Vihreää valoa

On ihanaa, kun tuoksuu pakkanen. Olen odottanut todella paljon talvea ja vaikka lunta ei vielä ole, fiilis on ihanan talvinen. On ihana herätä aamulla, katsoa ikkunasta ulos ja nähdä huurteiset peltikatot. Aurinkokin näyttää niin kauniilta pakkasella. Joulu kun vielä tulisi. Odotan sitä, että pääsen äitin ja Petrin tykö vain olemaan. Syömään äitin tekemiä jouluruokia. Vaikka inhoankin kaikkia muita, kuin rosollia ja herneitä. Pitäisi muuten tehdä kokeiluerä äidille ja Petrille ajatelluista joululahjoista. Heikon rahatilanteeni vuoksi en osta mitään kallista vaan ajattelin tehdä itse suklaakonvehteja.

Päivät ovat menneet todella nopeasti. Olen mukana maahanmuuttajien asukastupatoiminnassa, autan yhden maahanmuuttajaperheen lapsia läksyjen teossa joka toinen viikko, lisäksi perjantaina tapaan vapaaehtoistyön merkeissä uuden burmalaisen ystäväni. Lisäksi lupauduin sarjakuvakeskuksen tilinhoitajaksi. Hankin tällaisia sivutoimia koulun ohella. Tosin osa maahanmuuttajajutuista kuuluu koulunhommiin.

Tiistaina hengailin yhden pojan kanssa. Pidän hänestä ja tiedän hänenkin pitävän minusta, mutta siitä ei tule mitään. En osaa suhtautua hänen kanssa olemiseen mitenkään vakavasti. Eilen istuskelimme pari tuntia kantispaikassa ja sen jälkeen juttelimme vielä puoli tuntia siitä, mikä tämä meidän homma on. Inhoan yli kaiken sellaisia suhdekeskusteluita. Ei minusta ole niihin. Joko ollaan tai ei olla ja sillä selvä. Ja minun kantani on, että ei olla. Sitä paitsi tämä kyseinen henkilö lähtee tänään useaksi kuukaudeksi Helsinkiin, joten en edes näe häntä. Mikä helpotus.

Nyt vois lähtä kotiin, illalla bodycombat ja tietovisa. Tiistaina kävin pumpissa ja laitoin niin paljon painoja, että vieläkin tuntuu ja olin ihan poikki sen tunnin jälkeen. Vanhojenpäivämekko, here i come. Tai siis tavoitteenahan on helmikuussa mahtua tansseissa käyttämääni mekkoon. Siinä on työtä.