Syysunelma

Ah, tämän miehen ylävartalo on jotain uskomattoman ihanaa. En pidä alaosaakaan huonona, mutta nuo olkapäät ja käsivarret. Nam.

Alkaa olla jo kunnon syksy. Eilen kävelin illalla kotiin ja nahkatakin ollessa auki, pieni viima pääsi sisään ja sai olon erittäin kylmäksi. Toisaalta se on ihanaa. Tarvisin vain muhkean ja pehmeän villapaidan vaatekaapin täytteeksi. Sitten olisin saanut lähes kaikki syksyn ehdottomat vaatteet.

Olen viettänyt pari päivää ulkomaalaisten opiskelijoiden parissa. On ollut oikein mukavaa. Jotenkin on ihan erilaista heidän seurassaan ja nautin joka hetkestä. Haluaisin tutustua heihin kaikkiin paljon paremmin. Mutta onhan tässä vähintäänkin koko syksy aikaa.

Elämässäni on hyvin tyhjä vaihe. Olen tuntenut tänään itseni yksinäiseksi. Ehkä sen takia olen syönyt kaksi lautasellista nakkikeittoa, kaksi sämpylää, pussillisen karkkia, pussillisen sipsiä ja pullollisen limukkaa. Että näin tällä sohvalla. Olen erittäin tunnesyöppö. Annan itselleni luvan syödä paljon, kunhan vain muistan hyvissä ajoin käydä oksentamassa kaiken syödyn pois. Sipsit olen jo saanut pois kehostani, mutta karkkeja en. Takaraivossa takoo koko ajan, että oksenna ne pois! Kamppailen itseni kanssa, sillä mitä kauemmin olen oksentamatta sitä varmemmin se jää tekemättä. Haluaisin oksentaa, mutta toisaalta taas en.

Pelottaa tämä viikonloppu. Se on ensimmäinen viikonloppu pitkiin aikoihin ilman juhlia ja juomista. En edes muista milloin olen viimeksi viettänyt selvän viikonlopun. Mutta tämä tekee hyvää. Kunhan en sekoa. Ehkä ihmisen on hyvä olla välistä yksin ja kelailla asioita. Siinä määrin, että hetken aikaa asioita mietittyäni, itkin Entistä ja tahdoin takaisin Portugaliin. Että näillä mennään. Ehkä huomenna kirjoitan enemmän ja selvemmin.

Ps. En ole aloittanut BB:n seuraamista. Katsoin ensimmäisen jakson ja senkin osittain ilman ääniä, koska ihmiset olivat niin rasittavia siellä. Että tämmöistä.