...sitten olen valmis sinun pitää omanasi

Aivan ihana ilma ulkona! Tykkään niin paljon keväästä. Pari kuukautta (tammihelmi) menny ihan pimeässä mieli maassa ja nyt, NYT! Ihan huippua ku tulee kevät ja kesä ja kaikki on sillon niin parasta!

Noh, orastava ihmissuhteeni ei anna aihetta iloon juurikaan. Ehkä hetkellisiä onnen tunteita saattaa pilkahdella, mutta liian isoiksi ne eivät pääse kasvamaan. Todellisuus lyö sitten aina päin naamaa. Keskiviikkona uskaltauduin kysymään josko Di haluaisi tulla kanssamme kantispaikkaan. Ystäväni oli tullut Oulusta ja halusin heidän tapaavan. Halusin lähinnä kuulla ystäväni mielipiteen. Noh, Di sanoi hänellä olevan paljon tekemistä eikä oikein tiedä kerkeääkö. Piti kuulemma tehdä opinnäytetyötä. Ajattelin sen olevan vain tekosyy sillä hän on tehnyt sitä koko tuntemisemme ajan ja ei sillä ikinä ole mitenkään kiire ollut. No, heivasin Di:n mielestäni ja lähdin hoitamaan velvollisuuksia. Samalla tapasin myös ystäväni.

Kahdeksalta matkasimme kantispaikkaan ja olin täysin varma, ettei Di aio tulla sillä hänestä ei ollut kuulunut mitään. Matkalla hän kuitenkin soittaa ja kysyy olenko jo kantispaikassa. Hän käveli meitä vastaan ja liittyi seuraan. Olin hyvinkin hermostunut ja se johti jälleen siiderilinjalle. Mutta oli oikein kivaa. Tykkäsin Di:stä todella paljon koko sen illan. Kotiin lähdimme puoli kahdentoista aikoihin. Halusin saattaa ystäväni kotiin, jotta voisin kuulla hänen mielipiteensä. Di halusi kuitenkin välttämättä tulla mukaan ja saattaa minut sen jälkeen kotiin. Mikäs siinä. Hän kertoi, että ex-tyttöystävä oli pyytänyt häntä joihinki pippaloihin, mutta hän oli mielummin valinnut illan minun kanssani. Hah. Kun tulin kotiin, hän laittoi vielä viestiä ja oli oikein ihana. Ystäväni antoi hyvän tuomion. Olemme kuulemma oikein söpöjä yhdessä ja Di katselee minua aina hyvin herttaisesti (siitä tietää, että on lähentelemässä mummoikää kun alkaa puhua ystävän nuoremmasta miehestä herttaisena). Minä en kuitenkaan ollut yhtään varma enää mistään. Tiesinhän toki sen, että Di menee kotiin jossa hän vielä asuu exänsä kanssa.

Eilinen sujui aika nihkeesti. En kuullu Di:stä juuri mitään. Illalla laitoin hänelle viestin johon hän vastasi vasta tänä aamuna. Niin, pidä sinä hauskaa sen exäsi kanssa. Mistä minä tiedän tuleeko heidän välilleen vielä jotain ja minut taas "jätetään"?. Haluaisin sanoa, että valitse minut tai ex, mutta kun en itse olisi vielä kuitenkaan valmis alkamaan niin vakavasti toisen kanssa. Onneksi eilen sain kuitenkin mukavaa seuraa, ettei iltani kulunut täysin yksin tylsistyneenä. Kantispaikan tietovisaan tuli kaksi texasilaista miestä/poikaa, jotka ystäväni oli tavannut linja-autoasemalla. Viihdyin heidän seurassaan oikein hyvin. Ystäväni lähti kotiin, mutta minä jatkoin vielä toiseen baariin heidän seurassaan. Mukavia tyyppejä ja toinen vieläpä söpö. Mutta sillä tais olla sutinaa jonku ruotsalaisen kanssa. Sovimme näkevämme tänään, autan heitä parissa jutussa ja illalla menemme baariin.

Mutta mun pää hajoaa! Miksi en voi saada normaalia ihmissuhdetta? Sellaista, jossa molemmat tykkää toisista ja haluaa olla toistensa kanssa ilman mitään exiä ja muita sähläyksiä. Noh, katellaan. Jos mulla ois rohkeutta ja tarpeeksi halua, sanoisin että se on joko minä tai ex. Sitten vastaus olisi ex. Vituttais kun on kerenny jo esittelemään Di:n minulle tärkeille ihmisille täällä. Ja jopa julkisesti ollut hänen kanssaan ilman känniä. Se on jo paha. Se on paha jos baarimikkokin alkaa ihmettelemään ja kyselemään kuka se poika on. Että näin. Mutta en minä edes tiedä mikä tässä aina tulee kun asiat alkavat mennä vakavaan suuntaan. Mitä lähemmäs joku tulee, sitä kauemmas minä yritän mennä. OIS MUSTA HEI KIVA SAADA poiCCis :DD