En tahdo sinua enää

No jo on aikoihin eletty. Eilen oli viimeinen juhlimispäivä lähes viikon kestäneelle putkelle. Tosin sunnuntaina pidin taukoa, mutta muuten olen yrittänyt pitää itseni liikkeellä.

Suuntasimme ystäväni kanssa portugalilaisille. He saapuivat sunnuntaina takaisin Suomeen ja pitihän meidän sitten tavata ja juhlistaa heidän viimeistä kahden kuukauden rupeamaa täällä. Olin kuullut, että pari muutakin portugalilaista oli saapunut, joten hankin heidän numeronsa johon en kuitenkaan saanut yhteyttä. Muutaman glögipaukun jälkeen olimme kuitenkin rohkaistuneet sen verran, että menimme koputtelemaan heidän ovelleen. Tulokkaat liittyivät seuraamme ja kohta suuntasimmekin jo baariin, tietenkin kantispaikkaan. Siellä oli joku bändi soittamassa ja ihan kivasti porukkaa. Istuimme ja juttelimme, tosin minä tapani mukaan häsläsin ympäri baaria. Jossain vaiheessa näin Tyypin ja menetin täysin sydämeni hänelle, miten joku voi olla niin söpö? Vessaan kävellessäni hän moikkasi ja kaappasi kainaloon. Halusin tilanteesta pois ja sanoin, että ei minulla ole aikaa jäädä hänen kanssaan juttelemaan. Kävin jotain huutelemassa Tomillekin, tälle ikuiselle heruttelun kohteelle. Joku tuntematon mies haukkui minut nätisti huoraksi, en tiedä miksi. Valomerkin jälkeen siirryimme bilepaikkaan.

Bilepaikassa laitoin Tyypille viestin, että olisin kyllä halunnut jutella, mutta en uskaltanut. Siitä alkoi viestittelymme jossa mietimme josko näkisimme. Yhdessä viestissä kutsui minua kultaseksi, toisessa kertoi, että haluaisi kyllä antaa minulle kaikkensa, mutta ei voi. Lähdin juttelemaan Tomin kanssa tiskille ja en tiedä miten asiat menivät niin, että lupasin hänet luokseni yöksi. Olin lähdössä hakemaan tavaroitani pöydästä ja ilmoitin muille, että lähden Tomin kanssa. D ojensi puhelimeni ja sanoi, että joku oli soittanut siihen. Se oli Tyyppi. Soitti kohta uudestaan, mutta en muista juurikaan mitä olemme puhuneet. Sen ainakin muistan, että hän sanoi tienneensä minun ihastuvan häneen. Kielsin asian niin hyvin kuin vain pystyin ja hän itse sanoi, että kyllähän sinä E tiedät, että minä tykkään sinusta. Ilmoitin hänelle, että olen menossa Tomin kanssa luokseni, nähdään joskus. Loppupuhelusta taisin olla aika kärttyinen.

No me tulimme Tomin kanssa sitten tänne. Suuntasimme suoraan makuuhuoneeseen ja noh, oli ihan kivaa. IHAN KIVAA. Olisin mielummin toivonut, että olisi ollut vaikka tosi ihanaa. Mutta ei. Enemmän kivaa oli kyllä aamulla. Tai siis se, kun hän luuli minun vielä nukkuvan ja hän silitteli hiuksiani. Meillä oli muutenkin sellaisia ällösöpöjä hetkiä. Minulla ei ole morkkista, mutta ehkä tämän olisi voinut jättää väliin. Ja johtuen siitä, että oli kivempaa kun suhteemme oli flirttailua puolin ja toisin ja parin vuoden yrittämisen jälkeen olin varma, etten häntä ikinä tule saamaan. Siinä on jotain kiehtovaa, kun haluaa, mutta ei voi saada. Nyt en voi enää pienessä mielessäni miettiä ja analysoida jokaista hänen sanomaansa asiaa, että olisiko niissä ollut jotain merkkejä kiinnostumisesta. Varsinkaan, kun juttelimme yöllä asioita ja hän selkeästi ilmaisi kiinnostuksensa. Ja ikävintä on se, että en minä enää hänestä ole kiinnostunut.

Huomenna kouluun. Miten sitä saisi taas elämänsä raiteilleen? Tosin odotan innolla sitä, että elämään tulee jotain rytmiä. Kävin jo eilen 1,5h lenkillä. Ja juomisesta ei tullut morkkista vaikka uuden elämän yritänkin aloittaa, olinhan tiennyt tämän reissun tulevan. Tämmöstä tänään.