Kerro miltä se tuntuu

Vuokraisännän ilmoittaessa jokajouluisesta vierailustaan, joudun vakavasti harkitsemaan joulusiivouksen aloittamista. Sen tein myös tänä vuonna ja kämppä loisti puhtauttaan kello viisi torstai-iltapäivänä kun ovikello kilahti. Sieltä se herra asteli viinipullon kanssa sisälle ja toivotteli hyvät joulut. Tarkisti keittiön putket ja häipyi yhtiökokoukseen joten minulle jäi siisti kämppä ja pullo viiniä. Hieno vuokraisäntä. Olin kuitenkin hieman hermostunut josko yhtiökokouksessa joku on saanut selville puuhailuni kellaritiloissa ja sitä ei katsottaisi hyvällä. Salassa on kuitenkin ilmeisesti pysynyt.

Käväsin tietovisassa ja hyvin tiedettiin vaikka kaljaa ei tullutkaan. Turhan tiedon kierros oli yhtä vaille kaikki oikein. Pääsin loistamaan siinä. Tiesin vastaukset niin Johanna Tukiaista kuin Martina Aitolehteäkin koskevat kysymykset. Joskus toivoisin tietäväni myös tärkeistä asioista. Mutta oli kivaa. Ainoastaan se, että näin Tyypin tyttöystävän, vaikeutti oloani. Kaikki hyvin kunhan hän ei saa tietää asioista. Jos totta puhutaan niin siinä on sellainen pieni ilkeä ja itsekäs ajatus takana. Jos tämä tyttö saisi tietää, en usko, että voisimme edes tavatessamme jutella Tyypin kanssa ja se olisi hyvin ikävää. Tyyppi on siis mukava tyyppi myös muutenkin kuin kellarin matolla. Tyypillä ja Mr. Groovella on keikka lauantaina. Emme toivottavasti ole menossa katsomaan heitä. En varmaan pystyisi olemaan normaali jos joutuisimme olemaan kaikki kolme samassa paikassa.

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa kylmävahaliuskoja bikinirajan siistimiseen. Yhden kerran vetäsin ja sai jäädä siihen. Oli se niin kivuliasta hommaa ja silti jäi sellainen pieni haiven. Ei hyvä. Tosin tuhlasin melkein kympin niihin liuskoihin, että josko sitä jois ittensä humalaan ja kokeilis sitten. Liuskat olisivat vaan siinä mielessä kätevät, ettei joka viikonloppu tarvis olla huolissaan että jos eksyy suunnitelmista poiketen jonkun kanssa tekemään temppuja. Tietäisi paikkojen olevan kunnossa.

Olen muuten nyt varma siitä, että Jumala on olemassa. Lauantaina olin heittänyt haaveeni päästä Ihastuksen tykö yöksi. Jalassani oli kamalimmat pikkarit, mitä kaapistani löytyy, toisin sanoen menkkapöksyt. Harmaat, jotain trikookangasta, mummomalli ja vielä reikiä. Sellaiset jotka heitin tänään roskiin, etten ikimaailmassa niitä enää laita jalkaan. Lauantaina suunnitelmissa oli kuitenkin tulla baarista suoraan kotiin joten samahan se mitkä pikkarit on jalassa. Noh, viime hetkellä vaihdoin parhaisiin mustiin stringeihini. Ajattelin sitä pukeutumissääntöä, että ulospäinkin tuntuu paremmalta jos on hyvät alusvaatteet. Joten sievät, pitsiset rintsikoihin matsaavat stringit sujahtivat jalkaan. Ja mikä onni se olikaan siinä vaiheessa, kun Tyyppi poimi ne lähtiessämme kellarin matolta. Nyt pitäisi jo oppia, että sheivaa jalat, sheivaa kainalot ja pidä jalkojen välissä sijaitseva puska kunnossa. Samalla päivitä välillä alusvaatevarastoasi. Mutta miksi se menee niin, että silloin kun edellämainittuja asioita ei tee, käy varmasti flaksi, muuten ei. Silloin kun olet laittautunut viimisen päälle niin vaatteiden alta kuin päältäkin, seuraa ei saa kuitenkaan. Jotain luonnonlakeja.

Eilen näin muuten erästä Tomia. Olen joskus ollut häneen ihastunut ja vieläkin pidän häntä söpönä. Emme ole hetkeen jutelleet, mutta eilen menin kyselemään häneltä kuulumisia. Yleensä hän nihkeästi kyselee minun asioistani, mutta nyt oli oikein puheliaalla tuulella. Kysyi joulusta ja uudesta vuodesta ja sellasta. Kun lähdin, hän toivotti hyvät joulut. Kysyin, emmekö näe enää ennen sitä johon hän vastasi, että toivottavasti näemme.

Ai niin, miesrintaman musertaessa minut jalkoihini, olen yleensä turvautunut Cherin Strong Enough-kappaleeseen. Nyt tähän on tullut muutos Ruotsin puolelta, neitonen nimeltä Anna Sahlene ja kappale nimeltään This Woman. This woman's gonna rise. She's only getting stronger before his eyes....