häntä. Päätin olla rohkea ja mennä sisään. Hän oli Luntun kanssa. En ole heitä nähnyt yhdessä sinä aikana kun ovat seurustelleet. Krapulassa näytän yleensä hirveältä, nyt lumipyry oli vielä saanut minusta lumimiehen joten en ollut valmis kohtaamaan heitä. Lisäksi sunnuntain yksinäinen karkinhakureissu olisi tehnyt minusta heidän silmissään vielä onnettomamman, enkä ollut valmis nolaamaan itseäni, käännyin heti ovelta pois. Tämä olisi ollut hyvä päätös, jos en olisi laukkuineni törmännyt oveen. Kuului kamala rösähdys, sellainen jonka kaikki varmasti kuulivat ja jota kaikki varmasti kääntyivät katsomaan. Olin onneksi selin sisätiloihin, joten en tiedä näkivätkö Entinen ja Lunttu minut. Pääsin kuitenkin ulos ja olin todella nolona. Olisin varmasti kiinnittänyt vähemmän huomiota, jos olisin vain latonut karkit pussiin ja maksanut. Nyt päätin sitten kömpelyydelläni herättää koko videovuokraamon. Tämmöistä tämä.

Nyt kouluun tekemään ruotsin esseetä. Ei kiinnosta, mutta pakko.