Onnellinen päivä

Kävin tänään laskemassa koskea. Ystäväni soitti minun vielä ollessa unten mailla ja ilmoitti, että he ovat menossa tekemään juttua uutisiin koskenlaskusta. He tarvitsivat sitten lisää ihmisiä ja lupauduin mukaan. Oli todella hauskaa. Ensimmäinen kerta jännitti ihan hirveästi, etenkin siinä vaiheessa kun meille kerrottiin, että istumme siinä veneen reunalla ja pidämme ainoastaan jaloillamme kiinni. Mutta kaikki meni oikein hienosti ja varmaan hienoa kuvamateriaaliakin tuli. Wannabe-julkkis.

Rakastan auringonlaskua. Minulla on jokin hempeilykausi menossa. Istun koneen äärellä, katson auringonlaskua ja kuuntelen rakkauslauluja. On sellainen olo, että tekisi mieli tirauttaa muutama kyynel, mutta se ei onnistu. Haluaisin itkeä, sillä joskus itku puhdistaa ja helpottaa oloa kummasti. Eikä sen itkun edes tarvi olla sellaista surullista nyyhkytystä. En minä edes ole erityisen surullinen.

Tänään tuli kuvasto josta löysin syksyksi kivoja vaatteita. En onneksi niin paljoa, että budjettini kaatuisi. Lämpimiä kesäpäiviä ei vielä edes ole ollut tarpeeksi ja silti odotan syksyn viileitä iltoja. On ihana katsella viime syksyn kuvia, kuinka on lämmin, mutta pimeää. Viime syksy oli todella kivaa aikaa. Aloin nousta jälleen jaloilleni entisen jälkeen ja tutustuin ihaniin ihmisiin. Tuli haikea olo. Ja itken.