Ultimatum

En pidä näistä päivistä, kun saan itseni ylös puolilta päivin. Ainoa asia tehtävälistalla on käynti mummolassa ja mattojen vieminen ulos siellä. Sain siellä kuitenkin ruokaa. Mutta eikö luulisi, että mummot olisi hyviä kokkaamaan? Meidän mummo unohtaa vesipottumuusistaan suolan. No onneksi jauhelihapihvit (köntit) olivat hyviä. Veljeni tuli sen jälkeen käymään ja vaikka kuinka hänestä tykkäänkin, tänään olisin halunnut olla vain yksin.

En ole kuullut Di:stä mitään. Eilen hän kyseli kuulumisiani. Vastasin hänelle vain, että en jaksa jutella, katson elokuvaa. Have fun oli ainoa mitä hän siihen vastasi. Sen jälkeen ei mitään. Tein tänään sen päätöksen, että se olen joko minä tai se on ex. Joko hän on kokonaan minun tai hän ei saa minua ollenkaan. En ala olemaan varalla. Olen ollut sitä jo liian monesti liian monelle. Vaikka se kuinka ikävältä tuntuukin ja muutaman kyyneleenkin olen asian vuoksi vuodattanut, tämä on paras ratkaisu. Tulen vihaamaan ja valittamaan päätöstäni varmaan useinkin ja se joutuu koetukselle, mutta yritystä ainakin on.

Huomenna menen koululle tekemään opinnäytetyötä. Ei kiinnostaisi yhtään eikä se edes edisty. En tiedä mitä tehdä. On kamalaa, kun kukaan ei sano mitä mun pitää tehdä! Emmää tiiä mitä teen!!!

Huomasin eilen muuten yhden asian. Joskus ennen kun ihmiset suuttuivat toisilleen, he saattoivat lakata puhumasta toisilleen tai eivät moikanneet vastaantullessaan. Nyt kun suutut, poistat henkilön facebookin ystävälistalta. Niinhän se nykyään menee. Itseäni hieman nauratti, kun Di:n ex oli heti heidän erottuaan käynyt poistamassa minut ystävistään. Hei haloo, tuleeko se ensimmäisenä mieleen? Minä olen tässä parin päivän aikana tipahtanut pois parin ihmisen listasta. Tämänkin asian huomasin vain siksi, että aloin tarkkailemaan listaani. Liekö syynä viimeaikainen sähläys ja huono käytös. Ikävää poistavien ihmisten kannalta on se, että en edes tiedä ketkä minut on poistaneet. Tuskinpa nämä ihmiset sitten minun ystäviäni ovat edes olleet. Olen myös huomannut muutaman viime viikon aikana ketkä tarvin ja haluan ystävikseni. Haluan ystävikseni ne, jotka tietävät asiani ja tietävät niiden oikean laidan eivätkä kuuntele juoruja. Ystäväni antavat rakentavaa kritiikkiä, mutta eivät tuomitse. He tietävät, että joskus täytyy vain tehdä se mikä tuntuu hyvältä. Ystäväni pitävät minusta sellaisena kuin minä olen. Olen tehnyt lukuisia virheitä elämäni aikana ja tulen tekemään vielä hitosti enemmän, mutta kukapa ei? Ehkäpä joistakin niistä oppii jotain. En tarvi enkä halua ystävikseni sellaisia ihmisiä, jotka tuomitsevat heti tietämättä asioista yhtään mitään. En tarvi ystävikseni sellaisia ihmisiä, jotka lopettavat tervehtimästä minua vain sen takia, etteivät viitsi ottaa asioista selvää. Minulta saa tulla kysymään miksi olen tehnyt niin kuin olen tehnyt. Jos en osaa vastata siihen, ehkäpä saan juuri siitä hyvän syyn pohtia asioita.

Plaa.