Ukonilmalla

Miksi nämä ilmat ei suosi minua? Miksi tällainen heinäkuu, sataa ja on kylmä. Olen todellakin alkanut oottaa syksyn viileitä ilmoja. Kun ei kerran ole kesä niin olkoon sitten syksy. Siitä minä pidän.

Löysin entiseni kuvan joka on ennen ollut lompakossani. Se tuli Portugaliin jääneiden tavaroiden mukana. Jotenkin automaattisesti laitoin sen näkyville, näyttöni reunaan. Nyt se hymyilee mulle aina, kun olen koneen äärellä (eli tänään jälleen koko päivän). Se ei aiheuta minulle juurikaan minkäänlaista tunnereaktiota, mutta jotenkin hän vain kuuluu elämääni. En enää edes ajattele entistä, mutta hän on koko ajan alitajunnassa. Olen ylpeä itsestäni, kohta kuukausi, etten ole pitänyt häneen minkäänlaista yhteyttä. Tämä on kohta ennätys.

Näin eilen Petteri Jamalaisen. Sen Kotikadun Hessun. Hän oli kantapaikassa. Tuijotin häntä ja meni hetki ennen kuin tunnistin. Hän varmaan ajatteli, että mikä tollo tuo on kun kääntyilee penkillänsä koko ajan. Mutta yritin vain vaivihkaa katsella. Mr. Groove soitti aamulla ja kertoi heidän olleen samassa seurueessa juomassa.

Mr. Groove laittoi muutama tunti sitten viestin missä oli kuva hänen uudesta tatuoinnistaan. Hän oli tatuoinut lapsensa kasvot rintaan. Mmmmitä vittua. Ei ees ollu hyvä idea. Mutta edellisen yön huurut varmaan sekottanu pään. Noh, kiva jos tykkää. Minä en.

Söin eilen juustonaksipussin. Oksensin osan pois, mutta syyllisyyden tunne iski, kun jostain syystä en saanu oksennettua kaikkea pois. Sappineste vain poltteli suussa. Minulla on osaksi ruokahalu pois. En ole moneen päivään syönyt kunnolla. Tänäänkin söin ensimmäistä kertaa kahden aikoihin ja silloinkin vain muutaman lusikallisen muroja. Ei edes ole nälkä. Illalla sitten tietenkin hotkin jotain herkkuja. Ajattelin pyöräillä kuntopyörälläni mahdollisesti. Tai mahdollisesti en. Ystäväni ovat lähdössä huomenna ilosaareen ja olen päättänyt kuluttaa viikonlopun täysin itsekkäästi. Käyn myös hakemassa sen perhanan salikortin. Perjantai-iltana salille, mikäs sen parempaa. Saan puolen vuoden tauon jälkeen tutustua laitteisiin uudestaan. Toivottavasti ne pitävät minusta yhtä paljon kuin ennenkin.

Hah, olipa muuten hieno insertti meidän koskenlaskusta uutisissa. Minun naama läjähti ruutuun heti ensimmäisenä kuvapätkän alettua. Olen hehkeä. Ai niin. Konekin toimii nyt kuin unelma, sori paska palomuuri!