Miksen kertonut, että luistasi rakensin kotini...

Edellisessä postauksessani päätin tänään hieman pohtia parisuhdetta. Juttelimme yhden naispuolisen ja yhden miespuolisen ystäväni kanssa parisuhdetta ja sen arkea. Olemme kaikki kokeneet vähintäänkin yhden yli vuoden mittaisen suhteen ja näiden perusteella jaoimme kokemuksia. Kaikki lähti liikkeelle oikeastaan siitä, kun K (nainen) sanoi, tuntevansa, ettei hänen avopuolisonsa T pidä häntä viehättävänä. Kommentti "jokin liikuntaharrastus ei tekisi sulle pahaa" on jäänyt kaivertamaan mieltä ja K pitää itseään liian lihavana T:n mieleen. Naisnäkökulmasta asia ei ole ollenkaan näin enkä usko T:n tarkoittavan sitä, että K:n vartalo on epämiellyttävä. Itse vertasin tilannetta minun ja Entiseni suhteeseen. En ikinä kuullut hänen suustaan minkäänlaista negatiivista kommenttia vartalostani. En ole mikään hoikka, en edes normaalipainoinen. Kiloja on kertynyt, mutta ne eivät entistäni haitannut. Pikemminkin hän sanoi, että on ihana kun voi painaa päänsä minun pehmeään mahaan.

Eräs K:ta vaivaavista asioista oli se, että hän haluaisi heidän seksielämänsä olevan räväkämpää. K oli kerran pukeutunut seksikkäästi ja hieman tavallista paljastavammin. Hän odotti T:tä töistä ja kun herra saapuu kotiin, heittää Nalle Puh-yöpaidan K:n päälle ja käskee laittamaan mielummin sen päälle. Mitä ihmettä? Jos nainen yrittää piristää suhdettaan jollakin tavalla, hän saa lähinnä nolaamista vastaavan reaktion. Tässäkin asiassa pisteet tulivat Entiselleni, hän oli innoissaan jos pukeuduin seksikkäästi vaikka uusiin alusvaatteisiin. Jos näin vaivaa itseni laittamisessa, hän arvosti sitä. Kyllä, miehet ovat erilaisia ja kaikki eivät pidä samanlaisista asioista, mutta voi sitä silti sen kerran olla kiitollinen kun nainen yrittää jotain erilaista.

Kolmas ärsyttävistä asioista on se, ettei toinen sano tarpeeksi usein tykkäävänsä tai rakastavansa. Toinen ei sano mitään mukavia asioita, ei kehu. Etenkin silloin, kun nainen on laittautunut sieväksi, miehen tulisi sanoa edes jotain kaunista. Toki ei tarvitse olla jatkuvasti imartelemassa, mutta edes joskus. Ei parisuhteen eteneminen ja arki tarkoita sitä, että kaikki alkuihanuudet täytyisi unohtaa. Pikemminkin parisuhteen säilyvyyden kannalta olisi erittäin suotavaa nostattaa kumppaninsa itsetuntoa pienillä kohteliaisuuksilla. En yhtään ihmettele, että K tuntee itsensä epähaluttavaksi (vaikka ei todellakaan tarvisi) jos ei kuule kohteliaisuuksia. Tässäkin asiassa pointsit Entiselle. Hän kehui, mutta ei liikaa. Juuri sillä tavalla, että sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja haluttavaksi.

Sanoin äskeiset asiat ehkä hyvin epäselvästi, mutta toivottavasti pääasia tuli perille. En ole mikään erityisen kova puolestapuhuja tällaisissa asioissa, mutta kun kerran siitä tuli puhe, kerronpa mielipiteeni.

Mutta... Enpä olisi edellistä päivitystä kirjoittaessani arvannut, että päädyn jälleen Entiseni luokse yöksi. Hän soitti josko haluaisin tulla hänen luokseen. Hän oli tietenkin humalassa, mutta silti. Meillä oli oikein ihanaa. Ainoa miinus oli se, että harrastimme seksiä. Seksissä itsessään ei ollut mitään vikaa, kaikki oli ihanaa, mutta sitä ei pitänyt tapahtua. Seksin jälkeen aloin itkeä. En tiedä itkinkö sitä mieletöntä tunnetta mikä minulla oli vai sitä, että olin jälleen pettänyt itseni. Sitä ei pitänyt tapahtua. Mutta se hetki, kun kaiken jälkeen olen Entiseni päällä, molempien iho on kostea ja nihkeä, hengitämme ihan lähellä toisiamme. Rakastan sitä hetkeä. Laitoin yli tunti sitten Entiselle viestin vituttaako häntä eilinen. Hän on nyt selvin päin eikä vastausta kuulu. Joudun aina toteamaan saman asian, kelpaan kun hän on niin päissään, ettei tajua asioista. Selvin päin, kun hän ymmärtää asiat, minä en ole mitään. Milloin opin?

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Oli tylsää. Mutta viimeinen kokonainen vuosi. Eiköhän se mene.